Voimaannuttava kirjoittaminen

[Mirri]

Yle Kotimaa 17.8.2012
Kaija Kervinen

Omaelämäkerran kirjoittaminen voimaannuttaa työtöntä
Omasta elämästä kirjoittaminen on hyvä keino lisätä itsetuntemusta. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ei ole vain eläkeläisten harrastus, vaan kiinnostaa myös nuorempia.

Omasta elämästä kirjoittaminen on yleistynyt. Kirjoittaminen kiinnostaa etenkin eläkkeelle jääneitä, mutta myös nuoremmat ovat innostuneet kuvaamaan esimerkiksi esivanhempiensa tarinaa. Kirjoittamista voi myös harjoitella erityisillä kursseilla.

Omasta elämästä kirjoittaminen on hyödyllistä muun muassa ihmissuhdetyötä tekeville, mutta yhtä hyvin kenelle tahansa, sanoo filosofian lisensiaatti Anna-Liisa Karjalainen. Hän on tutkinut asiaa juuri kirjoittajan kannalta.
Esimerkiksi työstään irtisanottu voi saada kirjoittamalla näkyviin, mitä kaikkea hän on elämässään ehtinyt tehdä ja minkälaista osaamista hänellä on.
- Se voi olla todella voimaannuttava kokemus tilanteessa, jossa on menettänyt työnsä ja sen myötä ehkä itsetuntonsa ja uskonsa omaan osaamiseen.

Lauantaina 18. elokuuta Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan aineistona ovat olleet sosiaalialan ammattikorkeakouluopiskelijoiden tekstit ja heidän omat käsityksensä niistä.

Itseymmärrys paranee

Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ei tarkoita vain koko elämäntarinan kirjoittamista, vaan kirjoitus voi kuvata vaikka vain yhtä päivää.
Karjalaisen mukaan keskeisintä on, että ihminen kirjoittaa itse omasta eletystä elämästään riippumatta siitä, miten hyvä hän kirjoittajana on.
- Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen tuottaa hyvin paljon oivalluksia ja kaikenlaisia johtopäätöksiä omasta eletystä elämästä ja kokemuksista. Se on aika tavalla tunteita herättävä prosessi myös, Karjalainen sanoo.

Tutkituissa kirjoituksissa pyrkimys eletyn ymmärtämiseen näkyi Karjalaisen mukaan tietynlaisina kerronnan piirteinä. Näitä olivat esimerkiksi kysely, arviointi, vertailu ja aikamuotojen vaihtelu.
Moni kirjoittaja haluaa myös julkaista tekstejään, ja Karjalaisen mukaan kertomisen rajoja kannattaakin miettiä. Vaikka kirjoittaa pöytälaatikkoon, teksti voi joskus joutua ”vääriin käsiin”.

http://yle.fi/uutiset/omaelamakerran_ki ... ta/6254654

[Pinja]

löytyiskö jotakin artikkelia, missä taas puolestaan kritisoitaisiin kirjoittamista? Ei voi tuoda esiin kirjoittamista terapeuttisena tuomatta ollenkaan vastakritiikkejä esim. märehtimisestä kirjoittaessa myös esille.

[Mirri]

Pinja, ei kai mikään estä sinua ja muita lukijoita googlaamasta ja laittamasta tähän keskusteluun näkyviin voimaannuttavaa (tai terapeuttista) kirjoittamista kritisoivia artikkeleita.

[Rane]

Kansalaisopistoissakin on erilaisia kirjoituspiirejä.

[Pinja]

Pinja, ei kai mikään estä sinua ja muita lukijoita googlaamasta ja laittamasta tähän keskusteluun näkyviin voimaannuttavaa (tai terapeuttista) kirjoittamista kritisoivia artikkeleita.

Halusin tuoda esille vain sen, että voi olla myös kritisoivia, minulle on aivan sama, vaikka olisi. Jokainen itse tietää mistä tuntee olevan itselleen hyötyä.

