Juuri niin, se on yhtä helvettiä, on jatkuvan väkivallan uhan alla muiden osalta kuten minä joka päivä olin 25 vuotta. Parempi vaihtoehto oli nähdä pahuutta myös itsessä ja hyväksyä se osaksi itseäni. Tälläinen ongelma ei varmaan mikään kauhean yleinen ihmisillä ole, mutta minä lisäksesi tällä foorumilla, muista en oo kuullut.
En tiedä. Koen ihmiset uhkaavina yleensä ottaen. Täytyisi tietysti luottaa ihmisiin ja uskoa hyvään, mutta se on vaikeaa. Minua on aikoinaan myös koulussa kiusattu, pelkään että se voi taas tapahtua. Lisäksi exäni oli psykoottinen ja väkivaltainen.
Mutta mä oon ollut kiusantekijä. Löydätkö kanssa itsestäsi kiusajaa, sellaista joka haluaa kostaa kaiken kiusatuksi tulonsa? Koston ajatuksen kautta vasta hyväksyin ajatuksen siitä, miksi halusin olla kiusaaja. En hyväksynyt kostamista, kielsin sen itseltäni. Minua on kiusattu koko lapsuus ja rankasti.
Isä sen kostamisen alunperin multa kielsi. Vanhin veli ei tehnyt mitään muuta mun lapsuudessa kuin vain kiusasi jatkuvasti joka päivä, hänestä se oli älyttömän hauskaa ja ikänsä takia vanhempieni tapa kasvattaa ei aiheuttanut hänelle minkäänlaista sanktiota eikä koskaan edes puhuttuelua. Siihen ei puututtu millään tavoin, äiti pikemminkin antoi ymmärrystä sille. Koulussakin on kiusattu.
Tällä hetkellä kaikki sattuu. Miten olla vahvempi. Olen niin vihainen. Laskinkohan vääriä lääkkeitä, auts. Oikeessa suhteessa pitäs olla. Muuten on liian levoton. Päässä vilisee.