Psykodynaaminen vai kognitiivinen?

[Psykopatologia]

Pääkirjoitus http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/paakirj116.pdf (2 s.)
Psykoterapia (2016), 35(1) Sisällysluettelot http://www.psykoterapia-lehti.fi/sisallykset.htm

Psykodynaaminen vai kognitiivinen?

Sanotaan, että psykoterapian tuloksellisuus on riippumaton koulukunnasta tai teoriataustasta. Hyvä yhteistyösuhde terapeuttiin olisi tärkeämpi. Kiistely siitä, mikä hoito olisi parasta tai kustannustehokkainta, on kuitenkin laantumaton. Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa kognitiivinen käyttäytymisterapia on noussut monopoliasemaan, jota on perusteltu tieteellisellä näytöllä. Näytön on väitetty olevan niin vahva, että näissä maissa varsinkin julkisessa terveydenhuollossa on siirrytty käyttämään lähes yksinomaan kognitiivisia terapioita. Niitä voi tehdä vähemmän perusteellisella koulutuksella, menetelmä on helppo omaksua ja sen väitetään olevan kustannustehokasta. Suomalaisessakin psykiatriassa on ryhdytty voimakkaasti panostamaan kognitiivisiin hoitoihin, joskin ne ovat rantautuneet tänne hitaammin johtuen suuresta määrästä psykodynaamisen koulutuksen saaneita terapeutteja.
(- -)

Martti Tuohimetsä
päätoimittaja

[Kuutar]

Tärkempää lienee terapeutin ja potilaan henkilökemia.

[Psykopatologia]

Komparatiivin toinen osapuoli puuttuu.

[Mirri]

Lukemisen arvoinen kirjoitus, jossa on paljon asiaa.

Esimerkiksi tämä:

Silloin kun persoonallisuudessa on laajempia rakenteellisia heikkouksia, psykoanalyyttinen psykoterapia on selvästi parempi hoitovaihtoehto jo siitäkin syystä, että paraneminen harvoin tapahtuu muutaman kuukauden määrämittaisessa hoidossa.
Julkisen puolen psykiatriset potilaat ovat valtaosin pidempien hoitojen tarpeessa. Monet tarvitsevat useita hoitojaksoja aina uusien vaikeuksien ilmetessä, eikä täydellisen toipumisen odottaminen ole realistista.

Julkisen puolen psykiatria hoitaa vaikeimmin sairaita ihmisiä, ja juuri siellä ollaan nykyisin tarjoamassa kognitiivisia lyhytterapioita, jotka eivät millään riitä persoonallisuuden laajempien rakenteellisten heikkouksien korjaamiseen niin, että annettu psykoterapia kannattelisi vielä vuosien jälkeen tai peräti lopun elämän.

Maallikkojärjellä ajattelen, että sittenkin olisi kustannustehokkainta tarjota julkisen psykiatrian piirissä pitkiä psykodynaamisia terapioita niitä tarvitseville ja niistä hyötyville, jotta heidät saataisiin hoidettua niin syvältä, että pärjäisivät sitten lopun elämänsä muunlaisten psykoterapioiden turvin. Osaisivat parempaan kuntoon toipuneina itse hankkia ja kustantaa myöhemmissä vaiheissaan mahdollisesti tarvitsemiaan terapioita saatuaan riittävän perusteellisen hoidon erikoissairaanhoidossa.

[Psykopatologia]

Ei psyykessä ole rakenteita vaan organisaatioita. Hyvä termi on "strukturaalis-organisatorinen".

[Katla]

Mielestäni kongn. on lyhyt oppimäärä typerän ja tietämättömän käytöksen korjaamiseen tai ainakin yritys herättää. Oikein sopivaa tyhmälle ja tollolle.

