Eutanasia on kuin Pandoran lipas

[Kuutar]

Minua häiritsee myös tuo seikka, että omaiset ovat vaatimassa eutanasiaa. Omainen ei oikeasti välttämättä ymmärrä potilaan näkökulmaa, eikä kaikilla ole edes hyviä välejä omaisiinsa.

[Kuutar]

Kuutar kirjoitti:
... On Hollannissa ollut tapauksia, joissa lääkärit ovat kieltäyneet...

Kyllästynyt: Varmaankin on ollut, mutta miten se liittyy siihen, että laki eutanasiasta pitäisi saada säädettyä mahdollisimman pian.

Tuon tekstini pätkä liittyi kysymykseen päätäntävallasta. Hollannissa näyttää siltä, että lääkärit tekevät erilaisia tulkintoja laista.

[Kyllästynyt]

Eutanasiakeskustelussa pikkuisen häiritsee se, että kannattaajat perustelevat eutanasiaa sillä, että olisivat halunneet eutanasian jollekin muulle kuin itselleen. Esko Seppänen pojalleen, joku toinen vanhalle äidilleen jne...

Vuosikymmeniä oli äitini sanonut, ettei halua elää sairaalassa tai hoivakodissa avuttomana ja muiden hoidettavana. Vielä pahempaa hänelle olisi se, että hän olisi dementoitunut.

Kun isäni kuoli, hänkin kitui viikkoja kunnes sydäninfarkti + keuhkokuume + aivoinfarkti viimein tekivät hänestä lopun. Hän puolestaan oli jo kymmeniä vuosia aiemmin loukkaannuttuaan vakavasti kokenut, ettei olisi tuolloin halunnut palata tajuihinsa, koska hänellä oli kuulemma silloin niin hyvä olla.

Hänen kuolemaansa odottaessamme me (hänen lapsensa) totesimme, että jos hänellä olisi ollut mahdollisus valita yliannos morfiinia, hän varmaankin olisi pyytänyt sitä - jonka jälkeen totesimme yhteen ääneen "ja äiti tuossa tilanteessa piikittäisi itse itsensä".

Siihen äidillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, ja niin hän sitten joutuikin viimeiset viikkonsa kitumaan ja kärsimään. Hänen silmänsä huusivat apua, hän itkeä vollotti ääneen, ja vaikka hän ei pystynyt puhumaan, ainoa asia mitä hän yritti sanoa oli "minä en halua olla täällä".
Mistäkö tiedän? Koska hän yritti sinnikkäästi kertoa jotakin, ja kun kysyin häneltä "yritätkö sanoa, ettet halua olla täällä", hän sulki silmänsä kerran (yksi kerta tarkoitti "kyllä" ja kaksi räpäytystä oli "ei").
Hän siis oli täysin tietoinen tilastaan, hänellä oli hyvin työlästä hengittää, hän ei pystynyt nielemään edes omaa sylkeään, ei yskimään limaa keuhkoputkistaan, ei liikkumaan eikä puhumaankaan. Ainoa keino jolla hän pystyi itseään ilmaisemaan oli silmien räpyttäminen.

Jos joku ulkopuolinen tulee minulle väittämään, ettemme me olisi olleet tietoisia äitimme omasta tahdosta, tai että me omaiset vain oman mukavuutemme takia olisimme halunneet hänet "tappaa pois kuleksimasta", on se uskomattoman julmaa ja edustaa täydellistä tietämättömyyttä äitini omasta tahdosta, mielentilasta, periaatteista ja ajatuksista.

Mutta kärsimään ja kitumaan hän joutui, eikä hänen oloaan pystytty kipulääkkeilläkään saamaan edes siedettäväksi.
Ja kaikki se kärsiminen vain sen takia, että joidenkin mielestä eutanasia on rinnastettavissa natsi-Saksan julmuuksiin.

Ja jos joku esittää, "ettei sitä voi tietää olisiko hän toipunut", voin vain todeta, että 90-vuotias, jolla on ollut aivoinfarkti aivorungossa, ei siitä enää toivu! Kyse on silloin vain siitä, että odotellaan hengitysvaikeuksien ja liman aiheuttavan keuhkokuumeen, johon ihminen kauan kärsittyään lopulta kuolee.

