Murehditko rahaa? Minä murehdin raha-asioita hyvin paljon. Osa murehtimisesta on järkevää toimintaa. Koko elämän kun on joutunut elämään toimeentulominimillä niin ilman murehtimista ei osaisi suunnitella, säännöstellä ja priorisoida rahan käyttöään. Raha-asioiden murehtiminen on kuitenkin mennyt viime aikoina ihan toiselle tasolle. Murehdin paitsi sitä ettei ole rahaa niin sitä että on sitä! Että jos äitini kuolee äkillisesti niin turvarahastoni on hänen tilillään ja joudun järjestämään hautajaiset ja muut ilman niitä. Onko turvallista pitää niitä siellä vai pitäisikö nostaa käteiseksi ja säilyttää kotona jossa on tulipalon ja varkaiden riski. Että pitäisikö käyttää säästämäni raha ulkomaanmatkaan. Mutta jos käytän 400 euroa johonkin reissuun ja sitten sairastun tai tulee muita äkillisiä kuluja ja katastrofeja niin kuinka kadunkaan sitä ulkomaanmatkaa sitten pahimmillaan lopun elämäni. Mutta entä jos en mene ulkomaille ja kuolen ehtimättä käyttää rahojani niin kuinka suuri murhe sekin sitten - oi voi.
Nämä on ilmeisesti jotain yleiseen ahdistuneisuuteen liittyviä pakko-oireita. Itsekin tajuan ettei näissä murheissa ole enää päätä eikä häntää. Lisäksi vaikka olen aika säästeliäs niin en mitenkään tee edes parastani säästääkseni rahojani. Esimerkiksi hammaslääkärikulut ovat elämässäni huomattava menoerä. Jos pesisin hampaani kaksi kertaa päivässä niin tuolla yksinkertaisella toimeenpiteellä säästäisin melkoisen pennin. Mutta en ilmeisesti koe ansaitsevani sellaista huolenpitoa sillä mikään muukaan ei selitä sitä kuinka vaikeaa se on. (Iltaisin toki pesen). Olen niin väsynyt tähän pyörittelyyn ja murehtimiseen...


