HS 12.10.2015 Psykoterapian teho masennuksen hoidossa

[Kyllästynyt]

HS TIEDE 12.10.2015 10:48 Jani Kaaro

Tutkimus: Psykoterapian tehoa masennuksen hoidossa liioiteltu

Tutkimukset ovat maalanneet liian ruusuisen kuvan psykoterapian tehosta masennuksen hoidossa, väittää tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Tutkijoiden mukaan virhe johtuu julkaisuharhasta, joka syntyy, kun tutkijat julkaisevat ainoastaan positiiviset tulokset ja negatiiviset jätetään julkaisematta.

"Tulokset eivät tarkoita, että psykoterapia on tehoton masennuksen hoidossa", sanoo päätutkija Steven Hollon Vanderbildt -yliopistosta. "Se ei vain ole niin tehokasta kuin tähän asti on ajateltu."

Tutkijat keräsivät aineistoonsa kaikki Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksen rahoittamat tutkimukset psykoterapiasta masennuksen hoidossa vuosilta 1972–2008. Rahoitus oli myönnetty kaikkiaan 55 tutkimukselle, mutta 13 niistä oli jätetty julkaisematta.

Tutkijat ottivat yhteyttä näiden kolmentoista tutkimuksen tekijöihin, ja pyysivät heiltä aineiston ja tulokset nähtäväkseen. Kun nämä otettiin yhdessä muiden tutkimusten kanssa mukaan laajaan meta-analyysiin, se osoitti, että psykoterapian tehoa masennuksen hoidossa oli liioiteltu.

Vuonna 2008 sama ryhmä osoitti saman julkaisuharhan mielialalääkkeiden osalta, eli ainoastaan positiivisten tutkimusten julkaiseminen sai mielialalääkkeet näyttämään tehokkaammilta kuin ne todellisuudessa olivat.

Tutkijat ehdottavat, että rahoittajat ja tutkimustuloksia julkaisevat sarjat arkistoisivat sekä alkuperäiset rahoitushakemukset että aineiston, jotta julkaisuharhan mahdollisuutta voitaisiin selvitellä jälkikäteen helpommin.

Tutkimuksen julkaisi PLOS ONE.

http://www.hs.fi/tiede/a1305991686570

[Psykopatologia]

RESEARCH ARTICLE http://journals.plos.org/plosone/articl ... ne.0137864

Does Publication Bias Inflate the Apparent Efficacy of Psychological Treatment for Major Depressive Disorder? A Systematic Review and Meta-Analysis of US National Institutes of Health-Funded Trials

Ellen Driessen, Steven D. Hollon, Claudi L. H. Bockting, Pim Cuijpers, Erick H. Turner Published: September 30, 2015DOI: 10.1371/journal.pone.0137864
(- -)

[Kyllästynyt]

Lääkehoitoa kritisoivat sentään ehdottavat pillereiden sijaan terapiaa, mutta psykoterapian tehoa arvostelevat eivät ehdota terapian tilalle mitään.

[Lauri]

Sähköshokit kuulemma tehoavat hyvin. En tosin tiedä miten pitkään ne vaikuttavat vai onko vaikutus pysyvä.

[Pinja]

Turhaan tutkimuksiin heitettyä rahaa, jos osaa tutkimuksista ei julkaista ja jos niitä liioitellaan.

[Kuutar]

Tutkitaanko muita psyykkisiä häiriöitä ja niiden hoitoa yhtä laajasti kuin masennusta? Minua jokseenkin harmittaa se, että kun julkisuudessa puhutaan mielenterveydestä, esimerkiksi otetaan useimmiten masennus ja sen hoitotulokset. On olemassa potilasryhmiä, jotka hyötyvät psykoterapiasta paljon enemmän kuin masentuneet. Sitten mediassa masennuspotilaiden perusteella tehdään yleistyksiä esim. psykoterapian hyödyistä, tai ei ainakaan tuoda esille, etteivät masentuneet ole lähellekään ainut mt-palveluita käyttävä ryhmä.

