Re: Pyörät ja pyöräily.

[Mirri]

Kyllästyneellä on huonoja kokemuksia pyöräilijöistä, ja niitä hän on purkanut päiväkirjassani. Siteeraan hänen asiallisen kritiikkinsä tänne, koska mielestäni aihe sopii paremmin julkiseen keskusteluun kuin minun päiväkirjaani:

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että pyöräilijät ovat se kaikkein piittaamattomin ja arvaamattomin laji liikenteessä. Liikennesäännöistä ei joko ole tietoakaan, tai ainakaan niitä ei kunnioiteta vähääkään. Välillä käyttäydytään kuin jalankulkija, välillä kuin ajoneuvo - riippuen siitä mikä pyöräilijälle itselleen parhaiten sopii. Yksisuuntaista katua ajetaan sumeilematta väärään suuntaan, eivätkä liikennevalotkaan näytä koskevan pyöräilijöitä kuin korkeintaan silloin kun ne ovat vihreitä.

Siinä on mietittävää pyöräilijöille: miten oppisimme pyöriemme päällä käyttäytymään niin, ettemme olisi se kaikkein piittaamattomin ja arvaamomin laji liikenteessä.

[Psykopatologia]

21:42
Nykyään on sellaisia virityksiä, että lasten kuljetuskärry on aikuisen ajaman pyörän - herra varjele! - edessä.

[Kyllästynyt]

21:42
Nykyään on sellaisia virityksiä, että lasten kuljetuskärry on aikuisen ajaman pyörän - herra varjele! - edessä.

Tanskassa niitä kutsutaan Christiania-pyöriksi, ja on kuulemma varsin tavallista, että päiväkotiryhmä lähtee lastenhoitajien kuljettamina retkelle. Samassa laatikossa voi olla useita (4 kpl?) ipanoita ja tädit/sedät polkevat.

Tanskassa polkupyöräilijätkin noudattavat liikennesääntöjä, ja jos eivät noudata - saavat sakot.
Pyörätiellä/kevyen liikenteen väylällä liikutaan vain yhteen suuntaan, kääntymis- ja pysähtymismerkkejä on näytettävä ja liikennevaloja noudatettava. Valotta ajamisesta pimeällä saa myös sakot, ja jos pyörässä ei valoja näy olevan lainkaan, poliisi huomauttaa asiasta päivälläkin ja neuvoo ne hankkimaan.
Autoilijat ottavat pyöräilijät huomioon, eivätkä pyöräilijät poukkoile miten lystäävät - kuten esimerkiksi Helsingissä.

[Mirri]

Tässä yksi esimerkki polkupyörään tarkoitetusta lastenistuimesta, joka voitiin kiinnittää myös ohjaustankoon:
http://paskatkirppisloydot.bellablogit. ... 4416_n.jpg

Tässä vielä toinen:
http://www.tori.fi/etela-pohjanmaa/Sini ... m?ca=6&w=1

[Mirri]

Tuntui oudolta pyöräillä pienellä ja näppäränä pitämälläni 26-tuumaisella päästyäni ensikäytössä suurelta tuntuneen 28-tuumaisen makuun. Vaikka se pieni ja ketterä tuntuu edelleen kätevältä käsitellä, ja ikään kuin minulle mitoitetulta, se on järkyttävän hidas. Tähän asti olen ollut onnellisen tietämätön pyöräni hitaudesta, koska en ole ikinä aikuisiälläni käyttänyt 28-tuumaista vaihdepyörää.
Ylämäetkin hoituvat 7-vaihteisella 28-tuumaisella helpommin kuin vastaavalla 26-tuumaisella. Sitäkään en tähän ikääni mennessä ole tiennyt.

Polkupyörän pienuus kuitenkin on ja pysyy hyvänä ominaisuutena kaupunkiliikenteen vilskeessä. En oikein koskaan ole ymmärtänyt Jopojen päälle, mutta nyt ajeltuani sekä suurella että pienellä pyörällä on helppo ymmärtää, miksi Jopo on säilyttänyt vuosikymmeniä asemansa kaupunkipyöränä.