[Mirri]

Eutanasiakeskustelussa pikkuisen häiritsee se, että kannattaajat perustelevat eutanasiaa sillä, että olisivat halunneet eutanasian jollekin muulle kuin itselleen. Esko Seppänen pojalleen, joku toinen vanhalle äidilleen jne...

Pentti Linkolakin haluaisi, että suuri osa ihmiskunnasta tuhottaisiin, mutta ei halua itse mennä tuhottavien jonoon.

Exitus ry:n perustaja Gwen Marttinen perusti yhdistyksen, koska hän vaikeasti sairaana henkilönä halusi itselleen oikeuden kuolinapuun, jos sattuisi jossakin vaiheessa tarvitsemaan sitä.
Käsittääkseni hyvin moni eutanasian kannattaja toivoo samaa - jos sattuisi tarvitsemaan. Niin minäkin kuolinavun puolustajana ajattelen; mielestäni minulla pitäisi olla oikeus paitsi saada apua elämiseen tarvittaessa myös kuolemiseen.

Kuolinavun kannattaja minusta tuli joskus hamassa nuoruudessani 80-luvulla vaikeasti vammaisen lapsen äitinä. Elämäni pahin pelko ja painajainen oli, ettei tyttäreni annettaisi kuolla, vaan nykylääketieteen keinoin hänet 'autettaisiin' elämään ties miten sairaana ja kärsivänä. Luojan kiitos, niin ei käynyt, vaan hän sai rauhassa kuolla 'saappaat jalassa'. Oli onni onnettomuudessa, että kuolemaan johtanut kriisitilanne sattui aikana, jolloin lapseni elämän kokonaisuudessaan tietävä ja tunteva lääkäri oli käytettävissä. Hän ymmärsi, että aiheuttaa potilaalleen suurta vahinkoa, jos panee tämän elämään 'jatkoajalla' lääketieteen keinoin.
Joku vähemmän ymmärtäväinen lääketieteilijä olisi kuitenkin halutessaan voinut ja pystynyt elvyttämään hänet henkiin, ja minun pahin painajaiseni olisi toteutunut. Jos lääkäri olisi elvyttänyt lapseni takaisin elämään, mikä oikeus hänellä olisi ollut tehdä niin?

[irmeli]

Jos sinun lapseltasi itselltä olisi kysytty, haluaako hän kuolla nyt vai ei, niin mikähän olisi ollut vastaus?

[Mirri]

Ei olisi saatu vastausta.

[Mirri]

Minua häiritsee myös tuo seikka, että omaiset ovat vaatimassa eutanasiaa. Omainen ei oikeasti välttämättä ymmärrä potilaan näkökulmaa, eikä kaikilla ole edes hyviä välejä omaisiinsa.

Minua taas häiritsee, että läheiset ja lähiomaiset kuvitellaan potilaan vihollisina, jotka haluavat tämän pois päiviltä pikimmiten kuka mistäkin itsekkäästä syystä. Elävässä elämässä asia kai hyvin usein on niin, että juuri lähiomaiset tietävät ja tuntevat potilaan ajatusmaailmoineen ja tahtoineen suht hyvin. Aivan kuten Kyllästynyt kuvasi.

Mikä ihmiset saa ajattelemaan/kuvittelemaan, että lähiomaiset olisivat enemmän ja vähemmän häikäilemättömästi vaatimassa potilaalle kuolinapua vastoin potilaan omaa tahtoa?

[Psykopatologia]

Fyrgendaali.

[irmeli]

Kyllä siinä aika monesti on kyseessä se, että omainen ei jaksa enää hoitaa potilasta tai se, että omainen kuvittelee tietävänsä, että nyt potilas kärsii liikaa ja se on tapettava.

muoks. poistettu jo-sana ylimääräisenä

[Kyllästynyt]

Minkäänlaista perintöä ei ole ollut odotettavissa.

[Kyllästynyt]

Kyllä siinä aika monesti on kyseessä se, että omainen ei jaksa enää hoitaa potilasta tai se, että omainen kuvittelee tietävänsä, että nyt potilas kärsii liikaa ja se on tapettava. Jo

Sinä et voi tietää mistä "siinä on aika monesti kyse.

