Komea on tuo puu! Aivan selvästi se on naispuolinen, näkeehän sen oksistostakin!
Ainutlaatuinen on myös täällä Karkalin luonnonpuisto Ja siellä oleva Torholan luola. Olen itsekin käynyt Karkalissa sekä myös tuossa Torholan luolassakin. Lohjan seudun luonto on muutenkin ainutlaatuista Suomessa rehevyytensä ja kasviensa lajirunsauden ansioista.Lohjanjärvi ja Lohjansaari monine muine saarineen ym . Kalkkipitoinen maa on otollista kasvualustaa.Mainittava on lisäksi Tytyrin Kalkkikaivos ja Tytyrin Kaivosmuseo syvällä maan uumenissa.Tytyrin kaivosmuseo sijaitsee 1949 louhitussa kalliotilassa tasolla -110 m, siis noin 80 metriä Lohjanjärven pinnan alapuolella.
http://luontokohteet.geo.fi/tytyri_museo/Sekä kaivosalueella syvä Kaivosjärvi jossa sukeltajat käyvät harloittelemassa.
Seuraavassa kuvausta Torholan luolasta:
http://retkipaikka.fi/vapaa/torholan-luola/Jos yksi Suomalainen luola pitäisi nostaa ylitse muiden on se Torholan luola Lohjan Karkalinniemessä. Torholan luola on Suomen pisin kuljettavissa oleva karstiluola, eli veden kalkkikiveen syövyttämä luola. Pituutta sillä on kaikkiaan 32 metriä ja korkeus ero suuaukon ja alimman pisteen välillä on 12 metriä.
(--)
Torhola on jo siitä poikkeuksellinen luola maassamme, että sille on varattu oma virallinen parkkipaikka, josta luolalle vie selkeä polku. Perillä odottaa vielä infotaulu, jossa paikasta kerrotaan poikkeuksellisen tarkat faktat. Vastaavaan emme ole törmänneet muualla.
(--)
Torholan luolan suuaukko on kutsuva, mutta lopulta vaatimaton verrattuna siihen ihmeelliseen maailmaan, joka sen takana odottaa. Ensimmäiseksi tulija saapuu suureen huoneeseen, Torholan eteiseen
Sen mielikuvituksellisia uurteita ja koloja täynnä olevissa seinissä riittää ihastelemista hyväksi aikaa
Kun matka jatkuu eteenpäin, pudottaudumme suuren lohkareen ja korkeuseron rajaamaan seuraavaan tilaan, joka tunnetaan puolestaan Torholan salina. Kun Sen perältä kurkistaa lamppu sammutettuna kohti suuaukkoa, alkaa paikan taika olemaan jo hyvin tenhoava. Valo tulee aavistuksen jostain kaukaa. Ympärillä vaistoaa massiivisen kiven, mutta myös tilan suuruuden. Ja kun valon laittaa päälle, ei katon ja seinien muotoja voi olla ihastelematta
.(--)
Suurin osa kävijöistä käy kääntymässä joko suuaukolla tai eteisessä. Taskulampulla tai vastaavalla varustautuneet jatkavat salin perälle. Todellinen seikkailu alkaa kuitenkin vasta siitä. Aivan perimmäisessä kulmassa vasemmalla on ahdas kolo, josta kuitenkin mahtuu pudottautumaan. Vaikka matkaa alas ei tule kuin puolisentoista metriä, on pimeyteen tiputtautuminen jalat edellä kuitenkin oman uskonsa vaativa kokemus, jos ei tiedä, mitä edessä on.
(--)
Pudottautumisen jälkeen on hieman suurempi kammio, jossa mahtuu kääntymään. Luola haarautuu siinä kahtia. Oikeanpuoleinen haara on ryömittävä umpiperä, vasen jatkuu pidemmälle. Myös siitä kulkevan tulee ryömiä. Jonkun metrin ryöminnän jälkeen tila avartuu jälleen. Tuo kammio kantaa nimeä Torholan kellari. Sinne mahtuu neljä-viisi ihmistä kerrallaan. Yhdessä kohtaa tila on seisomakorkuinen. Torholan kellari on jo niin syvällä maan povessa, että siellä ilma on tasalämpöistä kesät talvet
(--)
Kellarista jatkuu edelleen vielä muutaman metrin ryömittävä osuus, jonka jälkeen matka tyssää kolon tukkivaan kiveen. Ilman tuota kiveä luola olisi todennäköisesti läpiryömittävissä. Tarina kertoo, että vastakkaisesta suunnasta lohkareelle ryömineet olisivat saaneet kädet yhteen, mutta käytönnössä tuo on todentamatta
(--)
Moni on luulee tässä kohtaa nähneensä jo kaiken, mitä Torholalla on tarjottavana.
Seudulta löytyy myös toinen karstiluola, joka se on 12 metriä pitkä.
Pääluolaa vastaavaa tilaa ja korkeuseroa se ei tarjoa, mutta siihen yhtyy myös kolmas luolamainen tila, johon saattaisi olla juuri ja juuri ryömittävissä oleva yhteys Torholan pääluolan suuaukkoa vastapäätä olevasta matalasta aukosta. Tuolla yhteydellä etäisyyttä päästä päähän tulisi kaikkinensa hyvinkin 20 metriä.
Luolista kiinnostuneille:
http://retkipaikka.fi/vapaa/uudenmaan-l ... elijoille/