Sähköisistä resepteistä

[jupe]

Tärkeää asiaa TS:n Yleisöltä-osastosta 21.12.:

"Sähköisellä reseptillä ikävä haittapuoli

Lukijoilta | Turun Sanomat | 3:30 | 11

Kun sähköinen lääkemääräys (e-resepti) otettiin käyttöön, moni uskoi sen ehkäisevän väärinkäytöksiä. Ajatus olikin erinomainen. Sillä pyrittiin paitsi yhtenäistämään käytäntöjä ja edistämään digitaalisuutta myös ehkäisemään kokonaista väärinkäytösten kirjoa.

Olen kuitenkin joutunut toteamaan, että se vei monet ojasta allikkoon. Terveydenhuollon toimijoiden, kuten lääkäreiden, pitäisi periaatteessa kysyä lupa potilaan sähköisen lääkemääräyksen katsomiseen ja tarkastelemiseen muutoin kuin omalta osaltaan, jotteivät he loukkaisi potilaan yksityisyydensuojaa. Valitettavasti tämä ei toteudu.

Potilaalla on yhä oikeus yksityisyyteen, intimiteettisuoja. Siltä osin laki ei ole muuttunut. Terveydenhuollon henkilökunta rikkoo tuota sääntöä jatkuvasti, häpeilemättä ja surutta.

Lähipiirissäni on useita vaikeasti sairastuneita. Heistä jokainen on kohdannut väärinkäytöksiä ja intimiteettisuojan loukkauksia.

Vastaukseksi voi aina tarjota fraasia ”miksi se haittaisi, ellei ole mitään salattavaa?” Paljonkin. Potilaalla voi yhä olla sairauksia ja lääkityksiä, jotka hän mieluummin pitää omana tietonaan, puhumattakaan jo tarpeettomiksi käyneistä lääkityksistä, joista tieto säilyy reseptitietokannassa kahden vuoden ajan.

Potilas voi myös epäillä, että tieto usean eri lääkärin vastaanotolla käymisestä antaa lääkärille potilaasta sellaisen käsityksen, ettei hänen arvioonsa lääkärinä luoteta. Se on ikävä tunne, joka vaikuttaa hoitoon, halusimmepa sitä tai emme.

Tietyillä sairauksilla on yhä häpeällinen leima, sanotaanpa mitä tahansa. Samoin, sanotaanpa mitä tahansa, ne (diagnoosit ja lääkitykset) vaikuttavat tuleviin diagnooseihin ja lääkityspäätöksiin, olipa lääkäri kuinka pätevä tahansa. Hän on kuitenkin ensisijaisesti ihminen.
Myös lääkärikunta (kuitenkin selvä vähemmistö) pitää tuota leimaa joiltakin osin yllä – esimerkiksi yleisesti alkoholiperäisiksi mielletyissä sairauksissa.

Kaikissa tapauksissa syy ei olekaan ilmeinen – alkoholi. Silti absolutistiläheistäni syyllistetään alkoholinkäytöstä vaikkapa seuraavasti: potilas oli kuljetettu sairaalaan hoitoon tässä nimeämättömän vakavan sairastumisen vuoksi. Myöhäiskeski-ikäisen lääkärin ensimmäiset, ivallisesti lausutut sanat olivat ”on sitten tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi”.

Vastaukseksi tarjotaan varmasti aivan varmasti sitä, että hoitavan lääkärin tulisikin olla selvillä potilaan tilanteesta. Tuo väittämä ontuu kahdella tavalla.
Ensinnäkin potilaalla on oikeus päättää, mitä hän lääkärilleen hoidostaan muiden erikoistumisalojen lääkäreiden hoidon osalta kertoo, jotteivät inhimilliset ennakkoluulot vaikuttaisi hoitopäätöksiin. Nehän tutkitusti vaikuttavat, kun niitä on jälkikäteen tarkasteltu esitietojen valossa.

Toiseksi lääkäri, joka potilasta kulloinkin hoitaa, ei automaattisesti ole kansantajuisesti ”hoitava lääkäri”. Potilaalla on lain suoma mahdollisuus vaikuttaa tuohon valintaan. Lisäksi hoitavat lääkärit vaihtuvat usein. 

 Yksityispuolella potilas voi sen lisäksi etsiä lääkäriä pitkäänkin.

Potilaan pitää voida luottaa lääkäriinsä käytännössä täydellisesti voidakseen avata hänelle henkilökohtaisimmatkin asiansa. Henkilökemiat vaikuttavat lääkäri-potilassuhteessakin.

Kysymys kuuluukin, onko edes tarkoituksenmukaista, että jokainen potilasta satunnaisesti hoitava yleislääkäri tietää potilaan kaikki mahdolliset asiat, jopa menneet ja nykyisyyden kannalta merkityksettömät erehdykset?



Sähköisen lääkemääräyksen väärinkäytökset on tehtävä mahdottomiksi tai järjestelmästä on luovuttava. Muussa tapauksessa ollaan luopumassa jostakin paljon arvokkaammasta – ihmisen oikeudesta yksityisyyteen.



Lääkärin poika
– lähes sankari siis itsekin"

[Ryysy]

En tiennyt ennen tuota lääkäreiden ja sairaan/terveenhoitajain oikeutta katsastella potilaan reseptejä (ja muita tietoja), mutta sieltähän ne aina näkyy.

Apteekissa usein kysyvät, että saako lääkäri katsoa muita reseptejäsi tms.

[Runo]

Olen täysin samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa. Ja muutenkin vähintäänkin arveluttavaa kerätä kansalaisten arkaluonteisia tietoja rekisteriin, johon isolla osalla kansalaisista työn puolesta pääsy. Sama koskee Kanta-järjestelmän muita hoitotietoja. Itse en ole Kantaan mennyt klikkailemaan lupaa mihinkään tietojeni katseluun muissa hoitopaikoissa.

Periaatteessa itse en anna lupaa mihinkään. Sitä paitsi lääkärit ole paperiversioistakaan jaksaneet/ehtineet tietoja lukea, miten ne tulisi luetuksi näytöltäkään.

Ja kaikki tiedot on hakkeroinnin takana, ajan kysymys milloin ihmisten hoitotietoja on julkisesti netissä katseltavissa.