[irmeli]

Minua häiritsee myös tuo seikka, että omaiset ovat vaatimassa eutanasiaa. Omainen ei oikeasti välttämättä ymmärrä potilaan näkökulmaa, eikä kaikilla ole edes hyviä välejä omaisiinsa.

Niin ja lääkäri ei näistä huonoista väleistä tiedä mitään, jos omainen sairausvuoteen vieressä esittää hyvää omaista.

[Kyllästynyt]

Minua häiritsee myös tuo seikka, että omaiset ovat vaatimassa eutanasiaa. Omainen ei oikeasti välttämättä ymmärrä potilaan näkökulmaa, eikä kaikilla ole edes hyviä välejä omaisiinsa.

Ei, mutta sen takiako pitää kärsiä niidenkin ihmisten, jotka itse pystyvät ilmoittamaan mitä he itse tahtovat?

Niin ja lääkäri ei näistä huonoista väleistä tiedä mitään, jos omainen sairausvuoteen vieressä esittää hyvää omaista.

Se on mahdollista, mutta sen takiako pitää kärsiä niidenkin joilla ei ole huonoja välejä omaistensa kanssa?

[Kuutar]

Minua häiritsee myös tuo seikka, että omaiset ovat vaatimassa eutanasiaa. Omainen ei oikeasti välttämättä ymmärrä potilaan näkökulmaa, eikä kaikilla ole edes hyviä välejä omaisiinsa.

Minua taas häiritsee, että läheiset ja lähiomaiset kuvitellaan potilaan vihollisina, jotka haluavat tämän pois päiviltä pikimmiten kuka mistäkin itsekkäästä syystä. Elävässä elämässä asia kai hyvin usein on niin, että juuri lähiomaiset tietävät ja tuntevat potilaan ajatusmaailmoineen ja tahtoineen suht hyvin. Aivan kuten Kyllästynyt kuvasi.

Mikä ihmiset saa ajattelemaan/kuvittelemaan, että lähiomaiset olisivat enemmän ja vähemmän häikäilemättömästi vaatimassa potilaalle kuolinapua vastoin potilaan omaa tahtoa?

Ihmisiä on erilaisia, toiset omaiset voivat olla häikäilemättömiä, toisten hysteerisia tai muusta syystä oikeasti kyvyttömiä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Itseään empaattisena pitävä ihminen ei välttämättä sitä ole, jos kysytään hänen "empatiansa" kohteilta. Oma tunne ei ole sama asia, kuin toisen ihmisen tunne. Olennaista tässä asiassa on kuitenkin tiedon saaminen potilaalta itseltään, sitähän lakiehdotuksessa tällä hetkellä ehdotetaankin, että kysessä olisi potilaan vakaa tahto ja suostumus, jonka on antanut täydessä ymmärryksessä. Jostain syystä tästä on kuitenkin alettu joustaa maissa, joissa eutanasia on laillistettu. Kaiken lisäksi eutanasioita on alettu suorittamaan tilanteissa, joissa potilaalla ei ole mitään kuolemaan johtavaa sairautta. Itsestänikin on käsittämätöntä, miten tällaiseen on ajauduttu Hollannissa ja Belgiassa, mutta näin on käynyt. Tämä on erityisen kyseenalaista silloin, kun mitään somaattista sairautta ei ole, vaan kyse on esimerkiksi masennuksesta, tai muusta subjektiivisesti mitattavasta kärsimyksestä. Ihminen voi olla myös altis manipulaatiolle silloin kun ei ole henkisesti kunnossa.

Off topic, mutta käytät usein sanaa " lääketieteilijä". Onko se vanhanaikaista kieltä vai oma sanontasi?

[Kuutar]

Minua häiritsee myös tuo seikka, että omaiset ovat vaatimassa eutanasiaa. Omainen ei oikeasti välttämättä ymmärrä potilaan näkökulmaa, eikä kaikilla ole edes hyviä välejä omaisiinsa.

Ei, mutta sen takiako pitää kärsiä niidenkin ihmisten, jotka itse pystyvät ilmoittamaan mitä he itse tahtovat?

Niin ja lääkäri ei näistä huonoista väleistä tiedä mitään, jos omainen sairausvuoteen vieressä esittää hyvää omaista.

Se on mahdollista, mutta sen takiako pitää kärsiä niidenkin joilla ei ole huonoja välejä omaistensa kanssa?

