Luukkonen (2015): DSM-5: Persoonallisuushäiriöt

[Psykopatologia]

Laitoin ambivalenssistakin viimeisimmän version. Olen korvannut vaipan syleilyllä.

[Ryysy]

Hyvin korvattu. Kumpa ne olisivat yhtä viisaita perhosten nimistölautakunnan kokoontujaisissa.

[Lauri]

Tiedän tapauksia, joissa syöpädiagnoosin saanut on tehnyt itsemurhan. Onko siinä kyseessä samaistuminen aggressoriin? Eli asianomainen ehti ennen viikatemiestä.

[Psykopatologia]

Vaikea; ao. vältää Kuoleman mutta ei kuolemaa kuitenkaan. Hän ottaa asian aktiivisesti omiin käsiin.

[Psykopatologia]

d e f e n s s i t

(usein Britanniassa defense, Yhdysvalloissa defence), minän suojautumiskeinot, suhteellisen automaattisia ja tiedostamattomia psyykkisiä prosesseja, jotka varjelevat erilaisilta ahdistuneisuuden kokemuksilta. Alatason tai ns. kleiniläinen primitiivinen defenssi-konstellaatio – split’iin pohjaavana – sisältää kieltämisen ja split’in sekä introjektion ja projektion. Alatasoa on myös acting out (”ageeraus”). Ylätason defenssejä – pääosin torjuntaan pohjaavina – ovat torjunta, eristäminen ja reaktionmuodostus.

On huomattava, että defenssit eivät ole fysiologisen mallin mukaisia ilmiöitä. Ne ovat vain kuvailevia lyhenne-ilmauksia useimmiten black box -tyyppisille psyykkisille tapahtumille, jotka päätellään lopputuloksista käsin. Psyykessä ei ole mitään esimerkiksi mekaanisten vipuvarsien kaltaisia rakenteita, jotka ihminen ottaa halutessaan käyttöönsä, vieläpä oman valintansa mukaan. – Tietoisemmista, usein enemmän ”ekstra-psyykkisistä” defenssien kaltaisista toiminnoista käytetään välillä nimitystä coping-keinot.

[Lauri]

Onko se vähän niinkuin tilanne, jossa on kärynnyt pahanteosta ja pitäisi keksiä hyvä selitys ja äkkiä?

Vaihtoehtoina on kieltää koko juttu, syyttää kaveria, syyttää jotain täysin sivullista tai sanoa, että se oli vahinko. Tai sitten hyökätä, että "mitäs tuollaisesta pikku jutusta vaahtoat". jne...

[Psykopatologia]

Tietyllä tasolla.

[Psykopatologia]

REVISED NESARC PERSONALITY DISORDER DIAGNOSES: GENDER, PREVALENCE, AND COMORBIDITY WITH SUBSTANCE DEPENDENCE DISORDERS
Trull, Timothy J. et al. (2010; Seungmin Jahng, Rachel L. Tomko, Phillip K. Wood & Kenneth J. Sher

Published in final edited form as: J Pers Disord, 2010 August; 24 (4): 412 – 426. doi:10.1521/pedi.2010.24.4.412

A b s t r a c t http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/article ... 506316.pdf

We applied different diagnostic rules for diagnosing personality disorders to the NESARC epidemiological study of over 40,000 individuals. Specifically, unlike previous NESARC publications, we required that each personality disorder criterion be associated with significant distress or impairment in order to be counted toward a personality disorder (PD) diagnosis. Results demonstrated significant reductions in prevalence rates for PDs (9.1% versus 21.5% using original NESARC algorithms), and these revised prevalence rates were much more consistent with recent epidemiological studies in the U.S. and Great Britain. We also found gender differences in the prevalence rate for most PDs. Comorbidity analyses revealed strong associations between PDs and alcohol dependence, drug dependence, and tobacco dependence. PD diagnoses were also associated with scores on dysfunction and impairment, perceived stress and less social support, lifetime history of suicide attempts, interpersonal difficulties, and problems with legal authorities.
(- -)
TABLE 2 ( p. 11)

NESARC W1 & W2 -originaali-tulosten mukaan (Grant et al. 2004 & 2008; Pulay et al. 2008; Stinson et al. 2008) Yhdysvalloissa yleisimmät (%) persoonallisuushäiriöt olivat anankastinen (7,9; naisilla ja miehillä), narsistinen (6,2; miehillä korkeampi) ja rajatila (5,9; naisilla korkeampi). Suurin ero sukupuolten välillä oli antisosiaalisessa persoonallisuudessa (M 5,5/1,9 N). Kaikille persoonallisuushäiriöille oli tyypillistä merkittävä ja laaja oheishäiriintyneisyys joidenkin muiden persoonallisuushäiriöiden (Axis II) ja oirehäiriöiden (Axis I) kanssa.