[Hilppa]

Kulutar: "On olemassa potilasryhmiä, jotka hyötyvät psykoterapiasta paljon enemmän kuin masentuneet."
Mitä potilasryhmiä?

[Kuutar]

Kulutar: "On olemassa potilasryhmiä, jotka hyötyvät psykoterapiasta paljon enemmän kuin masentuneet."
Mitä potilasryhmiä?

No kaikki ne potilaat, joilla on riittävästi voimia terapiatyöskentelyyn. Syvästi masentunut ei välttämättä jaksa käydä terapiassa, tai ei saa terapiasta mitään irti, koska tunne-elämä on niin lamaantunut. Uskon että terapiasta hyötyvät myös enemmän ne, joiden ongelmat ovat sen tyyppisiä, että niitä voi ja on mielekästä käsitellä terapiassa. Tällaisia asioita ovat mm. ihmissuhteet, elämänkriisit, elämänhistoriaan liittyvät kokemukset, omaan itseen tutustuminen analyysissa, oman persoonan ja luonteen kehittäminen jne. Ratkaisukeskeisellä ja kognitiivisella terapialla on saatu hyviä tuloksia rajatuissa ongelmissa, kuten fobioiden hoidossa ja pakko-oireissa. Ymmärtääkseni on mahdollista, että ihminen voi masentua pelkästään biologisista syistä, tällöin terapiasta ei varmaan ole kauheasti hyötyä.

[Pinja]

Ei ole sanottu, että psykoterapia olisi yleensä ottaen hyödytöntä masennuksen hoidossa, vaan ei niin hyödyllistä kuin on annettu ymmärtää. Varmasti on myös niin, että joissakin tapauksissa ei ole ollenkaan hyötyä ja joissakin tapauksessa taas on hyötyä. Pitäisi tutkia minkälaisissa tapauksissa on hyötyä ja voiko sitä edes tutkia. Monet jotka menevät terapiaan niin niillä on monesti enemmän kuin yksi diagnoosi esim. masennus ja ahdistus.

[Psykopatologia]

Kulutar: "On olemassa potilasryhmiä, jotka hyötyvät psykoterapiasta paljon enemmän kuin masentuneet."
Mitä potilasryhmiä?

No kaikki ne potilaat, joilla on riittävästi voimia terapiatyöskentelyyn. Syvästi masentunut ei välttämättä jaksa käydä terapiassa, tai ei saa terapiasta mitään irti, koska tunne-elämä on niin lamaantunut. Uskon että terapiasta hyötyvät myös enemmän ne, joiden ongelmat ovat sen tyyppisiä, että niitä voi ja on mielekästä käsitellä terapiassa. Tällaisia asioita ovat mm. ihmissuhteet, elämänkriisit, elämänhistoriaan liittyvät kokemukset, omaan itseen tutustuminen analyysissa, oman persoonan ja luonteen kehittäminen jne. Ratkaisukeskeisellä ja kognitiivisella terapialla on saatu hyviä tuloksia rajatuissa ongelmissa, kuten fobioiden hoidossa ja pakko-oireissa. Ymmärtääkseni on mahdollista, että ihminen voi masentua pelkästään biologisista syistä, tällöin terapiasta ei varmaan ole kauheasti hyötyä.

Psykoterapian panos - tuotos -suhde on kuitenkin lähes aina huono. - Yhteiskunnan kannalta olennaista on, kuka terapian maksaa.

[Hilppa]

Yksilön kannalta hoito on usein hyvin tärkeä ja tehokas, jopa mittaamattoman arvokas. Yhteiskunnan kannalta hyötyä ja hoidon tehokkuutta on vaikea todentaa. Hyöty voi olla välillistä. Mikäli yksilö säilyy työkykyisenä ja riittävän tehokkaana arvonlisäveroa tuottavana työntekijänä, tavoite on saavutettu. Mutta kaikki (Kelan) terapiatukea saavat henkilöt eivät työskentele arvonlisäveroteollisuuden parissa. Toisaalta, jos yksilö on hoidotta (tai väärässä hoidossa) ja sairastuu pahemmin, seuraukset yhteiskunnalle ovat taloudellista miinusta.

