Diagnoosinne? Ja lisäkysymys.

[Hilppa]

Sosiaalinen fobia tuntuu olevan yleinen nykyisin. Siis ilman mitään varsinaista tietoa totean ja kuulopuheiden perusteella.

Voiko olla, että tulee lisäksi helposti?

[trisse]

Varmaan ja jotenkin luulen että se on nuorten ja nuorten aikuisten ongelma. Sitten ikääntyessä häiriö parantuu usein hoidolla tai hoidottakin ja ellei parane niin muuttuu esim. yleistyneeksi ahdistuneisuudeksi. (Minulla tuo oli yksi ekoja diagnooseja).

[Psykopatologia]

Ei kai fobia "tule" (ulkoa), vaan ao. alkaa pelätä yms.

[Sateentekijä]

Kyllä minun mielestäni fobia on sisäsyntyinen kuten monet muutkin mielenterveyshäiriöt.
Toki on olemassa myös perinnöllisiä ja muista syistä aiheutuneita sairastumisia mutta kaikkiin niihin on tietty sisäsyntyinen yhteys .

[Hilppa]

Ei kai fobia "tule" (ulkoa), vaan ao. alkaa pelätä yms.

Minulla väärä sana. Tarkoitin diagnoosiin tulemista, mikä hölmö ilmaisutapa.

Vaikka sisäsyntyinen, on sidoksissa ikään, kuten Trisse jo totesi. Nuorempana jännittämistä selkeämmin, myöhemmin ahdistumista, mutta myös kypsymistä tilanteeseen. On niin tuttu juttu, että alkaa ikään kuin hallita tilannetta ja defenssit varmemmin käytössä. ?

[Katla]

Luulen sosiaalisen fobian olevan sitä, ettei ole saanut tarpeeksi turvallisissa oloissa, tarpeeksi kauan, tutustua muiden ihmisten kanssa olemiseen.

[Sateentekijä]

.Kissi"Luulen sosiaalisen fobian olevan sitä, ettei ole saanut tarpeeksi turvallisissa oloissa, tarpeeksi kauan, tutustua muiden ihmisten kanssa olemiseen

Tai sitä, että on pidetty liian suojatuissa oloissa esim lapsuudessa eikä sitten osaa suhteuttaa tapahtumia kun joutuu niihin.

[Sateentekijä]

Hilppa kirjoitti:

Minulla väärä sana. Tarkoitin diagnoosiin tulemista, mikä hölmö ilmaisutapa.

Diagnoosiin tulemisesta minulle väistämättä tulee mieleen uskoon tuleminen

[Ryysy]

Mikä on sisäsyntyinen? Ilman syytäkö?

"Omissa tutkimuksissa" olen päätynyt siihen, että sosiaalinen fodia johtuu/liittyy:

hermoston reagointiherkkyydestä tai tempperamentista (kummankaan oikeaa sisältöä en tiedä), mutta siis: säikähtää herkästi ja koko keholla tavallaan enemmän kuin muut, esim. jokin uusi tilanne tuntuu samalta kuin säikähtäminen

lapsuuden mutismi, myös ujous (josta tavallaan itse kärsii esim. haluaisi puhua / viitata koulussa, mutta ei uskalla tai pysty). Ehkä tämä on osin tempperamenttiakin. Oikeastaanhan tämä voi olla jo fobiaa tai sitten rohkeuden/itseluottamuksen puutetta.

Myös jonkinlainen epäluuloisuustaipumus liittyy tähän. Joittenkin mielestä se on sitä, että huomaa herkästi muiden tunnetiloja ym., mutta tässä tarkoitan itsellä sitä, että pyörittelee liikaa mielessään sitä, että mitä muut hänestä ajattelevat...

Uskon myös tuohon, että vähäiset sosiaaliset kontaktit lapsuudessa vaikuttavat ts. jos lapsi kokee yksinäisyyttä eli jää vaille 'sisäsyntyisesti' tarvitsemiaan sosiaalisia kontakteja... kaikilla ne on eri määriä. Toiset viihtyvät enemmän yksin kuin toiset.

