HS 12.10.2015 Psykoterapian teho masennuksen hoidossa

[toope]

Etkö käytä esikatselua tai oikolukuohjelmaa...

Sulla sitä onkin nykyisin paljon sanottavaa tällä foorumilla.

[Runo]

Jos ihminen pystyy työhön tai opiskeluun psykoterapian avulla tai edes pysyy poissa sairaalajaksoilta niin onhan tuotto-panos suhde loistava.

Eri asia on se, että mikä on moraalisesti oikein. Pitäisikö syövän hoito rajoittaa kolmeen vuoteen? Ja joka vuodelta uusi hakemus Kelaan. Jos ei ole työkyvystä toivoa niin sitten antaa olla. Myös mielenterveys-ongelmat ja mielisairaudet tappavat ja aiheuttavat lyhyempää elinikää.

[Valkosiipi]

Mutta mistä sen tietää, että ihminen pystyy työhön tai opiskeluun juuri terapian avulla?
Voisihan ihminen pystyä työhön tai opiskelemaan myös ilman terapiaa.
Sitä vaan ei voi tietää, jos käy terapiassa.

[Pinja]

Eiköhän idea ole myös parantua.

[Helmenkalastaja]

Tiedän tekeväni kirjoitusvirheitä, mutta mitä sitten. Saa korjata.

Pinja, kirjoitimme yhtaikaa eli en edes nähnyt sinun kirjoitustasi. Kommentoin PP:n tekstiä, joka näköjään jäikin edelliselle sivulle. Mulle ei tullut ilmoitusta, että olisi tullut viesti väliin.

Olen kyllä moneen kertaan sanonut, että kommentoin vain niiden kielivirheitä, jotka huomauttelevat muille näiden tekemistä virheistä. Sinähän et sellaista ole muistaakseni koskaan tehnyt. Heitin Pertille kommentin, jonka hän on joskus heittänyt jollekulle muulle esikatselun käyttämisestä (lyhyessä viestissä on ainakin neljä sanaa väärin).

[Helmenkalastaja]

Etkö käytä esikatselua tai oikolukuohjelmaa...

Sulla sitä onkin nykyisin paljon sanottavaa tällä foorumilla.

Eikö olekin!

[Pinja]

Tiedän tekeväni kirjoitusvirheitä, mutta mitä sitten. Saa korjata.

Pinja, kirjoitimme yhtaikaa eli en edes nähnyt sinun kirjoitustasi. Kommentoin PP:n tekstiä, joka näköjään jäikin edelliselle sivulle. Mulle ei tullut ilmoitusta, että olisi tullut viesti väliin.

Olen kyllä moneen kertaan sanonut, että kommentoin vain niiden kielivirheitä, jotka huomauttelevat muille näiden tekemistä virheistä. Sinähän et sellaista ole muistaakseni koskaan tehnyt. Heitin Pertille kommentin, jonka hän on joskus heittänyt jollekulle muulle esikatselun käyttämisestä (lyhyessä viestissä on ainakin neljä sanaa väärin).

Korjailen myös muiden kielioppivirheitä ja myös minun kielioppivirheitäni voi korjailla.

[Helmenkalastaja]

Olen luopunut ilmaisesta korjaustyöstä tällä palstalla. Nykyään enää huomautan. "Huomautettava" saa itse etsiä ja korjata virheensä. Jos haluaa.

[Hilppa]

Kulutar: "On olemassa potilasryhmiä, jotka hyötyvät psykoterapiasta paljon enemmän kuin masentuneet."
Mitä potilasryhmiä?

No kaikki ne potilaat, joilla on riittävästi voimia terapiatyöskentelyyn. Syvästi masentunut ei välttämättä jaksa käydä terapiassa, tai ei saa terapiasta mitään irti, koska tunne-elämä on niin lamaantunut. Uskon että terapiasta hyötyvät myös enemmän ne, joiden ongelmat ovat sen tyyppisiä, että niitä voi ja on mielekästä käsitellä terapiassa. Tällaisia asioita ovat mm. ihmissuhteet, elämänkriisit, elämänhistoriaan liittyvät kokemukset, omaan itseen tutustuminen analyysissa, oman persoonan ja luonteen kehittäminen jne. Ratkaisukeskeisellä ja kognitiivisella terapialla on saatu hyviä tuloksia rajatuissa ongelmissa, kuten fobioiden hoidossa ja pakko-oireissa. Ymmärtääkseni on mahdollista, että ihminen voi masentua pelkästään biologisista syistä, tällöin terapiasta ei varmaan ole kauheasti hyötyä.

Masentuneita on monenasteisia ja sitten on vielä eri vaiheessa olevia masennustaan sairastavia ihmisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa masennustaan sairastavia ihmisiä. Minusta sinä puhut nyt eriasteisesti masentuneista ja sellaisista, joiden sairaudenkuvaan masennus kuitenkin myös kuuluu. Kuitenkin ensimmäisessä viestissäsi puhut joistakin muista ongelmaisista poislukien masennusta sairastavat.