Lainsäädäntö pitää tehdä kokonaisuutta ajatellen. Laki ei saa vaarantaa kenenkään ihmisoikeuksia, joista oikeus elämään on tärkein.

[Kuutar]

Eutanasiakeskustelussa pikkuisen häiritsee se, että kannattaajat perustelevat eutanasiaa sillä, että olisivat halunneet eutanasian jollekin muulle kuin itselleen. Esko Seppänen pojalleen, joku toinen vanhalle äidilleen jne...

Pentti Linkolakin haluaisi, että suuri osa ihmiskunnasta tuhottaisiin, mutta ei halua itse mennä tuhottavien jonoon.

Exitus ry:n perustaja Gwen Marttinen perusti yhdistyksen, koska hän vaikeasti sairaana henkilönä halusi itselleen oikeuden kuolinapuun, jos sattuisi jossakin vaiheessa tarvitsemaan sitä.
Käsittääkseni hyvin moni eutanasian kannattaja toivoo samaa - jos sattuisi tarvitsemaan. Niin minäkin kuolinavun puolustajana ajattelen; mielestäni minulla pitäisi olla oikeus paitsi saada apua elämiseen tarvittaessa myös kuolemiseen.

Kuolinavun kannattaja minusta tuli joskus hamassa nuoruudessani 80-luvulla vaikeasti vammaisen lapsen äitinä. Elämäni pahin pelko ja painajainen oli, ettei tyttäreni annettaisi kuolla, vaan nykylääketieteen keinoin hänet 'autettaisiin' elämään ties miten sairaana ja kärsivänä. Luojan kiitos, niin ei käynyt, vaan hän sai rauhassa kuolla 'saappaat jalassa'. Oli onni onnettomuudessa, että kuolemaan johtanut kriisitilanne sattui aikana, jolloin lapseni elämän kokonaisuudessaan tietävä ja tunteva lääkäri oli käytettävissä. Hän ymmärsi, että aiheuttaa potilaalleen suurta vahinkoa, jos panee tämän elämään 'jatkoajalla' lääketieteen keinoin.
Joku vähemmän ymmärtäväinen lääketieteilijä olisi kuitenkin halutessaan voinut ja pystynyt elvyttämään hänet henkiin, ja minun pahin painajaiseni olisi toteutunut. Jos lääkäri olisi elvyttänyt lapseni takaisin elämään, mikä oikeus hänellä olisi ollut tehdä niin?

Elvytyskielto on mahdollista tehdä nykylain puitteissa. Se ei ole sama asia kuin aktiivinen eutanasia. En tiedä minkälainen tilanne oli kyseessä, mutta ilmeisesti oli tiedossa, että ennuste oli toivoton?

[Mirri]

Off topic, mutta käytät usein sanaa " lääketieteilijä". Onko se vanhanaikaista kieltä vai oma sanontasi?

Ei kumpaakaan.

Lääketieteilijä (vrt. luonnontieteilijä, kasvitieteilijä, kielitieteilijä, tähtitieteilijä...) on hyvä sana kertomaan siitä, että potilastyössä oleva lääkärikin voi olla kovasti kiinnostunut tekemään oman alansa tiedettä - lääketiedettä - ja se voi tapahtua jopa potilaan edun kustannuksella.
Ollako 'vain' potilaisiin keskittyvä lääkäri vai myös lääketieteilijä, siinä pulma...

[Kuutar]

Off topic, mutta käytät usein sanaa " lääketieteilijä". Onko se vanhanaikaista kieltä vai oma sanontasi?

Ei kumpaakaan.

Lääketieteilijä (vrt. luonnontieteilijä, kasvitieteilijä, kielitieteilijä, tähtitieteilijä...) on hyvä sana kertomaan siitä, että potilastyössä oleva lääkärikin voi olla kovasti kiinnostunut tekemään oman alansa tiedettä - lääketiedettä - ja se voi tapahtua jopa potilaan edun kustannuksella.
Ollako 'vain' potilaisiin keskittyvä lääkäri vai myös lääketieteilijä, siinä pulma...

Kaikki lääkärit harjoittavat lääketiedettä. Lääketiedettä se on kliininen lääketiedekin.

