Terveisiä Pietarista. Mutsiparka sekoili ja luuli jotenkin että me tultiin sieltä jo eilen. Oli tekstaillut kännykkääni että miten meni mutta mulla oli kännykkä pois päältä. Kuvitteli että meidät oli heitetty vankilaan koska olen hukannut passini kun en vastannut viesteihin. (Sinänsä täysin mahdollinen ellei suorastaan todennäköinen skenaario - kuitenkin vastoin kaikkea todennäköisyyttä passi on yhä tallella enkä päässyt vankilaankaan). Vasta nyt aamulla oli hän älynnyt käydä katsomassa laivayhtiön sivuilta että laivoja kulkee vaan kerran viikossa ja tulevat maanantai-aamuna takaisin.
Meidän piti läpivalaisuttaa laivalle mennessä matkatavaramme kun omia ruokia ja juomia ei saa tuoda mukaan. Mulla oli vesipullo ja kosmetiikkapulloja laukussa muttei laite mitenkään hälyyttänyt. Tuumattiin että vedätystä koko juttu. Samoin laivan kaupoista sai ostaa vapaasti alkoholijuomia hyttiin vaikka ne ois muka pitänyt viedä säilöön. Menomatkalla istuttiin vähän ravintolassa kuuntelemassa esitystä (vähäpukeisia venäläisiä tanssivia naisia ja välillä laulaja kun vaihtoivat vaatteet). Pfree halusi tapansa mukaan käydä nukkumaan aikaisin. (Ehkä jo klo 23!) Minä valvoin jotain neljään ja luin loppuun kirjan "Kissani Jugoslavia". Nukuin kuitenkin viitisen tuntia kun en alkanut stressata nukkumisen kanssa ja yrittää liian aikaisin. Aamulla saavuttiin Pietariin. Jonotettiin passien tarkastuksessa yli tunti. Pfreetä heikotti ja mua väsytti ja seisominen kävi jalkoihin niin että loppuajan jonotin istuen lattialla. Porukkaa oli siis vähän jonossa mutta jokaisen kohdalla viranomaiset katselivat passikuvia, ottivat kortteja, leimailivat ja niittailivat omia papereitaan ja muuta oleellista pitämättä sen kummempaa hoppua.
Käveltiin Nevski Prospektia. Siellä oli paljon ravintoloita ja kahviloita ja apteekkeja (jotka olivat samalla kosmetiikkaliikkeitä) mutta elintarvike- tai vaateliikkeitä tai kauppakeskuksia ei ollut ollenkaan paitsi jotain pikkukioskeja. Ihmeteltiin asiaa. Ei siis koko katua ehditty kävellä. Mutta kauppakeskukset ovat jossai toisaalla. Käytiin sitten paljon niitä pikkuapteekkeja läpi. Kaveria kiinnosti oisko niissä ollut bentsoja vapaasti myynnissä ja sanoi mulle että kysy jos kehtaat. Kysyinkin pokkana olisiko mutta ne ovat reseptillä. Yhdessä apteekissa eivät tajunneet edes mitä benzodiatsepines tarkoittaa ja kysyi onko se jotain iholle laitettavaa voidetta

Ylipäänsä englanti oli hyvin hakusessa myyjillä jotka olivat kuitenkin pääsääntöisesti n. 25-vuotiaita naisia. Eivät välttämättä ymmärtäneet yhtään sanaa englantia. Otimme kaikenlaisen elekielen käyttöön minkä mielikuvitus mahdollisti. Yhdessä apteekissa kun minä ostelin kosmetiikkaa ja yritin selvittää onko putelit shampoota, hoitoainetta, voidetta vai suihkusaippuaa ja kaveri kyseli valeriaanateetä ja selvitti flunssalääkkeitä myyjäparka lopulta sanoi väsyneenä "oh hoh!" kun kommunikaatio oli hänelle suht raskasta täysin kielitaidottomana. Lopputuloksena mulla on kuitenkin kolme uutta eteeristä öljyä, kaksi pakkausta jotain yrttiteetä (hilppis osaisi noista kasvien kuvista kertoa mistä on kyse), kaksi jalkavoidetta, vartalovoi, käsivoide ja ilmeisesti shampoo ja hiuskuorinta. Nuo kaksi jälkimmäistä ovat epävarmoja. Pitää jostain etsiä kyrilliset kirjaimet ja tiedustella jostain venäjäryhmästä mitä esim. tuo Wamnyhb cebephar mopowka tarkoittaa. Ainakin se on 98% luonnollista mitä sitten liekään. Ei ole millään tavoin luonnoton tuote siis kyseessä! Käsivoiteen ja toisen jalkavoiteen annan M:lle. (Sit sen pitää tuoda mulle jotain Lontoosta tai vähintään maksaa kissanhoidosta kun asun hänellä ja ruokin ja leikitän kissaa kolme päivää.) Apteekeista ois saanut varmasti kaikkea jännää kun siellä oli paljon kaikkea mutta ei niistä purkeista ja pakkauksista ottanut mitään tolkkua kun ei lukenut englanniksi.