Sitten myös taipumus alkoholismiin eli ensimmäinen kosketus alkoholiin voi olla ennennäkemättömän loistava kokemus, koska tuntee, että voi tehdä mitä vain ts. puhua ihmisille.

Kirjoissa sanotaan myös, että oppiminen vaikuttaa eli jos näkee vanhempien pelkäävän ja panikoivan, se voi "tarttua". Itsellä taas tulee aina rennompi tai rohkeampi olo yleensä, jos näen jonkun panikoivan. Sanotaan myös, että huonot kokemukset vaikuttavat, kai ne vaikuttavat. En tiedä onko sitten jokin outo arvosteluherkkyys myös... onko se jokin narsistinen piirre vai mikä. Ainakin itse saatan ottaa itseeni helposti, vaikkakin myös annan anteeksi helposti.

[Ryysy]

Mielstäni paniikkihäiriö diagnosoidaan liian herkästi, ja olen puolestani kuullut, että monella on se. Ehkä sitä myös kuulee, koska se ei ole samalla tavalla leimaava kuin vaikkapa sos.fobia. Ensimmäisellä sh-lähetteen käynnillä sh alkoi kertoa siitä, että kärsin paniikkihäiriöstä. Mt-puolella se oli, mutta silti.

[Sateentekijä]

Endogeeninen eli sisäsyntyinen sekä sen vastakohta eksogeeninen eli ulkosyntyinen
Käsittääkseni mielenterveyden ongelmat ovat molempia, toisilla on herkempi geneettinen taipumus sairastua esim fobioihin joita sitten ulkopuoliset tekijät lisäävät.
Kaikki eivät sairastu ulkopuolisten tekijöiden(kään) vaikutuksesta.
Ympäristöllä toki on suuri rooli myös mt. ongelmien kehittymisessä.
Nehän ovat kuitenkin monien tekijöiden summa.

[Hilppa]

Minulla on käsitys/luulo, että todella ahdistuneessa tilassa olevasta potilaasta hoitohenkilökunnalle voi tulla helposti käsitys, että kyse on sos. tilanteiden pelosta/paniikkihäiriöstä. Koska kaikki kun ahdistaa, on vaikea erotella ja jäsentää, mistä se ahdistus oikein tulee. Esim. Itselläni oli pahimmillaan tunne, että en voi puhua puhelimessa enkä kerta kaikkiaan saa sanaa suustani, vaikka en ole mikään sosiaalisten tilanteiden pelkääjä. Ahdistus nyt vain oli sellaista yleistä ahdistuneisuutta, joka estää lähes kaiken toiminnan. Tuolloin hoitaja voi mennä siitä, mistä aita matalin, ja saada älynväläyksen, ai sä pelkäät sosiaalisia tilanteita. Just joo.

[Ryysy]

Niin, no, voihan sillä olla vaikka "tylsistyminen". Olen miettinyt myös verenkiertoon tms. liittyviä asioita viime aikoina. Eli onko paniikkihäiriössä tai sitten sydämen sykkeen nopeissa vaihteluissa suurempi riski "kansansairauksiin", vaikkapa sepelvaltimotautiin? Korkeaan verenpaineeseen luulisin vaikuttavan tai että jokin yhteys voi olla paniikkihäiriöön, koska samaa lääkettä käytetään.

[Mirri]

Minulla on käsitys/luulo, että todella ahdistuneessa tilassa olevasta potilaasta hoitohenkilökunnalle voi tulla helposti käsitys, että kyse on sos. tilanteiden pelosta/paniikkihäiriöstä. Koska kaikki kun ahdistaa, on vaikea erotella ja jäsentää, mistä se ahdistus oikein tulee. Esim. Itselläni oli pahimmillaan tunne, että en voi puhua puhelimessa enkä kerta kaikkiaan saa sanaa suustani, vaikka en ole mikään sosiaalisten tilanteiden pelkääjä. Ahdistus nyt vain oli sellaista yleistä ahdistuneisuutta, joka estää lähes kaiken toiminnan. Tuolloin hoitaja voi mennä siitä, mistä aita matalin, ja saada älynväläyksen, ai sä pelkäät sosiaalisia tilanteita. Just joo.

