HS 12.10.2015 Psykoterapian teho masennuksen hoidossa

[Pinja]

Tehkää mitä tykkäätte, kunhan saan olla rauhassa. Itse kannatte teoistanne ja päätöksistänne vastuun.

[Valkosiipi]

En tiedä, onko kyseessä herjaus, mutta kuitenkin ilmaus on aggressiivinen ja liityy myös siihen, että foorumilla vihamieheksi asettaminen on kielletty. Joku voi puolustella, että kyseessä on henkilökohtainen mielipide - ei arvio tai analyysi - jolloin kielto olisi sananvapautta tms. vastaan. Kuitenkin ilmaukset, jotka kohdistuvat henkilöön kernaammin kuin hänen sanomaansa, generoivat eripuraa yms. mt-foorumilla ja voivat toisaalta olla estämässä erilaisten kannanottojen esiin tuomista.

Hyvä periaate foorumille...

Henkilökohtaisesti en kokenut Trissen sanomista kummemmin herjauksena tai solvauksena.
Minusta oli parempi, että Trisse sanoi suoraan mitä ajattelee ja sitten homma oli siinä.

Minua ei suuremmin haittaa se, että joku sanoo mielipiteensä minusta. Otan opiksi jos katson aiheelliseksi.
Mutta se minua olisi haitannut, jos esim. Trisse suoraan sanomisen sijaan olisi valinnut kierot keinot.
Jos hän olisi päivä toisensa jälkeen alkanut nyppiä ja vittuilla, koska ei voi sietää minua.

Mutta... kuten sanoin, tämä on minun mielipiteeni koskien itseäni
ja foorumilla eletään foorumin ehdoin.

[Mirri]

Hyvin jaksaa käydä terapiassa ja töissä.
Terapia on raskauden lisäksi myös hyvin tyydyttävää.

Puhutko omista kokemuksistasi vai yleistätkö omat kokemuksesi koskemaan kaikkia työssä käyviä ihmisiä?

Kuten tiedetään: todellisuudessa psykoterapia voi työssä käyvän - tai opiskelijan - kohdalla tyssätä heti alkuunsa siihen, ettei järjesty terapia-aikoja. Työnantaja ei kertakaikkiaan ymmärrä eikä jousta, ja sillä siisti. Eikä psykoterapeutilla ole tarjota hoitoaikoja, jotka eivät kuormittaisi potilaan työnantajaa ja työyhteisöä...
Silloin on tehtävä valintoja ja mietittävä mitä asioita asetetaan etusijalle. Ei ollenkaan helppoja ratkaisuja, vaan päinvastoin päätöksiä jotka paitsi stressaavat myös vaikuttavat moniin asioihin - ihmisen uraan niin opiskelijana kuin työntekijänä, jopa hänen työpaikkansa säilymiseen.

Valkosiipi, olet ihanteellisessa työssä, jos olet saanut vaivattomasti sovitettua psykoterapian ja työssäkäymisen yhteen niin, ettet ole joutunut ristipaineiden aiheuttamaan prässiin.

[Ryysy]

En kannata. Sen verran aikuista tulee jokaisesta löytyä, että jaksaa toisia ihmisiä sietää, vaikka olisi mitä omia kipuiluja. Ei ihmisiä voi muuallakaan "siivota pois tieltään" vain, jos ei heistä satu pitämään.

Normaalisti "sietämättömät" henkilöt jollakin tapaa siivoutuvat elämästä pois, esim. perhesuhteet katkeavat, työpaikka menee vaihtoon... jne. Sitten taas puhtaasti "omien kipuilujen" takia ihmiset voivat jättää uutiset lukematta, eivät käy enää paikassa jossa sattunut jotakin ikävää tai yksinkertaisesti eivät tapaa tiettyä ihmistä, joka on aiheuttanut joko oikeita traumoja (kiusaaminen) tai vähemmän oikeita traumoja (epäsopiva lääkäri). Näin siis itse toimin normaalielämässä. Mieluummin kävelen pois kuin alan itkeä tai huutaa. Tietysti voi alkaa myös latelemaan "tosiasioita" pöytään, mutta yleensä tämmöinen interventio ei onnistu ilman ulkopuolista / puolueetonta puuttujaa. (Jotenkin oletan että puhumme ihan eri asioista.)

[Ryysy]

Mutta sinä et puuttunut siihen ettei Tristan siedä Valkosiipeä vaan annoit sille tekosyyn olla sietämättä.

Minulla ei ole oikeutta puuttua kenenkään kirjoittajan sietämiseen, enkä näinollen anna kenellekään mitään lupia olla sietämättä jotakin. En ole antanut mitään tekosyitä. En myöskään ole hyväksynyt vihantunteiden näyttämistä toista kirjoittajaa kohtaan. Tunteilleen kukaan ei voi mitään, mutta tunteidensa aiheuttamia tekoja jokainen voi hillitä. Käyttäytymisen hillintää helpottaa yleensä omien tunteidensa analysointi, siis ennen kuin menee tekemään mitään peruuttamatonta eli kirjoittamaan kenellekään kanssakirjoittajalle loukkaavasti.