Dis-abiliteettiin liittyvässä statistiikassa pyrittiin saamaan esiin tietyn persoonallisuushäiriön spesifi ”vaikutus” dis-abiliteettiin kontrolloimalla sosio-demokraattisten ja muiden häiriöiden (Axis I & II) vaikutusten osuus yms. Huomionhakuinen persoonallisuus oli ainoa, joka ei assosioitunut dis-abiliteettiin; ts. dis-abiilius ei ollut merkittävästi erilaista niillä, joilla oli ja niillä, joilla ei ollut ko. häiriötä. Anankastinen persoonallisuushäiriö korreloi epäkontistentisti dis-abiliteettiin. Narsistinen persoonallisuushäiriö liittyi dis-abiliteettiin miehillä, ei niinkään naisilla. Rajatilassa dis-abiliteetti taas liittyi merkittävämmin naisiin kuin miehiin. Myös estyneeseen, riippuvaiseen, skitsoidiseen, paranoidiseen, antisosiaaliseen ja skitsotyyppiseen persoonallisuushäiriöön liittyi merkittävä dis-abiliteetti. Skitsotyyppinen, riippuvainen, estynyt ja rajatilapersoonallisuushäiriö liittyivät skitsofreniaan tai psykoottisiin episodeihin jopa niin, että esitetään, että ne voisivat olla skitsofrenia-spektrumin komponentteja. (On yllättävää, että kaksi ”neuroottisen” klusterin persoonallisuushäiriötä liittyivät psykoottisuuteen. Toisaalta deskriptiivinen häiriö ei sano paljon diagnoosin psykodynamiikasta.) – Diagnoosin saaminen edellytti, että haastateltava oli vastannut ainakin yhteen sosiaalista ja/tai ammatillista dysfunktiota kuvastavaan osioon myönteisesti.

NESARC–Revised, ”kliinisen merkitsevyyden” vaikutus. Edellä kuvatuissa ”originaaleissa” tuloksissa persoonallisuushäiriöiden prevalenssit ovat korkeampia kuin mitä aiemmin on saatu. Trull et al. (2010; Revised) ovat arvioineet tulokset uudelleen kliinisestä merkitsevyydestä käsin [i](clinically signifinance).[/i] Vauhtia he ovat ottaneet artikkelista Narrow et al. (2002). (Itse törmäsin termiin, kun selvittelin depressioiden prevalenssia; Luukkonen 2005: 46. – Kliininen merkitsevyys viittaa diagnostisten kriteereiden (II: C) kohtaan ”vaikeudet tai heikentymiset”.) Narrow ym. korjasivat kliinisen merkitsevyyden pohjalta saatuja ECA- ja NCS-prevalensseja, jolloin nämä laskivat (NSC:ssä enemmän) ja tasoittuivat toisiinsa nähden. (On kuitenkin todennäköistä, että kliinisen merkitsevyyden painottunut huomioon ottaminen vaikuttaa enemmän Axis I- kuin Axis II -häiriöihin.)

Wakefield & Spitzer (2002; vastauksessaan Narrowille ja Spitzerille) tuovat esiin, että tulisi ymmärtää käsitteiden disorder, disability ja distress keskinäiset suhteet: Esimerkiksi pedofiilinen (disorder) ei välttämättä koe stressiä eikä heikentymistä (disability) päivittäisissä toimissaan. Toisaalta normaalissa surussa on tavallisesti sekä stressiä että heikentymistä. Eri häiriöissä ovat kliiniseen merkitsevyyteen liittyvät asiat eri asteisesti ikään kuin sisäänrakennettuina: depressiossa disability ja distress, GADissa ainakin distress, mutta esimerkiksi narsistisessa persoonallisuushäiriössä eivät välttämättä kumpikaan, ainakaan vahvasti. Ei myöskään mielenterveyspalveluiden käyttö yms. ole pätevä häiriön validitaattori. – Kirjoittajat luovat katseensa DSM-V:teen ongelmien ratkaisemiseksi – mutta turhaan, kuten on nähty.

