Ei ole ilon kyyneleitä

[Psykopatologia]

[Lauri]

Jos joku murjaisee hyvän vitsin, saattaa naurattaa niin, että kyyneleet tulee silmiin. Onko nekin surun kyyneleitä?

[Psykopatologia]

Tuollainen voi olla eri tyyppistä.

[Helmenkalastaja]

Mutta ei kuitenkaan ilon kyyneleitä?

Silloin kun vielä nauroin kunnolla, minulla valuivat aina vedet silmistä. Eräs luokkatoverini tapasi osoittaa minua ja todeta: "Taas toi itkee!"

[Ryysy]

Poika puhkeaa kyyneliin Ruunekreenin patsaan äärellä. Edellisellä viikolla oli ollut hänen isänsä hautajaiset, joissa hän ei ollut tirauttanut.

Hautajaisista tuli vaan mieleen, että kirjassa Henkiseen hyvään oloon (Suuri suomalainen kotipsykologiakirja vuodelta -99) Miehen suru -otsikon alla on vielä otsikko Erektio haudalla. Otsikko on mielenkiintoinen, välissä paljon turhaa ja lopussa mainitaan Lemminkäisen serkunpojat. Onko erektio haudalla ihan normaali reaktio suruun? Aiemmin en ole törmännyt moiseen. Kyse on puolison menettämiseen liittyvästä surusta siis - ei mistä tahansa surusta.

[Ryysy]

Tässä pitää ehkä muistaa, että itkeminen ja "tuli ihan vedet silmiin" -reaktio ovat eri asioita. Nykyään "tulee vedet silmiin" ainakin kerran viikossa... en tiedä, ehkä pitäisi tarkkailla syitä. Mutta asiat ovat sekä iloisia että vähemmän iloisia. Viimeisin, minkä muistan koski keskustelua kuolevista ihmisistä. Sitä ennen muistan, että keskustelu kohdistui tuleviin supermielikuvituksellisiin 'hulluihin' suunnitelmiin (joita ei ikinä toteuteta, mutta juttu vain jatkui), mitkä vain naurattivat ja vetivät ihan ylikierroksille.

[Lauri]

Tuollainen voi olla eri tyyppistä.

Onko esim itkulla ja naurulla minkäverran eroa?