Lääkeasiaa

[Hilppa]

Mielisairauksienkaan hoidossa ei aina turvauduta monen lääkkeen yhdistelmään. Voi olla niinkin, että määrätään yksi lääke, jonka annoskokoa voidaan säätää riippuen sairauden tilanteesta.

[Pinja]

Perustuuko neuroleptien vaikutus siihen, että niitä otetaan pitkään ja tasaisesti (kuten mm. SSRI) vai onko niitäkin tosiaan järkevää tai tarkoituksenmukaista ottaa tarvittaessa?

Lyricasta voisin esittää saman kysymyksen: onko vaikutus paras, jos ottaa aina saman määrän ja tasaisesti? Vai onko tätäkin lääkettä järkevä syödä tarvittaessa? Yleinen suositus lienee syödä tasaiseen tahtiin tietty määrä päivässä.

Yleensä yksi annos esim. illalla, mulla menee Seroquel Prolongia 700 mg. Sitten saan tarvittaessa ottaa Seroquelia 25-100 mg päivässä, pitkin päivää.

[Pinja]

Ketipinoria ( seroquel ) määrätään nykyisin myös otettavaksi tarvittaessa. Itsellänikin on resepti, missä lukee että voidaan ottaa 25mg sta 100 mg päivässä. Ketipinorin vaikutusmekanismi on erilainen pienillä annoksilla ( vaikuttaa lähinnä histamiinireseptoreihin ) ja vasta suuremmissa annoksissa ( 400- ) se alkaa vaikuttaa dopaminireseptoreihin. Eli pienillä annoksilla sillä on rauhoittava vaikutus.

Ahdistaako sua tuo Ketipinor? Mulla sama lääke Seroquel aiheuttaa ahdistusta, vaikka sen mukamas pitäisi poistaa sitä. Jopa yksi annos illalla saa ahdistuneen olon, olo on koostuneempi, mutta hyvin ahdistunut. Mulla on just toi 25-100 mg päivässä tarvittavana. En aio enää ottaa sitä, yritän pärjätä melatoniinilla ja tarvittaessa Ataraxilla.

[Ryysy]

Millainen olo Ataraxista tulee? Tuleeko siihen toleranssia?

[Pinja]

Vähän rauhoittaa ja väsyttää, ei tule riippuvuutta.

[Ryysy]

Tuohan voisi olla sellainen, mitä uskaltaisi lääkäriltä pyytääkin. Joskus kun oli univaikeuksia, sain testiin jonkin vanhan masennuslääkkeen (outoa, että olen unohtanut sen nimen, no se oli kuitenkin se lääke, mitä ei suositella miehille), mutta siitä tuli ihan hirveät olot. Yölliset paniikkikauhukohtausolot. Atarax kuulostaa turvalliselta... Tosin melatoniiniakaan en ole testannut.

[Ryysy]

On tullut popsittua "uran" alusta asti niitä(kin). Päihdelääkärikäynnillä (joitakin kuukausia sitten) kolminkertaistettiin (periaatteessa kuusinkertaistettiin) annos ja paketissakin lukee nykyään "fyysisiin jännitysoireisiin". En ole noudattanut tätäkään suositusta, veikkaan että pyörtyisin. Toisaalta... eihän sitä tiedä, jos ei kokeile.

Lisäystä: nämä siis ajattelen olevan käsien tärinään ja tuollaiseen kahvikuppineuroottisuustyyppiseen... liikutushommelia en ole tullut ajatelleeksikaan, eikä se ole edes ongelma sinänsä. Sitten taas tietynlaiseen puheen salpautumiseen tai kokokehojännitykseen eivät auta. Ehkä ne ovat jotenkin psyykkisempää puolta.

[Ryysy]

Kyllähän ne jää, jos johonkin lapsuuteen vertaa. Toisaalta osa on ehkä tullut jopa takaisin. Apua, onko tämä sitä taantumista.

Juteltiin äidin kanssa lapsuudestani vähän aika sitten ihan sattumalta ja tuli puhe neuvolakäynneistä. Olen aina muistanut sen, että en suostunut siellä puhumaan, mutta nyt sain tietää, että en suostunut edes piirtämään. Muistan kyllä, että kun piti piirtää jokin ympyrä tai ihminen, se tilanne oli jo silloin tosi ahdistava. Vielä kun tähän lisää, että piirtäminen oli sitä tekemistä mistä todella pidin, sain jopa päiväkoti-ikäisenä jonkin palkinnonkin piirrustustaidoistani, hihii!

Olisi hyvä, jos jotkut viisaat tutkisivat sos.fobian ja (lapsuuden) valikoivat puhumattomuuden yhteyksiä.

[Pinja]

Mutismi on sitä ettei halua puhua, ei sen ihmeempää. Hiljaakin voi olla halutessaan.

[Pinja]

Sitten kyse on siitä ettet uskaltanut puhua, vaikka olisit halunnut puhua.

[Pinja]

Jos mulla ei tule mitään sanottavaa mieleen, vaihtoehdot on olla hiljaa tai keksiä sanottavaa.