[Sievä Sigismund]

Eutanasiakeskustelussa pikkuisen häiritsee se, että kannattaajat perustelevat eutanasiaa sillä, että olisivat halunneet eutanasian jollekin muulle kuin itselleen. Esko Seppänen pojalleen, joku toinen vanhalle äidilleen jne...

Vuosikymmeniä oli äitini sanonut, ettei halua elää sairaalassa tai hoivakodissa avuttomana ja muiden hoidettavana. Vielä pahempaa hänelle olisi se, että hän olisi dementoitunut.

Kun isäni kuoli, hänkin kitui viikkoja kunnes sydäninfarkti + keuhkokuume + aivoinfarkti viimein tekivät hänestä lopun. Hän puolestaan oli jo kymmeniä vuosia aiemmin loukkaannuttuaan vakavasti kokenut, ettei olisi tuolloin halunnut palata tajuihinsa, koska hänellä oli kuulemma silloin niin hyvä olla.

Hänen kuolemaansa odottaessamme me (hänen lapsensa) totesimme, että jos hänellä olisi ollut mahdollisus valita yliannos morfiinia, hän varmaankin olisi pyytänyt sitä - jonka jälkeen totesimme yhteen ääneen "ja äiti tuossa tilanteessa piikittäisi itse itsensä".

Siihen äidillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, ja niin hän sitten joutuikin viimeiset viikkonsa kitumaan ja kärsimään. Hänen silmänsä huusivat apua, hän itkeä vollotti ääneen, ja vaikka hän ei pystynyt puhumaan, ainoa asia mitä hän yritti sanoa oli "minä en halua olla täällä".
Mistäkö tiedän? Koska hän yritti sinnikkäästi kertoa jotakin, ja kun kysyin häneltä "yritätkö sanoa, ettet halua olla täällä", hän sulki silmänsä kerran (yksi kerta tarkoitti "kyllä" ja kaksi räpäytystä oli "ei").
Hän siis oli täysin tietoinen tilastaan, hänellä oli hyvin työlästä hengittää, hän ei pystynyt nielemään edes omaa sylkeään, ei yskimään limaa keuhkoputkistaan, ei liikkumaan eikä puhumaankaan. Ainoa keino jolla hän pystyi itseään ilmaisemaan oli silmien räpyttäminen.

Jos joku ulkopuolinen tulee minulle väittämään, ettemme me olisi olleet tietoisia äitimme omasta tahdosta, tai että me omaiset vain oman mukavuutemme takia olisimme halunneet hänet "tappaa pois kuleksimasta", on se uskomattoman julmaa ja edustaa täydellistä tietämättömyyttä äitini omasta tahdosta, mielentilasta, periaatteista ja ajatuksista.

Mutta kärsimään ja kitumaan hän joutui, eikä hänen oloaan pystytty kipulääkkeilläkään saamaan edes siedettäväksi.
Ja kaikki se kärsiminen vain sen takia, että joidenkin mielestä eutanasia on rinnastettavissa natsi-Saksan julmuuksiin.

Ja jos joku esittää, "ettei sitä voi tietää olisiko hän toipunut", voin vain todeta, että 90-vuotias, jolla on ollut aivoinfarkti aivorungossa, ei siitä enää toivu! Kyse on silloin vain siitä, että odotellaan hengitysvaikeuksien ja liman aiheuttavan keuhkokuumeen, johon ihminen kauan kärsittyään lopulta kuolee.

Myönnän, että nuo ovat raastavia tilanteita eikä mitään pysty tekemään.

Aika vähän historian saatossa on kuitenkin kuolinapua annettu, vaikka lainsäädäntö ei ole ollut esteenä. Minun tietojeni mukaan muinaisessa Spartassa heikot ja vammaiset tapettiin armotta ja toinen esimerkki on Natsisaksa, eipä juuri muita tule mieleen.

Vai eikö niistä puhuta?

[Kyllästynyt]

Lainsäädäntö pitää tehdä kokonaisuutta ajatellen. Laki ei saa vaarantaa kenenkään ihmisoikeuksia, joista oikeus elämään on tärkein.

On hurskastelua puhua "oikeudesta elämään", kun nykyinen laki loukkaa ihmisten ihmisoikeuksia. Se pakottaa kuolemaan kivuliaasti ja kärsien heidätkin, jotka haluaisivat kuolla nopeammin kuin mitä se ilman kuolinapua tapahtuisi.