Suutelu huonoimmilllaankin aivokemiallista ilotulitusta

[Psykopatologia]

Lauri Silvander Kotimaa 11.12.2015 klo 6:04 | päivitetty 11.12.2015 klo 6:08
http://yle.fi/uutiset/suutelu_on_parhai ... ta/8515631

Suutelu on parhaimmillaan aivokemiallista ilotulitusta

Suuteleminen tuottaa uskomatonta mielihyvää, nostaa mieleen eläviä muistoja ja auttaa tutustumaan. Suudelma voi olla aivokemiallinen sysäys intohimoon. Joskus se tuottaa pettymyksen.
(- -)

[Psykopatologia]

Luulen, että toimittaja on ollut mielestään fiksu keksiessää tuollaisen monien mielestä elegantin ja ehkä selventävänkin otsakkeen kirjoitukseensa. Onhan mukana pitävä neuro-kemiallinen selitys ja hieno vertaus taivaalle!

[Lauri]

Rippuu varmaankin myös ketä suutelee. Jos suutelisin Perttiä, ilotulitus saattaisi jäädä näkemättä.

[Ryysy]

Minäkin varmaan aikanaan kyllästyisin.

[Psykopatologia]

En usko. Täytyisi vain löytää oikea koodi.

[Psykopatologia]

Huulten painautuessa yhteen tuntohermot aktivoituvat. Tieto miellyttävästä kohtaamisesta kimpoilee hermopäistä kohti aivoja. Kasvojen kymmenet lihakset heräävät, kun romanttinen energiapallo kimpoilee valtavalla nopeudella aivoihin.

Kun kiihkeä suudelma alkaa tuntua miellyttävältä, niin aivojen hypotalamuksessa tapahtuu. Dopamiini on keskushermoston välittäjäaineena toimiva hormoni. Kun dopamiini päättää hypätä mukaan, ovat kaikki onnistumisen edellytykset ilmassa. Se pumppaa nimittäin mielihyvän punaiselle ja sytyttää intohimon.
(- -)

Huulilla on suudeltu, on imetty fritsuja kaulaan – ja peitelty niitä.
– Kimmo Panula

[Psykopatologia]

Huun puremat.

En muista, että neurofysiologiaa aiemmin olisi "romantisoitu" noin elävästi.

[Psykopatologia]

(1954) esitti, että joskus 1900-luvun alussa japanilainen tiedemies tuli vierailulle länteen ja kyseli kollegoiltaan, että pitääkö suudellessa imeä vai puhaltaa.