[Mirri]

Parantava kirjoitus:
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mie ... _kirjoitus

Yllä olevassa linkissä Hyvä terveys -lehti neuvoo yhden selkeän kirjoittamisen tekniikan, jonka sanotaan olevan parantava; siis voimaannuttava tai terapeuttinen, miten kukin haluaa asian nimetä.

Kyseistä tekniikkaa voisin kritisoida sillä perusteella, että se ei käsittääkseni sovi itseterapiaksi 'liian sairaille' ihmisille. Sitä kokeilevalla pitäisi olla hoitosuhde tai ainakin joku ammattilainen, jonka kanssa purkaa tuntemuksia, jos kirjoittamiskokeilu alkaakin ahdistaa liikaa. Kaksikymmentä minuuttia 'pakollista' kirjoittamista - tai kirjoittamisen yritystä - on pitkä aika, eikä voida etukäteen tietää mitä tietoisuuteen ryöpsähtää, jos traumoja tai muita mielen hoitamattomia alueita on paljon.

Artikkelissa kyllä mainitaan kirjoittamisen voivan aiheuttaa ahdistusta, mutta myös luvataan hankalien tuntemusten menevän ohitse kirjoittamisharjoituksen edetessä. Mutta sitähän ei tiedetä; henkilö voi oikeasti olla psyykkisesti liian sairas terapoidakseen itseään parantavan kirjoittamisen menetelmällä, ja sairastuukin entistä pahemmin.

[Ryysy]

Kaupoissa on joskus näkynyt jotain kirjallisuusterapiaan liittyviä pläjäyksiä. Siis kirjallisuus tuossa myös itse kirjoitetun merkityksessä.

[Rane]

Minulla on vaikeuksia keskittyä pitkiin teksteihin, ja se, mistä se johtuu, voi olla syynä myös siihen, etten itsekään jaksa kirjoitella pitkiä juttuja. Syy on siis keskittymiskyvyttömyys, mutta en tiedä, mistä se sitten johtuu.

Minulle oli terapeuttista kirjoittaa pitkiä kirjeitä omalle hoitajalleni aikoinaan, kun olin oikein ahdistunut.

[irmeli]

Mirri, laitoitko itsesi esimerkikisi voimaannuttavasta kirjoittamisesta, ymmärsin kyllä, että omaelämän kirjoittaminen on sun kohdallasi eläkeläisten hommaa mutta miten sinä liityt työttömän voimaannuttavan kirjoittamiseen, vai mistä?

Minulle viestisi tässä ketjussa jos ei monessakin muussa on jäänyt hieman epäselväksi, siksi kyselen. Sen verran luulen ymmärtäväni, että käytät eläkeellä kirjoittamisistasi myös työttömän voimaannuttavan kirjoittamisen mittarina.
Mutta voi olla, että käsitin tämänkin asian päin persettä.

[Rane]

Mirri kirjoittaa omaelämäkertaa. Julkaissee sen joskus kirjana ja saa isot rahat.

[irmeli]

Mirri kirjoittaa omaelämäkertaa. Julkaissee sen joskus kirjana ja saa isot rahat.

Taisi Hermitinkin itse maksaa omaelämänkertansa.

[Rane]

Päiväkirjasta voisi muokata vaikka elokuvakäsikirjoituksen.

[Mirri]

Irmeli, niin käsitit, mutta ei se mitään.

[Ryysy]

Sanat että hoitaisimme - Terapeuttinen kirjoittaminen

Juhani Ihanus (toim.)
1. painos 2009, 336 sivua, nidottu

LYHYESTI

Kirjoittaminen on yksinkertainen ja vivahteikas menetelmä terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Kiinnostus sen terapeuttisiin mahdollisuuksiin on lisääntynyt ja ulottuu terveys- ja sosiaalialoilta opetus- ja kasvatusaloille sekä suuren yleisön kirjallisiin harrastustoimintoihin. Kirjoittaminen lisää itseymmärrystä, pystyvyyden kokemusta ja omanarvontuntoa sekä solmii tunnesiteitä ja sosiaalis-kulttuurisia yhteyksiä.