Trull et al. muokkasivat persoonallisuushäiriöiseksi pääsyn kriteereitä siten, että dianoosi asetettiin vain niille, joilla persoonallisuushäiriöön liittyi merkittävää stressiä tai heikentymistä. Toimen operationalisointia ei ole esitetty selkeästi, mutta (revised) kriteerit merkitsivät kuitenkin dg-kynnyksen merkittävää tiukentumista: Any Pd -prevalenssi (%; kaikki) pieneni puoleen! (21,5/9,1), ja mm. skitsoidisessa (3,1/0,6), skitsotyyppisessä (3,9/0,6), narsistisessa (6,2/1,0) ja anankastisessa (7,9/1,9) persoonallisuushäiriössä oli tuntuvaa alenemaa. Nyt myös aiemmin liki tuiki tuntematon narsistinen löysi uuden sijan (6,2/1,0). Vain antisosiaalinen persoonallisuus oli vakaa. – Erityisen tyytyväisiä kirjoittajat tuntuivat olevan siihen, että nyt tulokset ovat enemmän linjassa muualla saatujen tulosten kanssa (Great Britain, Oslo, ym.).

21:56

[Psykopatologia]

Kyllä, mutta monet lievät GADit ovat vain suhteellisen vähän heikentyneitä.

[Psykopatologia]

”Idiootti”-diagnostiikkaa? Edellä kuvattu NESARC-tulosten diskrepanssi herättää monia kysymyksiä. Ovatko alkuperäiset NESARC-prevalenssit ”liian” korkeita (paljon vääriä positiivisia)? Ovatko revised-prevalenssit ”liian” matalia (paljon vääriä negatiivisia)? Mikä on persoonallisuushäiriöiden ”oikea” prevalenssi? Ovatko diagnostiset kriteerit jotenkin vääriä, vai onko diagnostiikassa vikaa?

Osa vaihteluista voi tulla erilaisista otoksista ja hieman erilaisista kriteereistä (DSM-III, DSM-III-R, DSM-IV, ym.). Yksi syy voi olla ”idiootti”-diagnostiikka (ks. oheishäiriintyneisyys). Ja kirjoitin jo aiemmin (2010: 22 & 2014: 42), että deskriptiivinen merkkisysteeminen diagnosointi – karkeana metodina – ei sellaisenaan sovellu kliinisiin yksilötutkimuksiin, joissa on aikaa ja joissa voi perehtyä potilaan ongelmiin ja diagnostiikkaan yksilöllisesti. Tällöin ei ole kovin paljon väliä sillä, kuinka tarkasti häiriön merkit toteutuvat. Sen sijaan neo-galtonilaisissa massa-tutkimuksissa – kuten epidemiologiassa (kun n on suuri) – häiriöiden kriteerien tulee reliabiliteetin vuoksi olla aivan samat kaikille; yksilöllistä vaihtelua tutkittavan mukaan ei voi sallia. ICD-10:n (1992) Green book (1993) sanoo tämän selvästi: Diagnostic Criteria for Research. Yksilö-tutkimuksissa (n = 1) tutkimus-kriteerit toimivat orientoivasti, kun edetään kohti lopullista tai lopullisia diagnooseja, joissa viisas kliinikko välttää turhia päällekkäisyyksiä ja osaa ottaa fokukseen olennaisimman diagnoosin. Epidemiologiassa sen sijaan diagnosoidaan kaikki häiriöt, jotka täyttävät diagnostiset kriteerit, mikä tuottaa päällekkäisyttä ja voi vaikeuttaa inter-aktioiden selvittelyä. Eivätkä merkkisysteemit välttämättä johda yksimielisyteen, minkä hyvin osoitti Breivikin tapaus (Luukkonen 2014: 38 – 39), vaikka tehtävä oli suhteellisen helppo.