[Ryysy]

Eihän se ole mikään ongelma, jos ei ole mitään sanottavaa ja haluaa olla hiljaa. Se on ongelma, jos sanottavaa on tai pitäisi olla. Esim. jos Pirkolla on syntymäpäivä ja Pirkkoa pitäisi onnitella. Varsinkin jos itse tietää, että Pirkko on luonteeltaan sellainen, joka odottaa onnittelemista ja on monesti tuonut syntymäpäivänsä esiin ja lähes tulkoon kirjoittanut siitä jokaiselle vastaan tulevalle seinälle lapun "muistathan onnitella Pirkkoa". Sitten kun olet monesti kerännyt kaiken tahdonvoimasi ja Pirkko tulee sen kolmannen kerran vastaan etkä vieläkään saa sanottua sitä mitä haluat eli "hyvää syntymäpäivää, Pirkko" tai edes "onnea", niin alkaa olla paskat reisillä. Eri asia tässäkin, jos on päättänyt, että "en muuten varmasti onnittele Pirkkoa tänä vuonna, pahoittakoon mielensä, mutta näin olen päättänyt".

Joillekin taas sellainenkin on ongelma, että on epämiellyttävää ylipäätään olla samassa tilassa jonkun kanssa hiljaa. Sitten pitää väkisellä vääntää jotakin "ompas kaunis päivä tänään" -juttua.

[karsee huuli]

Olipas kaunis päivä tänään. Onneksi ennusteiden mukaan huomenna sataa taas.. Marraskuu

[Maaria]

Ei oo kaunis, kun on pimeä ja sataa. Pitäs olla pakkanen ja aurinkoa.

[Mirri]

Mielisairauksienkaan hoidossa ei aina turvauduta monen lääkkeen yhdistelmään. Voi olla niinkin, että määrätään yksi lääke, jonka annoskokoa voidaan säätää riippuen sairauden tilanteesta.

Nykyisin kuitenkin, jos vain on mahdollista, käytetään lääkeyhdistelmiä. Sillä tavoin saadaan yksittäisen lääkkeen annostus pidettyä niin pienenä, että haittavaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Jos löydetään sopiva lääkeyhdistelmä, sekoituksen yksittäisistä lääkkeistä saadaan pienillä annoksilla hyvä yhteisvaikutus, eikä mitään tarvita niin paljon, että sivuvaikutukset korostuisivat.

Mutta aina tämä systeemi ei valitettavasti toimi, vaan voidaan joutua turvautumaan yhteen lääkkeeseen ja sen ainokaisen tehokkaan lääkkeen kanssa suuriinkin annoksiin - sivuvaikutuksista huolimatta.

[Hilppa]

Mielisairauksienkaan hoidossa ei aina turvauduta monen lääkkeen yhdistelmään. Voi olla niinkin, että määrätään yksi lääke, jonka annoskokoa voidaan säätää riippuen sairauden tilanteesta.

Nykyisin kuitenkin, jos vain on mahdollista, käytetään lääkeyhdistelmiä. Sillä tavoin saadaan yksittäisen lääkkeen annostus pidettyä niin pienenä, että haittavaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Jos löydetään sopiva lääkeyhdistelmä, sekoituksen yksittäisistä lääkkeistä saadaan pienillä annoksilla hyvä yhteisvaikutus, eikä mitään tarvita niin paljon, että sivuvaikutukset korostuisivat.

Mutta aina tämä systeemi ei valitettavasti toimi, vaan voidaan joutua turvautumaan yhteen lääkkeeseen ja sen ainokaisen tehokkaan lääkkeen kanssa suuriinkin annoksiin - sivuvaikutuksista huolimatta.

Kuten totesin, voi olla myös päinvastoin. Siis että pyritään vain yhteen lääkkeeseen ja siinäkin "ylläpitotasoon". On sairauksia, joissa tilanne on noin.

[Mirri]

Eivätköhän kaikki mielisairaudet ole sellaisia, että ne pyritään saamaan sellaiseen tilaan ja hoitotasapainoon, että pärjättäisiin yhdellä lääkkeellä ja sitäkin tarvittaisiin vain 'ylläpitoannos'. Mutta asia on käytännössä helpommin sanottu kuin tehty, ja sen vuoksi yleensä käytetään lääkkeiden yhdistelmiä. Sellaisia, jotka hyvässä tapauksessa voidaan myöhemmin purkaa ja vielä paremmassa tapauksessa päädytään lopulta yhteen toimivaan ja hyväksi havaittuun lääkkeeseen ylläpitoannoksineen.

Entisinä aikoina tilanne on ollut juuri sellainen, että lääkeaineita on ollut vähän ja niitä käytettiin kaikkiin mielisairaisiin; annoskokoja vain vaihdeltiin - aloitettiin suurella ja pienennettiin jos voitiin... Maanisdepressiivisiä hoidettiin litiumilla ja muita esimerkiksi haloperidolilla. Hoitotulokset olivat huonoja, kuten nykyisin hyvin tiedetään.

[Maaria]

Mulla on psykiatrille aika ensi viikolla. Mies sanoi, että minulla saattaa olla "diagnooseista jauhava" persoonallisuushäiriö. Haluaisin lisää diagnooseja itselleni. Koko ajan mietin että sisälläni on joku muu. Tämä on jo pakonomaista.

[Maaria]

Minulla ei ole rajatilaa, ei epävakaata häiriötä. Psykiatri sanoi minulle, että olen liian vakaa ollakseni epävakaa. Minulla on toistuva masennus.
Nythän oli niin, että itsekseni epäilin rajatilaa, koska masennus palasi lääkkeiden vähennyksen myötä ja oireilin vihamielisesti.
Usein masennuksen yhteydessä puhutaan vaan mielialan alavireisyydestä, mutta se on moni-ilmeisempi sairaus ja siihen voi liittyä vihaa.

[Pinja]

Minulla on epävakaa ikävä kyllä. Masennuksesta en osaa sanoa, diagnosoitu on kylläkin. Ahdistusta on, pelkoja. Muuta ei ole diagnosoitu.