[Rakkaussoturi]

Käsittääkseni esim. skitsofreniaa sairastaville ei psykoanal./psykodyn. terapiaa suositella, kun se voi jopa heikentää vointia. Esim. se vapaa assosiaatiohan on just sellast, ku akuutis psykoosis olevan ajattelu eli hypähtelevää tajunnanvirtaa (tulkinta minun).
Itte olin kognitiivisessä psykoterapiassa ja siitä oli mulle apua arkeen ja tykkäsin siitä, että oli työkirja ja kotitehtäviä ja terpan kans synkkas aika hyvin.
Mut siis apua mulla on ollu myös 6 kk kestäneestä psykofyysisesta terapiasta (kehopsykoterapia). Siinä pystyin käsittelemään niitä pahimpia traumoja, joita en kogn. miesterapeutin kanssa saanu työstettyä (liian vankka äijänäkökulma: miehiä pitää miellyttää sängyssä ja muutenkin ym.).
Lisäksi olen ollut myös n. 2 kk musiikkiterapiassa, joka ei ollu mun juttu, koska olen niin verbaalinen ihminen nykyään ja osaan ilmaista tunteitani parhaiten kielellisesti.
Myös keskustelut erityisesti nykyisen sairaanhoitajani kanssa auttavat minua, vaikkei hän ole (vielä) psykoterapeutti, mutta opiskelee sellaiseksi kyllä.
T: Rs

[Mirri]

Noin minäkin olen ymmärtänyt. Siis ettei esim. skitsofreniaa sairastaville suositella psykodynaamista terapiaa, koska se voi sairastuttaa entistä pahemmin. Mutta olen myös kuullut/lukenut, että työnsä hyvin taitava psykoanalyyttinen/-dynaaminen terapeutti pystyy hoitamaan skitsofeniaa sairastavan ihmisen parempaan kuntoon. Osaava psykoterapeutti tietää milloin kannatellaan ja/tai opetellaan arjessa selviytymistä, ja milloin taas voidaan sukeltaa potilaan mielen syövereihin aiheuttamatta vahinkoa.

Käytännössä etenkään julkisella sektorilla ei ole mahdollisuuksia järjestää psykoosisairaille ihmisille mitään syväluotaavia psykoterapioita. Silti ammattilaisten olisi mielestäni reilumpaa kertoa potilaille, ettei pystytä järjestämään eikä tarjoamaan, eikä aina käyttää 'tekosyynä' sitä, että psykoterapia voi vahingoittaa potilasta...

[Psykopatologia]

Raha ratkaisee.

[Rakkaussoturi]

Mä olen julkisella puolella psykoterapioissani ollu, ja just sen takii, et olin/olen liian huonos kunnos Kela-terapiaan.

[Kuutar]

Raha ratkaisee.

Mitä tarkoitat ?

[Mirri]

Psykopatologian kommentti liittyy minun viestiini, joten kerron mitä oletan hänen vastauksensa tarkoittavan.

Mitä vaikeammin sairas ihminen sitä kalliimmaksi hänen hoitonsa psykodynaamisin menetelmin tulee - tai tulisi, jos ryhdyttäisiin hoitamaan mainituilla menetelmillä. Esimerkiksi skitsofreniapotilaille ei kustanneta pitkiä 'syväluotaavia' psykoterapioita, koska ne maksavat maltaita, eikä ole takeita hoidon kustannustehokkuudesta.

Kuten Psykopatologia sanoi: raha ratkaisee. Ikävä juttu, mutta näin se menee.

[Rakkaussoturi]

Siinä tapauksessa olen ollut onnekas. Psykoterapioita 3 v 2kk. En edes halunnu psykoanalyyttiseen tai psykodynaamiseen psykoterapiaan, mutta nuo muut terapiamuodot ovat kuntouttaneet mut toimintakykyiseksi, eivät tosin työkykyiseksi, mutta opinnot olen saanut suoritettua ja pärjäilen arjessa.
Elämänlaatu on aika hyvää ja on paljon hyviä hetkiä. En ois uskonu, et vielä joskus voin näin hyvin kuin nyt.