Katsottiin pari kirkkoa. Kaveri sanoi toisesta että siellä ois ollut yksityistilaisuus - häät tai hautajaiset mutta musta näytti että ois ollut vapaa tilaisuus, joku messu. Toiseen ihmiset menivät sytyttelemään kynttilöitä ja itkemään. Joku sunnuntaitraditio varmaan. Syötiin yhdessä raflassa. Minä otin naudanlihaa couscousin kanssa ja kaveri spagetti carbonaran. Alunperin kaveri puhui blineistä mutta blinipaikoissa taas ei ollut mitään mulle kelpaavaa. Laskun saaminen oli vaivalloista. Sanoimme monta kertaa eri tarkoilijoille "can we have a bill please?" ja nyökkäilivät ja myöntelivät ystävällisesti mutta mitään ei tapahtunut konkreettisesti. Lopulta mä olin jo pukemassa päälleni ja sanoin kaverille että mä lähden sitten pois kun raha ei kerta kelpaa. Saatiin sitten lopulta lasku muttei se oltu eritelty vaikka sitä pyydettiin. Oltiin kuitenkin kiitollisia siitä että lasku ylipäänsä tuli. Ihmeteltiin eikö ne ymmärtäneet englantia muttei kehdanneet myöntää vai istuvatko venäläiset kiireettömämmin ravintoloissa.
Nähtiin hieno sininen rakennus. Sanoin heti intuitiivisesti että onkohan tuo talvipalatsi. Kaveri katsoi mukaan ottamastani oppaasta että se oli talvipalatsi muttei me ehditty sinne asti. Aikataulu oli aika kiireinen. Ruokakioskista ostin nuudeleita, oliiveja, karkkijugurtin, kuivattuja banaanilastuja ja pullon 14% alkoholia. Se ei ole viiniä ja selvitin ettei se ole mitään katkeraakaan sillä supermaistajana en voi juoda olutta tai camparia. En tiedä siis mikä tuo pullo asgem hanntok bnhhln:ia on ja siinä on korkkikin sellainen että siihen tarvitaan korkinavaaja eikä mulla ole sellaista. No, eiköhän se uppoa sitten kun jotenkin saa sen avattua.
Laivalla takaisintullessa käytiin saunomassa. kaveri oli vain n. 15 minuuttia mutta minä viihdyin tunnin ja 40 minuuttia kun oli poreallas ja uima-allas. Olisin voinut olla puoli tuntia pidempäänkin mutta kun aikaraja oli 1h 30 min pelkäsin että jos ylitän sen paljon joudun maksamaan kaksinkertaisen maksun. Energiaa oli mielettömästi kun sain kaverilta 15 Tramadolia. (Vastineeksi hän sai Lyricoita ja Stellat kun ne ens kerran saan apteekista). Ilta istuttiin raflassa mutta kaveri taas lähti älyttömän aikaisin nukkumaan sanoen "Pahastutko sä kauheasti jos mä meen jo hyttiin?" On mua neljä vuotta nuorempi muttei jaksa valvoa. Outo tapaus. Minä sitten dokasin illan jo rentoutuneesti kun tiesin että aamulla pääsen kotiin. Baarimikko oli ihana. Erittäin asiakasystävällinen, muisti että mä haluan lonkeroa ja äänsi suomeksi "Olet tervetullut!" jossain vaiheessa. Tramadolien ansiosta kai jaksoin tanssiakin vaikka luulin että nykyään kunto ja ylipaino tekee etten jaksa. Olin jo yövaatteissa saunan jäljiltä beessin ohueen neuleen ja leopardikuvioisten olohousujen kanssa etten ollut kummoinenkaan ilmestys laitettujen ja meikattujen venäläisnaisten joukossa. Kuitenkin yks viiskymppinen venäläismies tanssi kovasti mun kanssa. Mielestäni tanssin hyvin discoa mutten osaa yhtään seurata eli hitaat on mulle hankalia. Tanssittiin kuitenkin niitäkin ja sanoin "I just like to dance" se kinasi "No, you just like me!". Kinattiin sit vähän tykkäänkö tanssia vai tykkäänkö hänestä. Se oli viemässä mua hyttiinsäkin ja olin menossakin mutta kyllästyin tai väsyin johonkin ja menin kuitenkin omaan hyttiini nukkumaan.