[Ryysy]

Psykoterapian panos - tuotos -suhde on kuitenkin lähes aina huono. - Yhteiskunnan kannalta olennaista on, kuka terapian maksaa.

Ehkäpä terpat voisivat harkita pro bono -työskentelyä joidenkin asiakkaiden kohdalla. Jenkkileffoista olen ko. termin oppinut, kun joku asianajaja ottaa jutun käsittelyyn ilmaiseksi. Ehkä joissakin tapauksissa voisi ottaa vähemmän kuin 70-100 euroa tunnilta (tai mikä se hinta on?) En kuitenkaan tiedä mitä kaikkia maksuja terpoilla on maksettavana, joten ehkä terapian kalleus voi perustua myös muihin kuluihin. Kuitenkin: jos nyt yhteistä hyvää ja taloudellista yhteiskunnan hyvää halutaan ajatella.

[Ryysy]

Toisaalta, joku kampaajakäynti ripsipidennyksineen voi maksaa maltaita ja viidentoista minuutin hammaslääkäri lähemmäs parisataa, joten ehkä tuo terapia ei sitten niin kallista olekaan. Hitsit, en tiedä.

Oikeastaan olisi hyvä, jos olisi tavallisia terapeutteja, jotka työskentelisivät jossakin terveyskeskuksen kaltaisessa erillisessä paikassa vaikka. Tämän lisäksi olisi sitten yksityiset terapeutit. Mutta ei sekään ehkä toimisi.

[Pinja]

Kulutar: "On olemassa potilasryhmiä, jotka hyötyvät psykoterapiasta paljon enemmän kuin masentuneet."
Mitä potilasryhmiä?

No kaikki ne potilaat, joilla on riittävästi voimia terapiatyöskentelyyn. Syvästi masentunut ei välttämättä jaksa käydä terapiassa, tai ei saa terapiasta mitään irti, koska tunne-elämä on niin lamaantunut. Uskon että terapiasta hyötyvät myös enemmän ne, joiden ongelmat ovat sen tyyppisiä, että niitä voi ja on mielekästä käsitellä terapiassa. Tällaisia asioita ovat mm. ihmissuhteet, elämänkriisit, elämänhistoriaan liittyvät kokemukset, omaan itseen tutustuminen analyysissa, oman persoonan ja luonteen kehittäminen jne. Ratkaisukeskeisellä ja kognitiivisella terapialla on saatu hyviä tuloksia rajatuissa ongelmissa, kuten fobioiden hoidossa ja pakko-oireissa. Ymmärtääkseni on mahdollista, että ihminen voi masentua pelkästään biologisista syistä, tällöin terapiasta ei varmaan ole kauheasti hyötyä.

Psykoterapian panos - tuotos -suhde on kuitenkin lähes aina huono. - Yhteiskunnan kannalta olennaista on, kuka terapian maksaa.

Mikä olisi optimaalinen panos-tuotos -suhde mielestäsi? Kai siihen mielestäsi työmääräkin vaikuttaa eikä pelkkä raha, kun olet siitä työmäärästäkin puhunut. Tässähän puhutaan siitä, että terapiasta saatu hyöty olisi riittämätöntä yhteiskunnan panostamaan rahamäärään verrattuna. Hyöty voi jäädä riittämättömäksi, vaikka itse maksaisi. Jos terapia on jäänyt riittämättömäksi, terapeutti on ollut riittämätön ja myös kuntoutuja on ollut riittämätön ja rahoitus on jäänyt myös riittämättömäksi. Moni tapaus on sellainen, missä potilas olisi tehnyt itsemurhan ilman terapiaa, sitä ei voi mielestäni rahassa mitata.