Eipä täällä moni muukaan ole puuttunut... ken tuntee piston sydämessään, asettukoon jonon perälle. Tässä tapauksessa kuitenkin onni oli, että Valkosiipi osasi kääntää tuonkin asian parhain päin.

Tuli eilen tästä keskustelusta tunne, että olen missannut jotakin, kun kysyit (Hilppa Trisseltä), että "puhutko itsestäsi". En siis yhtään tajunnut ainakaan heti, että tässä voi joku ottaa jotakin henkilökohtaisesti. Ehkä Hilpan 'sympatiat' (väärä sana, tiedän!!) selittyvät sillä. Omat 'sympatiani' eli puuttumattomuuteni selittyvät, vaikkeivatkaan oikeutu, housuun paskomisella.

[Hilppa]

En kannata. Sen verran aikuista tulee jokaisesta löytyä, että jaksaa toisia ihmisiä sietää, vaikka olisi mitä omia kipuiluja. Ei ihmisiä voi muuallakaan "siivota pois tieltään" vain, jos ei heistä satu pitämään.

Normaalisti "sietämättömät" henkilöt jollakin tapaa siivoutuvat elämästä pois, esim. perhesuhteet katkeavat, työpaikka menee vaihtoon... jne. Sitten taas puhtaasti "omien kipuilujen" takia ihmiset voivat jättää uutiset lukematta, eivät käy enää paikassa jossa sattunut jotakin ikävää tai yksinkertaisesti eivät tapaa tiettyä ihmistä, joka on aiheuttanut joko oikeita traumoja (kiusaaminen) tai vähemmän oikeita traumoja (epäsopiva lääkäri). Näin siis itse toimin normaalielämässä. Mieluummin kävelen pois kuin alan itkeä tai huutaa. Tietysti voi alkaa myös latelemaan "tosiasioita" pöytään, mutta yleensä tämmöinen interventio ei onnistu ilman ulkopuolista / puolueetonta puuttujaa. (Jotenkin oletan että puhumme ihan eri asioista.)

Varmaan puhumme eri asioistakin ja kyse on loppujen lopuksi aika pienistä nyansseista informaation vaihdossa, mutta kuitenkin aiheena isosta asiakokonaisuudesta. Ne ihmiset eivät kuitenkaan lakkaa olemasta, vaan elelevät jossain muualla omaa elämäänsä. Eikä aina voi ottaa "avioeroa" tai "tappaa ihmissuhdetta". Tuolloin on yleensä kuitenkin mahdollista pitää välit muodollisina, neutraaleina ja olla pintapuolisen ystävällinen, mutta pitää tarkat rajat itsellä siihen, mihin on valmis, eikä anna itseään hyväksikäyttää.

[Valkosiipi]

Hyvin jaksaa käydä terapiassa ja töissä.
Terapia on raskauden lisäksi myös hyvin tyydyttävää.

Puhutko omista kokemuksistasi vai yleistätkö omat kokemuksesi koskemaan kaikkia työssä käyviä ihmisiä?

Tuo minun "Hyvin jaksaa..." oli hieman provosoiva heitto.
Puhekielessä noita käytetään paljon. Netissä ovat huonoja kun ei kuule äänen vaihteluita, ilmeitä...
Eli ei koske kaikkia työssäkäyviä ihmisiä.

Valkosiipi, olet ihanteellisessa työssä, jos olet saanut vaivattomasti sovitettua psykoterapian ja työssäkäymisen yhteen niin, ettet ole joutunut ristipaineiden aiheuttamaan prässiin.

Kun kävin neljä kertaa viikossa terapiassa, minulla oli kaksi aikaa aamulla ja kaksi aikaa illalla.
Aamuajat oli yleensä klo 7.30 tai klo 8.00, jolloin tein töissä iltavuoron.
Toiset kaksi aikaa oli illalla klo 17.30. tai klo 18.00. Tuo ei vaikuttanut työpaikalla.
Iltavuorot sain työkavereilta ongelmitta kun tarvitsin. Ne eivät ole kenenkään suurinta herkkua yleensä.

Kun etsin terapeuttia, kynnyskysymys oli, että sain sellaiset terapia-ajat jotka onnistuvat työni kanssa.
Hyvin terapeuttini ymmärsi työaikani. Joskus kävin terapissa pätkän illalla klo 20, kun ei muuten onnistunut molemmille.

[Psykopatologia]

Sähköshokit kuulemma tehoavat hyvin. En tosin tiedä miten pitkään ne vaikuttavat vai onko vaikutus pysyvä.

Fingerpori - HS 16.6.2016

[Mirri]

Fingerporilla välähti taas.

[irmeli]

Ettei vaan ollut ihan älynvälähdys.

[Sateentekijä]

Ettei vaan ollut ihan älynvälähdys.