Tässä koetellaan itsehillintää.
Lievähkö ja jonkin verran humoristiselta kuulostava manaus on tuttu erityisesti Aleksis Kiven kielestä. Sen perimmäinen merkitys ja syntytapa ovat kuitenkin jääneet epäselviksi. Yleensä sen on arveltu syntyneen huonon kielitaidon takia sellaisessa yhteydessä, jossa ruotsinkielinen on yrittänyt puhua suomea tupaan tulleelle vieraalle, kehottanut häntä istuutumaan ja panemaan tupakaksi. Puhuja olisi sekoittanut polttamisen ja palamisen, joita vastaavat verbit bränna ja brinna ruotsissa ovat lähellä toisiaan.
Perinteisessä selityksessä on kuitenkin monia heikkouksia. Ruotsissa tupakan polttamiseen viittaava verbi ei ole bränna vaan röka. Istu ja pala ei myöskään ole kohtelias ja vieraanvarainen kehotus vaan sadattelua. Parempi selitys onkin sellainen, että palaa viittaa tässä yhteydessä voimakkaiden tunteiden kokemiseen. Ihminen voi palaa halusta tehdä jotakin. Uudessa testamentissa, ensimmäisen korinttilaiskirjeen seitsemännessä luvussa puhutaan miesten ja naisten suhteista ja naimisiinmenosta, ja siellä on ohje Parempi on naida kuin palaa. Ohje on pysynyt samana Agricolasta alkaen. On helppo kuvitella tilannetta, jossa mies joutuu hillitsemään itsensä, istuu ja palaa, vaikka mieli tekisi lähteä tositoimiin.
Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto
http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miks ... tu_ja_pala