[Kyllästynyt]

Lääkehoitoa kritisoivat sentään ehdottavat pillereiden sijaan terapiaa, mutta psykoterapian tehoa arvostelevat eivät ehdota terapian tilalle mitään.

Onko kritisoiminen jotenkin paha asia?...

Ei tietenkään ole, kunhan se on perusteltua. Maallikoiden kritiikki lääkkeitä kohtaan on kuitenkin usein tyyppiä: "Käytin viikon, ei sopinut, tuntui ikävältä -> masennuslääkkeitä määrätään liian helposti, vaikka niistä ei ole edes apua."

[Ryysy]

Rahoitus/tulos/panos/jotain kommentointia johonkin liittyen: Aika karua ajatella, että yhteiskunnalla ei olisi vara kustantaa terapiaa tai muuta hoitokeinoa itsemurha-altiille ihmiselle. Tietysti häntä voi makuuttaa lepositeissä, mutten tiedä onko se sitä parasta hoitoa (eikä varmaan kovin halpaakaan). Ehkä joissakin tapauksissa voi olla, mutta ei sillä makuuttamisella kai ainakaan parane tai tilanne kohene. Tykkään terveyslähtöisestä ajattelusta. Tuo työkyvyn (mikä tarkoittaa: työssäolon saavuttaminen / ylläpito) liittäminen terapiaan on henk. koht. epämiellyttävä ajatus.

Työkykyisyys on siis hyvä asia monen elämässä ja monelle varmasti sellainen, mistä pitää kynsin hampain kiinni. Mutta on kai niitäkin, joille rahan tienaaminen ei ole niin tärkeää kuin elämän eläminen sellaisena kuin sen haluaa (oikeasti olen miettinyt tätä "työttömät eivät halua töihin" -asiaa ja tullut siihen tulokseen, että ihminen, joka ei halua rahaa (=olla töissä), on jotenkin omasta näkökulmastani ns. hullu. Siis ehkä jopa ihmeellinen. Kun työttömyystuilla tai opintotuella eläminen varsinkaan ei mitään luksusta ole, niin en ymmärrä, kuka on niin erikoinen / erityinen ihminen, että pystyy tässä kulutusyhteiskunnassa elämään työttömänä hyvää elämää. Ehkä joku askeettinen tai joku joka on tottunut säästämään kaikesta. Raha nyt vaan sattuu mahdollistamaan elämään niin paljon sisätöä, mitä ihminen normaalisti (vai piilomainonnan ja ympäristön vaikutuksesta?) kaipaa. Tietysti puhun vain itsestäni ja olen myös shoppailunarkkari.)

[Psykopatologia]

Pro bono - näinhän Freud ja minä teemmekin.

Tämä vanha tapa on kai jäämässä pois kokonaan psykoterapian "yhteiskunnallistumisen" myötä: Kela tai muu taho on lähes aina mukana, ja terapeutit työskentelevät erilaisissa "laitoksissa" sen sijaan että työskentely tapahtuisi iki-omissa tiloissa.
0:03

[Pinja]

Alkuhaastatteluissa, kun potilas hakee sopivaa terapeuttia, olisi terapeutin hyvä hahmottaa pystyykö hoitamaan ja kuntouttamaan kyseistä potilasta. Ensimmäinen psykoterapeutti, jonka luona kävin koki itsensä riittämättömäksi. Hän sanoi ettei tiedä pystyykö auttamaan minua, tietenkään en valinnut häntä. Otin toisen, jonka tunsin olevan riittävämpi ja joka edes yrittäisi auttaa. Kysyin häneltä alussa, että kuinka paljon hän uskoisi olevan ahdistukseeni avuksi ja hän sanoi, että vähän voi olla apua -hänestä on ollut enemmän kuin vähän apua. Hän on vaatimaton eikä liikoja yrittele. Tein erittäin hyvän valinnan.

[Helmenkalastaja]

Etkö käytä esikatselua tai oikolukuohjelmaa...

[Pinja]

Tiedän tekeväni kirjoitusvirheitä, mutta mitä sitten. Saa korjata.