Mitä maailmankaikkeus kertoo Luojastaan?

[Sateentekijä]

Ehkä elimme varsinaisen elämämme Atlantiksessa ja nykyinen on sitten hologrammia.

[Hilppa]

Olen käynyt kahdessa paikassa, joita sanotaan Atlantikseksi. Santorini tarujen Atlantis ja Azorit. Kumpikin on suht nuorta tuliperäistä maata. Kummassakin oli oma hohtonsa, vaikka mitään Atlantista en sieltä löytänytkään.

[Sateentekijä]

Atlantiksesta löytyy niin monta tarinaa kuin on tarinankertojiakin. Myös monta eri merenpohjaa varmoine todisteineen kertoo omaa tarinaansa. Kukaan ei ole koskaan voinut määritellä onko Atlantis vain taru vai joku niistä arvokkaista kulttuureista jotka meri on aikoinaan eri puolilla maailmaa niellyt.

Merkkejä meriin vajonneista kaupungeista ja kokonaisista kulttuureista löytyy ympäri maailman merien. Ihminen rakastaa seikkailuja ja mielikuvituksellisia tarinoita päästäkseen irti tästä tappavasta oravanpyörästä.

Mikäli joku haluaa elää " omassa kuplassaan" se toki suotakoon niin kauan kun se ei vahingoita ihmistä itseään tai hänen/ muiden maailmaa.
Atlantis tulee säilymään jälkipolvillekin mystisenä ja tarunhohtoisena .Hyvä näin.
Sen todentaminen veisi osan lumoavuudesta.

[Psykopatologia]

pöö viittaa sihen, että me kaikki elämme (yhdessä) kuplassa hieman samalla tavalla kuin valtameressä asuva kala, joka ei osaa kuvitella muuta maailmaa kuin se, jossa se on elänyt koko ikänsä.

[Hilppa]

Ihminen kuolee oravanpyöristä ja kuplista huolimatta.

[Sateentekijä]

Valitettavasti. Tai ei ehkä niinkään valitettavasti. Paljoltihan riippuu siitä, minkälaisen elämän on elänyt. Millaisen jäljen itsestään on tänne jättänyt.

[Katla]

Olen käynyt kahdessa paikassa, joita sanotaan Atlantikseksi. Santorini tarujen Atlantis ja Azorit. Kumpikin on suht nuorta tuliperäistä maata. Kummassakin oli oma hohtonsa, vaikka mitään Atlantista en sieltä löytänytkään.

Minäkin olen ollut Azoreilla. Mieleeni on jäänyt ne kirkkat yöt, jolloin taivas oli täynnä kaukaisia kirkkaita tähtiä, kuin timantteja sametilla. Ja ne kuumat tuulet yöllä.

[Hilppa]

Olitko .Kissi syksyllä siellä? Me käytiin keväällä pääsiäisen aikaan vaeltamassa. Azaleat kukkivat joka paikassa ja laitumet suorastaan Neon-vihreinä häikäisivät. Muuttohaukkoja, saaren nimikkolintuja, satapäin ilmassa. Olihan se unohtumaton kokemus. Varsinkin, kun vaeltaessamme kärripolkua ylös laguunilta, vastaan ajoi isäntä sonneineen. Yhtäkkiä valtava kopina ja pölyisen tien kumahtelu voimistuivat ja syöksyimme tieltä ojaan turvaan karjalta. Ne olivat pienikokoisia paikallisen rodun maatiaissonneja. Isäntä ylväänä, eikä vastannut tervehdykseen.

[Katla]

Ei mitään noin hienoa! Laiva jossa työskentelin, oli merellä redillä sen aikaa, kun miehistö pikaisesti kävi rannassa. Oli kesä aika. Puut kukkivat punaisena kukkia ja yöt
olivat kuumat ja samettiset, kun laivan kannella valvottiin ja tuijotettiin pimeydessä rannan valomerta.

[Sateentekijä]

Tuollaisilla retkillä havaitsee maailmankaikkeuden osasen, niitähän löytyy kaikkialta maapallolta.

[popi]

Itse retkeilin äskettäin eräässä kristillisessä seurakunnassa. Yleensä olen viime päivinä vieraillut eksoottisten henkisten virtauksen paikoissa mutta tänään ajattelin mennä peritavalliseen eli kristilliseen kokoukseen. Ja kokemus oli hyvä ja lämmin. Turhaa kristillisyyttä moititaan ja nähdään jotenkin huonompana henkisyyden muotona verrattuna eksoottisempiin vaihtoehtoihin. Kyllä luoja voi puhua myös kristillisyyden kautta. Jos siis uskoo Luojaan.

[pöö]

http://www.adonai.fi/plejadilaiset-3.9.16-valmistautuminen-ensikontaktiin-osa-22?newKskPage tässä on ioikeastaan aika hyvä näkökulma moneen tässä ketjussa esitettyyn kysymykseen.

[Sateentekijä]

Mielenkiintoisen kohdan löysin tuosta Pöön antamasta linkistä:

Nyt ihmisten tehtävänä on muistaa se, minkä he luonnostaan tiesivät lapsena, mutta unohtivat kasvaessaan, ja tämä on: kaikki on elävää. Myös niillä tavaroilla joita ihmiset käyttävät jokapäiväisessä elämässään, on ympärillään jokaisen sellaisen olennon elävä aura, joka on koskaan koskettanut niitä.
Tiedättekö, että jätätte energiasormenjälkenne jokaiseen asiaan tai ihmiseen, jota koskaan kosketatte?

Tuosta muistui mieleeni, kuinka katsoimme ihmisten sekä esineitten energia-auroja kun lapseni oli pieni. Hän oli juuri löytänyt tietoa näistä ihmisen ulkopuolella olevista energiakentistä. >Yhdessä sitten tutkiskelimme erivärisiä auroja joita syntyi elollisten olentojen ympärille. Elottomillakin oli auransa, mutta ne olivat ainoastaan valkoisia.
http://www.tiede.fi/keskustelu/60971/ke ... rgiakentta
tääktä löytyy myös mielenkiintoista tietoutta.