Kirjoittaja Hilppa » 23.11.2016 11:24
Mielen ailahtelevuudesta tunnemyrskyihin
Tunteet ovat tavallaan merkki elossa olosta. Jos niitä ei olisi, ei olisi juuri oikein mitään muutakaan. Tunteet ovat kuitenkin niin tärkeä osa ajatuksien synnylle eivätkä ajatukset oikein voi olla pelkästään logistista viisausvirtaa. Tai voivat olla, mutta silloin ihminen toimisi enemmän mekaanisen koneen lailla. Descartesin "ajattelen, siis olen [olemassa]" on jonkinlainen rationalismin perusta.
Kun tunne tuntuu pahalta, sitä on tavallaan liikaa. Olisi hyvä, jos jollain keinolla pystyisi annostelemaan tunnetta, niin että pääsisi analysoimaan tunteen olemusta ikään kuin ulkopuolisen latauksettomasti. Ehkä ihminen on niin rakastunut tunteiden kokemukseen, koska ne pohjimmiltaan viestivät elämän olemassaolosta, että niitä haluaa vaalia, vaikka ne tuovatkin väliaikaisesti pahan olon.