Saatuja tuloksia ei voi tulkita niin, että saadut erot johtuisivat pää-osin persoonallisuushäiriöisten määrien eroista eri paikoissa – erot ovat liian suuria. Ongelma on tullut esiin vielä selvemmin niissä häiriöissä, joita on tutkittu enemmän: ODIN-tutkimuksessa (Ayoso-Mateos et al. 2001) Euroopan viidessä maassa (n = 8764) depressioiden prevalenssi-keskiarvo (%) oli 8,6 (N 10,0/6,6 M). Erot olivat suurimmillaan verrattaessa Espanjan Santanderia (2,1) ja Liverpoolia (17,1).

6.11.2015

[Psykopatologia]

ODINissa on myös kohta (p.313 & 314, pdf), jota en koskaan lakkaa ihmettelemästä, kun se tulee vastaan teksteissä: MDE:n (yleinen) prevalenssi oli (yli) 6-kertainen lievempään häiriöön, dystymiaan, verrattuna (ICD-10: 6,6/1,0; DSM-IV: 6,7/1,0)! Dystymia eli neuroottinrn depressio oli pre-DSM-III-ajan (–1980) ”suosituin” diagnoosi, johon on (1980) lisätty 2 vuoden kesto, jota ei kenties ole edes otettu huomioon? Vertailutaulukossa (Cooper 1994) ICD-9 <=> ICD-10 (1975 <=> 1992) neuroottista depressiota (300.4) vastasi dystymia (F34.1) tai lievä depressio (F32.11) ja depressio-tyyppistä maanis-depressiivistä psykoosia (296.1) keski-tasoinen depressio somaattisin oirein (F32.11). Täten ICD-10:ssä diagnoosi depressio on vallannut alaa sekä neuroottisesta että psykoottisesta suunnasta eli ”pullistunut”. Aivan sama kehitys on ollut DSM:ssä dystymian ja (ns. ”vakavan”) masennuksen (major depression) suhteen. (Vrt. Luukkonen 2013: 18.)

9.11.2015 9:58
Täten jos nyt diagnoosisi on vaikea-asteinen masennus, se olisi vuonna 1991 ollut maanis-depressiivinen psykoosi, depressiivistä tyyppiä.

[Pinja]

PP voiko ihminen olla päästään sekaisin ilman, että on psykoosia? Ja mitä se on ja onko se vaarallista?

[Psykopatologia]

Kyllä; mm. tätä:

Katie Melua: The Closest Thing to Crazy
https://www.youtube.com/watch?v=5DCacIEbAlM (4:05)

[Pinja]

En ymmärrä oikein mitään, olen huono englannin kielessä, mitä tuo otsikko edes suomeksi tarkoittaa? En voi kuunnella tuota laulua, kun ymmärrän sieltä täältä joitakin sanoja.

[Lauri]

https://translate.google.fi/?hl=fi#en/f ... to%20Crazy

[Pinja]

Senkin typerys, en ymmärrä tuota googlen suomennosta. Ei tuosta saa mitään selvää eikä järkeä.

[Lauri]

Lähimmät asiat sekopäisyyteen. Tai sekopäisyyttä lähimmät jutut. tai miten sen kääntäisi.

[Psykopatologia]

Rakkauslaulu se on.

[Pinja]

Kiitos, mitkä ne laulun mukaan ovat? Mikä laulun sanoma on?

[Kyllästynyt]

Vapaasti (lue: jotakin sinne päin) suomennettuna:


Olen menettämässä järkeni

Miten voin seistä tukevasti
ja kuitenkin tuntea leijuvani.
Miten onni voi tuntua näin väärältä
Ja kärsimys näin suloiselta

Miten voit antaa minun katsella untasi
ja sitten särkeä minun unelmani .
Kuinka olenkaan voinut vajota näin syvälle,
Miksi rakastuinkaan sinuun.

Näin lähellä mielettömyyttä en ole koskaan ollut
tunnen olevani aikuinen, mutta käyttäydyn kuin teini,
Näin lähellä hulluksi tulemista en ole koskaan ollut,
Yksin ollessani en koskaan ollut mieletön
Nyt tiedän näiden kuuluvan yhteen,
lähelläsi oleminen ja järkensä menettäminen.

Miten voit särkeä minut
ja sitten korjata rakkauden valheilla
On niin helppoa särkeä toisen sydän
on niin helppoa olla näkemättä
Kuinka voit kohdella minua kuin lasta?
Vaikka kuitenkin kaipaan sinua niin kuin lapsi.
Miten voi kukaan voi olla näin kesytön
Miten voi kukaan olla näin surullinen.