Onneksi hoitajat eivät aseta diagnooseja, eivätkä he myöskään voi muutella lääkäreiden tekemiä diagnooseja. Ei, vaikka hoitajasta miten näyttäisi tai tuntuisi siltä, että hänen potilaansa sairastaa jotakin muuta kuin mitä lääkärin asettamissa diagnooseissa sanotaan.

Todella ahdistuneessa tilassa olevasta potilaasta hoitohenkilökunnalle voi myös tulla helposti käsitys, että potilas on psykoosissa. Mutta sitäkään diagnoosia ei voi asettaa kukaan muu kuin lääkäri.

[Hilppa]

Hoitaja ja eräänlainen parantaja se on lääkärkin.

[Mirri]

Lainaan sinun sanojasi ja laitan hoitajan tilalle lääkärin: lääkäri voi mennä siitä, mistä aita matalin, ja saada älynväläyksen, ai sä pelkäät sosiaalisia tilanteita...

[Pinja]

Minusta psykiatriset diagnoosit tuntuvat leimaavilta. En halua ajatella itseäni diagnoosien kautta.

[Sateentekijä]

Minusta psykiatriset diagnoosit tuntuvat leimaavilta. En halua ajatella itseäni diagnoosien kautta.

Minä käsittäisin psykiatriset diagnoosit lääkärin työkaluiksi joiden pohjalta lähdetään varsinaista hoitoa suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Eihän kukaan ole " pelkkä diagnoosi" vaan kokonaisuus joka muodostuu niin monenmoisesta osatekijästä.
Fyysiset sairaudet ovat siinä mielessä helpompia(jos sairaudesta voi näin sanoa) että valtaosa niistä näkyy ulospäin, mitä ei voi läheiskään joka psyykkisen sairauden kohdalla sanoa. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta päästään lähelle oikeaa tilaa. Tai sitten ei.Sitä paitsi on vaikeaa erotella fyysinen ja psyykkinen, koska ne kulkevat miltei aina käsikädessä.
Matka ihmisen mieleen on monimutkainen ja jokaisella yksilökohtainen, myös saman diagnoosin saaneilla.

[vibeke]

AS.
Muita diagnooseja ei ole, mutta olen "aina" ollut ahdistunut. Mietin, olenko nykyään lisäksi masentunut. Pyysin yleislääkäriltä lähetettä HUS:n masennusnettiterapiaan, mutta siellä on ahdistukseenkin omansa. Kumpihan olisi paikallaan? Entä jos menen väärään? Tällaiset ajatukset kuvaavat hyvin pään sisältöäni.

Eniten subjektiivista kärsimystä aiheuttaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Toimintakyvyn alenemaa aiheuttaa ahdistushäiriö ja persoonallisuushäiriö suunnilleen saman verran paitsi persoonallisuushäiriö kroonisemmin. (Ilman sitä olisi ehkä ahdistushäiriöstä pystynyt toipumaan).

Missä asioissa ja miten sinulla ilmenee tuo ahdistuneisuushäiriö?

[Pinja]

En usko, että syyttä suotta ahdistus olisi koko ajan päällä. Itselläni ahdistusta aiheuttavan tilanteen jälkeen jää ahdistus vielä joksikin aikaa päälle. Jos ahdistavia tilanteita tulee paljon päivän aikana vastaan, tuolloin voi ahdistaa koko ajan. Pahinta on, jos ei tiedä mikä ahdistuksen aiheuttaa ja juuri se, jos ahdistaa koko ajan tai lähes koko ajan, olen kokenut vaikeaksi määrittää mikä ahdistuksen saa aikaiseksi. Terapia on ollut mulle paras työkalu tunnistaa mitkä tilanteet aiheuttavat ahdistuksen, minulle on tullut täytenä yllätyksenä ahdistuksen syy ja vasta vuosien terapian jälkeen selvinnyt syy, joka siis aikaisemmin ollut tiedostamaton. Olin sitä ennen siinä luulossa, että mitään tiettyä syytä ei ole ja syy ei olisi löydettävissä, koska ahdisti koko ajan erittäin voimakkaasti.