Kirjoittaja Sateentekijä » 24.09.2016 14:59
En minä jaksa tuota jatkuvaa tulitusta. Haluan olla rauhassa ja elää omaa elämääni. Chattiriidat eivät ole hyväksi kenellekkään! Varsinkaan jos niitä jää mielessään vielä mäystämään siirryttyään ko foorumilta pois.Miksi niitä sitten jatkuvast syntyy ja pidetään yllä kynsin hampain? Onko kyse yksinomaan siitä, että haluaa saada aina sen viimeisen sanan,vai mikä lie.Ikävä olohan siitä tulee vähän jokaiselle. Kaikki kiinnostavat ketjut jäävät kommentoimatta ja keskustelu tyrehtyy kun pitää silmä kovana seurata taisteluparia ja sodan eri vaiheita.
Ovatko mielenterveysihmiset siinä mielessä "erityisherkkiä" että ärsytyskynnys on hyvin matala? Itsessäni ainakin tunnistan nämä merkit:
-Sosiaalinen vuorovaikutuskykyni on heikonlaista. Eristäytyneisyyteni vuoksi . Tapani lähestyä asioita tai muita ihmisiä on itsekeskeinen en kykene mielestäni kokemaan riittävästi empatiaa, käsittämään toisen reagointia eri tilanteisiin. Toisaalta olen varsinkin itseäni kohtaan esitettyyn kritiikkiin aivan liian yliherkkä. Jotkut sanat saattavat ärsyttää suunnattomasti, vaikkei niitä ole sellaisiksi tarkoitettu. Elämäntilanteestani tai pikemminkin menneisyydestä johtuen koen varsinkin nykyisin toisen ihmisen helpommin uhkana kuin tasavertaisena vuorovaikuttajana.
Toisaalta ihmiset eivät uskalla lähestyä minua, koska olen usein sulkeutunut eivätkä muut tiedä, mitä minulle pitäisi sanoa. Sinänsä paradoksaalista, että itse koen usein samoin.
Sulkeutuneisuus ja väärinymmärtäminen kulkevat usein käsikädessä.
Usein kuvitellaan, että ihminen, joka ei osaa sanoa tietyssä tilanteessa mitään , on välinpitämätön. Ei se välttämättä näin ole. " Sanattomuuteen" voi olla hyvinkin monia syitä, mukaanlukien ihmisen senhetkisen henkisen vireystilan.
Aina ei vaan jaksa kaikkea tai kaikkia!
Täällä tosin useimmat riidat välttäisi kun osaisi pitää päänsä kiinni, vaikka kuinka tekisi mieli laukaista...