Moraalileikki

[Noolan]

Minulla ei ole tunnetaakkaa nykyisestä toiminnastani, ymmärrän ja osaan nyt erotella toisen edun paremmin omastani. Koin pitkään huonoa omatuntoa siitä, että pidin ensimmäisen koirani liian pitälle ja asetin sen käsrimykseen oman etuni vuoksi. Mitään en kuitenkaan enää voita kantamalla itselleni siitä kaunaa; voin vain oppia ja toimia tulevaisuudessa paremmin.

[toope]

Meillä edelleen on sopimus ettemme kommentoi toistemme kirjoituksia. Minä taas siirryn kirjoittelemaan tabtelilla kun tulit takaisin ja peitän kirjoituksesi paperilla.

[Ryysy]

Kummasti alkaa tehdä mieli rikkoa kohdan kolme moraaliperiaatetta (hieman eri tilanne kuin esimerkissä), kun näkee ihmisiä, joita kukaan ei auta.

[Kyllästynyt]

Lapsen tietenkin, koska hänellä on vielä elämä elämättä, ja koska lapsen menettäminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.

[Ryysy]

Kaapo, kysymys on huono. Aiemmat perustelut olivat hyviä siinä mielessä, että lapsen menettäminen on tosiaan todella vaikeimpia asioita elämässä - tai näin kuvittelen. Kyllästynyt, mitäpä jos olisi tiedossa, että lapsesta kasvaakin yhteiskunnan loinen, sen sijaan tiedettäisiin että vanhemmat ovat nuoria hyvässä uraputkessa olevia yhteiskunnan elättäjiä? (Huonoja juttuja tuntuu mulla taas riittävän...)

[Kyllästynyt]

Kaapo, kysymys on huono. Aiemmat perustelut olivat hyviä siinä mielessä, että lapsen menettäminen on tosiaan todella vaikeimpia asioita elämässä - tai näin kuvittelen. Kyllästynyt, mitäpä jos olisi tiedossa, että lapsesta kasvaakin yhteiskunnan loinen, sen sijaan tiedettäisiin että vanhemmat ovat nuoria hyvässä uraputkessa olevia yhteiskunnan elättäjiä? (Huonoja juttuja tuntuu mulla taas riittävän...)

"Tietäminen" on mahdotonta, eikä uraputki ole tae mistään.

[toope]

Kaapo, kysymys on huono. Aiemmat perustelut olivat hyviä siinä mielessä, että lapsen menettäminen on tosiaan todella vaikeimpia asioita elämässä - tai näin kuvittelen. Kyllästynyt, mitäpä jos olisi tiedossa, että lapsesta kasvaakin yhteiskunnan loinen, sen sijaan tiedettäisiin että vanhemmat ovat nuoria hyvässä uraputkessa olevia yhteiskunnan elättäjiä? (Huonoja juttuja tuntuu mulla taas riittävän...)

Vai olisiko ihan tavallista vittuilua.

[Ryysy]

Kaapo, kysymys on huono. Aiemmat perustelut olivat hyviä siinä mielessä, että lapsen menettäminen on tosiaan todella vaikeimpia asioita elämässä - tai näin kuvittelen. Kyllästynyt, mitäpä jos olisi tiedossa, että lapsesta kasvaakin yhteiskunnan loinen, sen sijaan tiedettäisiin että vanhemmat ovat nuoria hyvässä uraputkessa olevia yhteiskunnan elättäjiä? (Huonoja juttuja tuntuu mulla taas riittävän...)

Vai olisiko ihan tavallista vittuilua.

Ei, vaan Kyllästynyt mittaa ihmisen arvon sillä perusteella, missä määrin ihminen on rasite tai ei-rasite yhteiskunnalle ja nimen omaan taloudellisessa mielessä. Saa tämän käsityksen korjata, jos haluaa. Samoin taidat tehdä sinäkin - tämäkin saa korjata mikäli haluaa.

[toope]

Ja nyt vittuilet minulle. Sitten tulee itku, kun minä vittuilen sinulle.

[Ryysy]

Ei nyt mietitä niin pitkälle mtä lapsesta mahdollisestia kasvaa tai se ei ole kysymyksen taroitus. (Voi toki miettiä jos haluaa, mutta tässä ei ole mitään kompaa) Kysymyksen tarkoitus on se mikä siinä lukee. Eli sinä yhdyt siis lapsen menetykseen kauheimpana asianan.

En voi miettiä asiaa sellaisenaan eli "noin vain" ottamatta edes ajatuksen tasolla kantaa mihinkään muuhun. Aivan automatiikalla tulee assosiaatioita siitä, että "jos lapsella onkin syöpä, johon hän kuolee viikon sisällä" jne. Kysymys on absurdi. Jatkakaa. Trissenkin kysymyksissä vaikeimpia olivat tai oli väittämät, joita ei todennäköisesti koskaan tapahdu eli joihin ei voi vaikuttaa, esim. se, että saa päättää kuoleeko se ja se määrä ihmisiä vai se ja se määrä ihmisiä. Siinä oli sentään läheinen kuolemassa eli helpottamassa kysymykseen vastaamista.

[Ryysy]

Ja nyt vittuilet minulle. Sitten tulee itku, kun minä vittuilen sinulle.

Sitten tulee - anna mennä vain. Vai väitätkö, ettei sinulle ole tärkeää se kuka on töissä ja kuka ei, kuka on yhteiskunnalle (taloudellisessa mielessä) rasite ja kuka ei?