Jossain määrin olen samaa mieltä kuin sinä. Akuutin kriisin ollessa käsillä terapiasta helposti muodostuu erilainen kuin silloin, jos elämäntilanne on kutakuinkin hallinnassa, mutta masennus silti päällä. Omassa terapiassani olin, kun akuutti elämänkriisi oli päällä. Terapeuttivalintani ei ollut onnistunein. Terapiastani olisi muodostunut ehkä aivan toisenlainen jossain muussa elämäntilanteessa. Kuitenkin koin hyötyväni terapiastani.

Aika paljon terapian onnistumiseen ehkä vaikuttaa sellainen oivallus, että terapiaan ei tarvitse ottaa mukaan mitään materiaalia käsiteltäväksi. Sinne tulisi voida viedä vain itsensä tutkittavaksi. Jos kykenisi sellaiseen, onnistuisi terapiakin ehkä.

[Ryysy]

Mutta mistä sen tietää, että ihminen pystyy työhön tai opiskeluun juuri terapian avulla?
Voisihan ihminen pystyä työhön tai opiskelemaan myös ilman terapiaa.
Sitä vaan ei voi tietää, jos käy terapiassa.

Sanotaan, että terapia on raskasta ym. Esim. tämän takia joku pystyy ehkä käymään terapiassa työttömänä, mutta ei töissä käydessä. En tosin tiedä, mutta olettaisin, että jos työpäivän jälkeen on kohtalaisen väsynyt ja menee terapiaan 'jaarittelemaan' (mielessä pyörii vain kumpa pääsisi äkkiä kotiin, nukkumaan tms.), onko hyötysuhde sittenkään edes plussan puolella.

[Valkosiipi]

Hyvin jaksaa käydä terapiassa ja töissä.
Terapia on raskauden lisäksi myös hyvin tyydyttävää.

[Valkosiipi]

Suoraan tulee mieleen yhdeksän tuttua, jotka on käyneet terapiassa.
Kaikki ovat olleet myös täysipäiväisesti töissä jotain lyhyehköjä sairauslomia lukuunottamatta.
Terapian avulla jaksaa töissä.

[Valkosiipi]

Joo, noista yhdeksästä viisi taisi olla "kymmenettään vuotta vakiotyössä". Kuulun itse tuohon porukkaan.
Pari oli terapian aikana pääosin opiskelijoita. Kumpikin sai terapian kuluessa gradun pakerrettua.
Ja kaksi on koulutusterapiassa. Heistä tulee psykoterapeutteja.

[Valkosiipi]

Opiskelevat minusta tekivät gradun ja terapian ohella tuntitöitä.
Työssäkäyvät olivat kaupungilla vakkaritoimissa.

[Hilppa]

Kiva heille mutta on tosiaan ihmisiä jotka joutuvat selviytymään uusista 6kk töistä eikä heillä ole vakkaritointa...?

Puhutko nyt itsestäsi?

[Ryysy]

Valkosiiven esimerkkihenkilöt taitavat olla psykoterapian ideaaleja asiakkaita taloudellis-yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Voisin melkein väittää... että nyt on viety paikka oikeasti terapiaa tarvitsevilta!

(En tunne henkilöitä, enkä halua puuttua heidän elämäänsä, enkä varsinkaan puuttua kenekään työssäkäyvän terapiaoikeuteen tai mitään vastaavaa... antakaa armoa.)

Kuitenkin muistelen, että ainakin joskus ajatuslootassani oli osasto, jossa 'terapiaoikeuksia' jaeltiin sillä perusteella "mitä sairaampi, sitä enemmän terapiaa tarvitsee".

[Hilppa]

- -
Eri asia verrata jotain Kelan koulutusterapiassa käyviä käytännössä jo syrjäytyneisiin ihmisiin joilla on ihan eri elämäntilanteet ja voimavarat!

Minä nimenomaan en ole verrannut.

Mielestäni pitäisi nähdä, että ihmisillä on eriasteisia ongelmia, elämäntilanteita ja sairauksia. Toisaalta terapian kesto on vain 45 min. per kerta ja yleensä ovat pari kertaa joskus jopa kolme kertaa viikossa. Mutta jos paloa terapiaan ei ole, ei sinne kannata pyrkiä eikä ole mikään pakko pyrkiä.

[Hilppa]

Vituttaa rankasti. En oo koskaan sietänyt...

Niinhän sinua usein. Selkeä masennusoire.

Loppujen lopuksi hoitomenetelmiä on aika vähän. Onko mitään muita vaihtoehtoja olemassa kuin lääkehoito tai terapia ja ehkä sähköhoidot? Jos mikään noista ei käy.

[Hilppa]

Ongelma on hyvien ja pätevien terapeuttien vähäinen lukumäärä. Terapeutin sijainti pitäisi voida optimoida kulkuyhteyksien mukaan suhteessa työpaikan sijaintiin. Valitettavasti vaihtoehtoja ei usein ole kovin montaa tai vain yksi. Toisaalta hyvän luokse mielellään menee.

[Valkosiipi]

Minusta on hullua joutua selittelemään, miksi ei halua mennä terapiaan.
Terapiasta on tullut jonkinlainen jokamiehen velvollisuus, johon "kaikki" tyrkätään, kun ei muutakaan keksitä.

Ehkä se on itsesuojeluvaistoa jossain tapauksessa, että ei halua terapiaan.
Tietää jo etukäteen, että siitä ei ole mitään suurempaa hyötyä.

Minä voisin aloittaa milloin vain uuden kymmenen vuoden jakson.