Sitten hukkailin kokoajan kaikkea kun olen suht hajamielinen olento. Kaveri aina muistutteli "Onhan sulla passi? Departure card? Arrival card? Boarding card? Hyttiavain?" Etsiskelin ja tarkastelin niitä koko ajan kun väsymys lisää ongelmaa. Kaveri tuumasi "Mä tiedän ettet sä mahda tolle mitään - sä vaan oot... tommonen" M kans kerran sanoi surkuttelevasti kun olin jotain taas hävittänyt "Voi voi... voisko tolle tehdä jotain?" (Viitaten kai lääkitykseen). Itseasiassa neurologisiin testeihin päästessäni voisin antaa noiden ystävienikin yhteystiedot ja ne vois selittää testaajille miten tolkuttoman hajamielinen olen. Jouduttiin pyytämään uudet hyttiavaimet monta kertaa. Unohdin ne kerran ja kerran ne lakkasi toimimasta itsestään ja oli joku kolmas kerta ja neljäntenä otin epähuomiossa vanhan toimimattoman hyttiavaimen mukaan uuden sijasta kun ovat samannäköisiä ellei katso tulostusaikaa. Sanoin sit kaverille "Käy sä pyytämässä uudet. Mä en enää kehtaa - ne varmaan luulee että me ollaan jotain dementikkoja!" Hän sai sen mutta vasta näytettyään passia ym. selvityksiä. Minä sain aina - ekallakin kerralla - sanomalla hytin numeron. Vähän ihmettelin kyllä ettei ne kysyneet nimeänikään tai henkkareita - oisinhan voinut sanoa väärän hytin ja käydä siellä pöllimässä kamat. Naisia kohtaan ollaan jotenkin rennompia.
Aamulla nukuttiin pommiin. Kaverin kännykkäherätys ei toiminut taikka oli unohtanut laittaa. Minä katselin halki aamun hänen kännykkänsä aikaa ja vasta vähän ennen kahdeksaa älysin ottaa pari Tramadolia krapulaan. Puoli yhdeksältä kun olo vähän parani herätin kaverin ja sanoin että eikö tän laivan pitänyt olla kahdeksalta maissa. Nopeasti sit pakattiin. En kuollaksenikaan tajunnut minne olin laittanut departure cardin (eli ekan hyttiavaimen) tai uusimman hyttiavaimen mikä minulla selvästikin oli ollut kun pääsin yöllä omineni hyttiin. Venäläinen tyyppi laivan uloskäynnissä ois halunnut vielä nähdä sen boarding cardin kai noin muodon vuoksi. Sanoin "Sorry, I dont have it - I dont know where it is. Please - I am a Finnish citizen!" ja se sit sanoi väsyneenä "Go!". Kaverin faija joutui odottamaan meitä lähes tunnin satamassa mutta eipä se sitä kai haitannut kun ei soittanut kaverin kännykkään edes. Heitti meidät kotiin.
Otin matkavakuutuksenkin äidin painostuksesta. Eipä tullut sillekään käyttöä. Mutsi ois saanut viisi tonnia jos mä olisin kuollut matkalla. Nyt nekin fyrkat jäi saamatta. Epistä!