[Psykopatologia]

Minusta Jopo ei ole "kunnollinen" polkupyörä. - 7 vaihdetta on rautaa!

[Psykopatologia]

Maanantaina 30.5.2016 n. klo 16 baanan Runeberginkadun kohdalla olevalla näytöllä seisoi (n.)
TÄNÄÄN 3 400
EILEN 3 405
2016 656 180

[jupe]

Pyöräilijän ongelmista: jos ajaa pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettua yhteistä väylää ja soittaa kelloa ohittaakseen, yleisin kommentti jalankulkijoilta on: "Mikä luulet olevasi!"

[Kyllästynyt]

Pyöräilijän ongelmista: jos ajaa pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettua yhteistä väylää ja soittaa kelloa ohittaakseen, yleisin kommentti jalankulkijoilta on: "Mikä luulet olevasi!"

Valitettavasti kaikki ihmiset eivät ymmärrä mitä varten soittokello pyörässä on. Eivät jalankulkijat, ja pyöräilijöistäkin vain osa.

Itse (silloin joskus aikoja sitten kun pyörällä liikuin) soitin kelloa varsin etäällä.
En koskaan saanut "mikä luulet olevasi" -kommentteja, mutta sen muistan, että pari kertaa sain kehuja tyyliin; "sentään joku osaa käyttää kelloa oikein".

Jalankulkijana koen ärsyttävänä ja pelottavana sen, että yhtäkkiä joku sujahtaa ohi kyynärpäätäni hipoen.
Huom. pyrin aina liikkumaan jalankulkijoille tarkoitetulla osalla kevyen liikenteen väylää.

[jupe]

Kyllästynyt: "Huom. pyrin aina liikkumaan jalankulkijoille tarkoitetulla osalla kevyen liikenteen väylää."

Olet ilmeisesti tässä asiassa aika harvinainen tapaus. Erikseen ovat vielä ryhmissä liikkuvat joskus koko väylän täyttävät porukat.

[Psykopatologia]

Minulla ei ole pyörissä tiukuja.

[Mirri]

Jupe toi asiallisesti pyöräilyketjuun jalankulkijoiden pyöräilijöille aiheuttamia ongelmia. Niitä on ja paljon.

Yksi on jalankulkijoiden reaktiot kellon käyttämiseen. Jotkut reagoivat asiallisesti ja antavat tilaa oikeaoppisesti vasemmalta ohitse pyrkivälle pyöräilijälle. Ovat jopa ilahtuneita siitä, että pyöräilijä ilmoittaa olemassaolostaan ja aikeistaan ennen ohitusta. Mutta sitten ovat ne toiset: huutelijat ja keskisormen näyttäjät - niitäkin piisaa niin, että arempi pyöräilijä joutuu keräämään rohkeutta ennen kellon soittamista.

Toinen vitsaus ovat jalankulkijat, jotka eivät osaa päättää kummalla reunalla kävelisivät, oikealla vai vasemmalla. He valitsevat usein tien keskikohdan, josta seilaavat puolelle jos toisellekin - täysin arvaamattomasti. Lisäksi heillä saattaa olla älypuhelin kädessä ja kuulokkeet korvilla: he eivät kuule eivätkä näe mitään muuta kuin puhelimensa näytön ja kuulokkeidensa viestinnän. Näitä päättämättömiä seilaajia esiintyy niin yksin kappalein kuin ryhminäkin.

