Kirjoittaja Sateentekijä » 28.07.2016 18:00
Mielestäni on toisarvoista, mitä nimitystä terapiasta käytetään. Pääasiahan lienee se, kuinka se tehoaa. Esimerkiksi vaikka wc-istuntosessio saattaa olla erittäin terapeuttista, saa mieli lepotuokion sekä koko elimistön hyvinvointiin santsataan .
En tällä tarkoita, että terapia olisi tarpeetonta, suurelle osalle siitä on apua matkalla oman päänsä sisään.
Ongelmat kumminkin on käsiteltävä, ennenkuin pystyy pohtimaan tulevalsuuttaan positiivisesti.Tottahan positiivinen mieli vaurioituu vaikeammin, koska luontaiset suojelumekanismit ylläpitävät "normaalisti" mielen tasapainoa ja-terveyttä. Mistä sen positiivisuuden siihen hätään tempaa, kun sitä juuri lähdetään etsimään...?
Sanotaan, että olosuhteiden pitää olla tasapainoiset kun terapia aletaan. Miksi edes hakeutuu terapiaan, jos on jo tasapainossa?
Vuosikausia, jopa vuosikymmeniä kestävä terapiahoito ei mielestäni ole tarkoituksen mukaista. Siinähän muodostuu riippuvuussuhde terapiaan ja sen välttämättömyyteen. Usein oheistuotteena seuraa myös riippuvuus terapeuttiin. Nämä seikat sitovat asiakasta aina uudelleen ja uudelleen tarrautumaan siihen oljenkorteen, mitä terapia/ terapeutti tarjoaa.
Realiteettien sekä mittasuhteiden vääristyminen on vaarana.
Onko oikeanlaisen terapian tarkoitus sitoa ihminen vuosikausiksi? Omasta mielestäni ei.
Olen itsekin saanut tietyssä vaikeassa elämänvaiheessani lyhytkestoista terapiaa, joka antoi valmiuksia jatkossa selviytymiseen. En missään vaiheessa edes yrittänyt jäädä siinen "koukkuun".Kun omat voimavarani olivat riittävästi lisääntyneet , oli valmiuksia selvitä myös ihan omin päin. Itsenäisesti. Oli kuitenkin hyvä ja turvallista tietää, että tarvittaessa voin terapeutiltani saada lisäeväitä. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että apu on ulottuvillani , lisäsi mieleni tasapainoa.
On niin monenlaista tapaa opetella ja oppia käsittelemään omaa mieltään.
Kuka mistäkin tykkää ja kokee hyödylliseksil Kaikkihan on lopulta persoonakohtaista.