Kirjoittaja Psykopatologia » 26.01.2017 16:46
k a r a k t ä ä r i-n e u r o o s i,
l u o n n e n e u r o o s i. 1 Varsinkin psykoanalyysissä neuroottinen muotouma, jossa karaktääri on minänmukaisesti ikään kuin laaja-alaisena oireena (symptomina) tai oireyhtymänä (syndroomana), esimerkiksi luonteen ”panssarilevynä”. Tällöin defenssien voimakkuuden vuoksi ei synny erillisiä minävieraita *oireneuroottisia symptomeita. Karaktäärineurooseissa on usein painottuneena jokin spesifi defensiivinen konstellaatio. 2 Psykiatriassa (epätarkasti) välillä suunnilleen sama kuin *persoonallisuushäiriö tai karaktäärihäiriö, joka voi olla joko minävieras tai minänmukainen. - Esimerkkinä karaktäärineuroosista voisivat olla puritanistiset uskovaiset, jotka eivät näe tiukkuudessaan mitään "outoa" ja jotka voivat vaatia muiltakin samaa ehdottomuutta; ts. karaktäärineurooseissa edellytetään (suhteellista) minänmukaisuutta.
o i r e-n e u r o o s i,
neuroosi, jossa ihmisellä on enemmän tai vähemmän häiritseviä minävieraita symptomeita kuten ahdistusta (angst), ruumiillisia oireita (konversioita tai somatisointia), fobioita (pelkoja) tai obsessionaalisuutta (pakkomielteitä ja/tai pakkotoimintoja) ym. Luonne on tavallisesti joustavampi kuin (defensseillä kuormitetuissa) *karaktääri-neurooseissa.
p e r s o o n a l l i s u u s-h ä i r i ö,
nyky-psykiatriassa suhteellisen pysyvien ja poikkeavien persoonallisuuden piirteiden ja käyttäytymisen kokonaisuus, josta on merkittävää haittaa sosiaalisissa suhteissa ja ammatillisessa toiminnassa ym. Persoonallisuushäiriö voi olla minänmukainen (ego-syntonic) tai minävieras (ego-alien). Usein suunnilleen sama kuin karaktäärihäiriö, joka ei ole aivan sama kuin *karaktäärineuroosi. Mitä ylempänä persoonallisuushäiriö on Otto Kernbergin persoonallisuuden psykopatologian patologian psykodynaamisella jatkumolla (ylä-, keski- ja alatason persoonallisuushäiriöt), sitä lähempänä persoonallisuushäiriö on *karaktäärineuroosia.