Kolmas, eikä yhtään pienempi vitsaus, on lasten ja koirien ulkoiluttajat. En oikein tiedä kumpi ryhmä on pyöräilijän kannalta pahempi. Koirien kohdalla kuitenkin vaaratilanteita aiheuttaa paitsi koira itse myös sen kaulapannasta lähtevä venyvä vaijeri, joka on virittyneenä tien ylitse pitkin ja poikin pyöräilijän pään menoksi. Omistaja kulkee - älypuhelimeensa keskittyneenä - tien oikeaa laitaa, ja on onnellisen tietämätön koiransa seikkailuista tämän kirmaillessa venyvän vaijerinsa päässä tien laidasta toiseen. Lapset voivat vastaavassa tilanteessa poukkoilla koirien tapaan hallitsemattomasti, mutta niillä ei sentään ole kaulassaan tien ylitse viritettyjä vaijereita...

Kaikki nämä mainitut ongelmat olisivat pyöräilijän kannalta aika pieniä, jos hän voisi luottavaisesti ja turvallisin mielin kilauttaa kelloa aina kaivatessaan tilaa muun kevyen liikenteen seassa. Mutta näinhän ei ole, vaan pyöräilijä joutuu joka ikinen kerta kelloonsa tarttuessaan psyykkaamaan itseään, jotta kestäisi kellon kilauttamisen aiheuttamat reaktiot.
Maantiepyöräilijät näyttävät mieluummin polkevan ajoradan oikeaa reunaa kuin kevyelle liikenteelle tarkoitettuja väyliä. Näin tässä minun nykyisessä suht pienessä kotikaupungissani. Ei mikään ihme, koska jos haluaa tosissaan pyöräillä ja keskittyä pyöräilyn nautintoon, ajoväylän laidassa pyöräily on helpompaa verrattuna (pyöräilijöillekin turvallisiksi tarkoitettuihin?) kevyenliikenteen väyliin.

[Kyllästynyt]

Muuten olen samaa mieltä, muttei koiria sentään vaijereiden päässä ulkoiluteta.
Eivätkä vaijerit veny.

[Mirri]

Kyllästynyt, miksi olet luopunut pyöräilystä?
Ei toki tarvitse vastata, pyöräilyä rakastavana ja uteliaisuuttani vain kyselen.

[jupe]

Mirri: "Toinen vitsaus ovat jalankulkijat, jotka eivät osaa päättää kummalla reunalla kävelisivät, oikealla vai vasemmalla. He valitsevat usein tien keskikohdan, josta seilaavat puolelle jos toisellekin - täysin arvaamattomasti."

Kulkiessani jalan olen huomannut itsessäni samanlaista käyttäytymistä. Täytyy välillä oikein muistuttaa itseään siitä. Olisiko kysymyksessä jokin yleisinhimillinen tapa ties miten pitkin geneettisin juurin. Jos liikkuu yksin eikä muita ole näkyvissä (esi-isämme) tien keskellä liikkuminen on ehkä tuntunut selkeältä ja turvalliselta.

[Kyllästynyt]

En jaksa(nut) polkea, ja meno pyöräteillä on äitynyt liian hektiseksi minulle.

[Mirri]

Kyllästynyt, kiitos vastauksesta.

Tulevana helsinkiläisenä olen saanut esimakua nykyisen pääkaupunkiseudun pyöräilyväylien hektisyydestä. Sillä seurauksella, että ryntäsin kiireimmän kaupalla ostamaan pyöräilykypärän, vaikka olen tähän ikään asti uskonut pääni olevan turvassa ilman kypärää. En usko enää...

[Psykopatologia]

Minulle paras kaupunki-pyörä on ollut BMX(-tyyppinen; 20" rengas). Sillä ajoin poika selässä ja koira sivulla.
(Ostin tuollaisen heti kun niitä oli tullut Suomeen - talvi-pyöräksi.)

[Mirri]

Millä keinoilla olet pärjännyt ilman soittokelloa?

[Psykopatologia]

Takaa päin ohitan ihmiset etäältä (liki) kävelyvauhtia. En aja ovien ohi likeltä, ja kuolleissa kulmissa hidastan niin että pöyrä pysähtyy kahdessa sekunnissa.

Ei pyöräilijän pitäisi pelotella jalankulkijoita kellolla vaan tulisi aina antaa tietä tai väistää.