Sanat että hoitaisimme on ensimmäinen suomalainen teos kirjoittamisen terapeuttisista mahdollisuuksista ja vaikuttavuudesta. Teos perehdyttää myös kirjallisuusterapian teoreettisiin taustoihin ja kertomusmenetelmiin. Kirjallisuusterapiaa ja terapeuttista kirjoittamista käsitellään useista eri näkökulmista. Teorioiden ja käytännön menetelmien ja sovellusten lisäksi teoksessa kiinnitetään erityistä huomiota terapeuttisen ja ilmaisevan kirjoittamisen vaikuttavuuden tieteelliseen arviointiin.

Kirjoittajat ovat suomalaisia alan asiantuntijoita ja mukana on myös brittiläisiä kirjallisuusterapian uranuurtajia. Teos sopii ammattilaisille ja opiskelijoille kaikilla niillä aloilla, joilla sovelletaan terapeuttista kirjoittamista ja kertomista.

https://verkkokauppa.duodecim.fi/6306.html

[Ryysy]

^Meinasin joskus ostaa tuon kirjan, mutta tarkemmin mietittyäni tajusin, että en ns. tarvitse mitään kirjallisuusterapiaan liittyvääkään, mieluumminkin jotain terapiaa, jossa puhutaan. Kiinnostavan oloinen kuitenkin.

[Mirri]

Nykyisin on psykoterapeutteja, jotka yhdistävät kirjoittamisen 'perinteiseen' keskusteluterapiaan:

Terapeuttinen kirjoittaminen

Kirjoittaminen tekee asioista todellisia.
Kun kirjoitusta tarkastelee, se kertoo sen, mitä koemme. Se tekee vaikeammaksi jatkaa asioiden kieltämistä. Kun tutkitaan sisäisiä käsityksiä, voidaan tiedostaa syitä nykyiseen ja aiempaan käyttäytymiseen.
Kaikessa omakohtaisessa päiväkirjan kirjoittamisessa on myös terapeuttinen ulottuvuus. Mikäli pystymme kirjoittamaan tunteet juuri sellaisina kuin ne koemme, olemme lähellä terapiakirjoittamista. Päiväkirjassa jo sinänsä tapahtuu jakamista ja sillä on puhdistava vaikutus kirjoittajaan. Jos on mahdollisuus jakaa kirjoittamansa terapeutin kanssa, vaikutus vielä voimistuu. Kirjoittaminen on myös ulottuvilla terapiaistuntojen välillä. Siihen voi purkaa ahdistusta ja huolta.

https://vastaamo.fi/psykoterapia/terape ... oittaminen

[Pinja]

Tuntuuko Mirri sinusta siltä, että sinun on yhtä helppo ilmaista itseäsi kirjoittamalla kuin sanallisesti vai onko kirjoittaminen sinulle helpompaa?
Minun on vaikeampi ja monimutkaisempi ilmaista itseäni kirjoittamalla, siksi en nauti niinkään, vaan pikemminkin ahdistun ja itseymmärrykseni häiriintyy. Puhumalla ilmaisen itseäni selkeästi ja yksinkertaisesti. Kirjoitukseni tuntuvat lähinnä sekavilta monimutkaisuudessaan.

[Mirri]

Kirjoittaminen on helpompaa ja on aina sujunut ikään kuin luonnostaan. Puhumaan olen oppinut vasta pitkien psykoterapioiden ja muiden keskusteluhoitojen myötä.

[Pinja]

Sitten tuo kirjoittaminen on sulle ehdottomasti tosi hyvä juttu. Minä mietin päässäni asioita, kirjoituksissani takerrun ja juutun.