[Kyllästynyt]

Kaapo, kysymys on huono. Aiemmat perustelut olivat hyviä siinä mielessä, että lapsen menettäminen on tosiaan todella vaikeimpia asioita elämässä - tai näin kuvittelen. Kyllästynyt, mitäpä jos olisi tiedossa, että lapsesta kasvaakin yhteiskunnan loinen, sen sijaan tiedettäisiin että vanhemmat ovat nuoria hyvässä uraputkessa olevia yhteiskunnan elättäjiä? (Huonoja juttuja tuntuu mulla taas riittävän...)

Vai olisiko ihan tavallista vittuilua.

Ei, vaan Kyllästynyt mittaa ihmisen arvon sillä perusteella, missä määrin ihminen on rasite tai ei-rasite yhteiskunnalle ja nimen omaan taloudellisessa mielessä. Saa tämän käsityksen korjata, jos haluaa. Samoin taidat tehdä sinäkin - tämäkin saa korjata mikäli haluaa.

No en todellakaan mittaa!

[Ryysy]

No hyvä. Sitten pitää ehkä vähän aikaa miettiä, että mitä tällä kertaa olen ymmärtänyt väärin.

[Kyllästynyt]

Kuinka moni ihminen oikeasti osaa asettua toisen ihmisen asemaan?...

Tuskin kukaan, mutta sinähän kysyitkin ulkopuolisten mielipidettä.

... Aika moni heittää varmana vastauksen, että lapsen kuolema on kaikkein pahin, koska se on katsottu pelkästään omasta näkökulmasta. Se on OMA tunne...

Kenen tunteilla ihmisen pitäisi sinun mielestäsi ajatella?

... Jos kuitenkin kierrät noitten kolmen ihmisen pään sisällä (asennoidut jokaisen asemaan erikseen) ja arvioit uudestaan niin onko lopputulos edelleen sama?...

Totta helvetissä olisi. Ilman lisäehtoja tai -tietoja, lapsen kuolema olisi ehdottomasti pahin vaihtoehto.

[Ryysy]

No en todellakaan mittaa!

Pahoittelen vielä tätä, mutta tulipahan hampaankolot tyhjennettyä. En tiedä mistä käsitys on syntynyt, mutta jostakin se on syntynyt. En tiedä olisiko se tullut jonkinlaisesta yleisestä keskustelusta maailman talousasioihin liittyen (joista en ymmärrä hevon häntääkään) vai olisiko tullut esim. sinun ja Trissen välisistä keskusteluista. Mutta jään miettimään. Mulla on vielä sitten se toinenkin juttu eli se "riittävä samankaltaisuus" hampaan kolossa, mutta se ei ole niin pahana. Lisäksi nämä asiat eivät tähän ketjuun kuulu - joten ehkä joskus jossakin muualla.

[Kyllästynyt]

Kiihotatko taas itseäsi?
Sanavalinnoista päätellen alkaa taas täti käymään kuumana.

En ole tätisi, enkä käy erityisen kuumanakaan. En vain ymmärrä mitä yrität ajaa takaa.

[toope]

Ja nyt vittuilet minulle. Sitten tulee itku, kun minä vittuilen sinulle.

Sitten tulee - anna mennä vain. Vai väitätkö, ettei sinulle ole tärkeää se kuka on töissä ja kuka ei, kuka on yhteiskunnalle (taloudellisessa mielessä) rasite ja kuka ei?

Ja mitä haluat, että sanon tähän. Totta kai mun pitää olla samaa mieltä kanssasi, koska sinä olet köyhä reppana ja minä rikas ja käyn töissä.

[Kyllästynyt]

Eli kun asennoidut kolmen ihmisen asemaan tulit siihen tulokseen että OMA tuunteesi on kaikkein kauhein, eikä esimerkiksi sen lapsen tunne jonka Äiti on juuri kuollut?

Ethän sinä edes kysynyt kuka tuntee suurinta surua ja tuskaa kenenkin kuolemasta. Sinä kysyit, kenen kuolema olisi kauhein, ja millä perusteella.
Mutta jos olisit sitä kysynyt, vastaus olisi silloinkin sama; lapsen kuolema olisi kauhein.

[Kyllästynyt]

...Ja jos lapsi olisi vastaamassa hän sanoisi mahdollisesti, että Äidin...

Et kysynyt kenen kuolema olisi kenenkin mielestä kauhein, eikä toisten asemaan asettautuminenkaan muuta lopputulosta: lapsen kuolema olisi kauheinta.
Jos tarkoituksenasi oli kysyä olisiko lapsen kannalta kauheinta isän vai äidin kuolema, on kyse aivan eri kysymyksenasettelusta.

[Ryysy]

Ja nyt vittuilet minulle. Sitten tulee itku, kun minä vittuilen sinulle.

Sitten tulee - anna mennä vain. Vai väitätkö, ettei sinulle ole tärkeää se kuka on töissä ja kuka ei, kuka on yhteiskunnalle (taloudellisessa mielessä) rasite ja kuka ei?

Ja mitä haluat, että sanon tähän. Totta kai mun pitää olla samaa mieltä kanssasi, koska sinä olet köyhä reppana ja minä rikas ja käyn töissä.

Vastausta varsinaiseen kysymykseen ei tullut, mutta ei se haittaa, jos et halua vastata. Jos tarkoitus oli vttuilla, niin epäonnistuit. Minusta tuo oli ihan hauskasti sanottu.