Lahjakkuusharha

[Psykopatologia]

En anna, koska en pysty tarkistamaan kännöksen oikeellisuutta. - Mutta jos kuitenkin tämän kerran: käännä saksaksi:

Iloinen pupu juoksi kiireen kaupalla moottoritien yli.

[Lauri]

Pilaan teiltä ilon nyt: Happy Bunny lief Dringlichkeit Handel über die Autobahn

[Ryysy]

Saksaa en lähde edes yrittämään, kiitos kuitenkin Pp:lle vaivannäöstä, jotakin on siis tehtävä. Mikähän olisi edes englanniksi tai ruotsiksi "kiireen kaupalla"? Happy bunny run with hurry over the motorway! (Monet muutkin ovat olleet innoissaan enkun taidoistani.)

Yhdessä ohjelmassa oli käännetty englannista suomeksi "kärpäsestä härkänen", se meni... hm... jotenkin "big deal out of nothing" tai "big deal of nothing". Osaako joku oikean englanninnoksen? Toinen minkä muistan oli jokin "red handed", mikä oli käännetty "verekseltään" - ehkä suomeksi myös rysän päältä?

[Ryysy]

Eksyin aiheeseen kaiketi tuolta, yllättäen "testisivulta": https://www.123test.com/team-roles-test/ Muistaakseni suomenkielinenkin testi löytyy (mikäli se nyt ei kielletty aihe foorumilla ole - tuskin, koska eikös testin "tieto" ole julkista, PP?)

Meredith Belbin (tietoa löytyy googlettamalla) oli tyyppi, josta yritin selostaa. Luulisi, että tuo homma tai teoria olisi ollut kovassa huudossa aikoinaan joiallkin johtajien ja superihmisten seko-psykologisilla seminaareillakin.

Vähän aika sitten oli uutinen myös opettajasta, joka ei anna läksyjä, oli laittanut koko budjetin ostaakseen oppilaille läppärit tms., mitään aikataulua ei tarkkaan opinnoissa ollut, on vain tehtäviä / päämääriä, mitä tulee saavuttaa. No, tätäkään en muista tarkkaan, miten se uutinen meni ja sitäkään en yllättäen löydä. Mutta onhan noista aina välillä, opettajien erilaisista päähänpistoksista. Mistä tulikin mieleen, että olisi mukava perehtyä myös steiner-stainer-mikälie-pedagogiikkaankin.

En ole koskaan ainakaan nuorempana pitänyt ryhmätöistä, juuri koska olen ollut se vetäytyjä-tyyppi äärimmäisen ujouden yms. takia.

[Ryysy]

Ryhmätyöt ja ryhmäytyminen olivat ennen kauhistuksia jo sanoina. Ihan alkaen koulun ryhmätöistä tai työyhteisöjen ym. 'ryhmäyttävistä virkistyspäivistä'. Ryhmätyöt motivoivat aikoinaan itseäni vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että ryhmässä voitiin päättää, että joku tekee jonkin työn ja joku toinen sitten hoitaa ns. kaikkein vaikeimman osuuden eli työn esittelyn. (Esiintymiskammoisen näkökulma.)

Ennen en tiennyt inhoanko ihmisiä (jossakin vaiheessa muistan ainakin kuvitelleeni, että inhoan) vai olenko vain niin ahdistunut ihmisten kanssa toimiessa, että. (En osaa edes selittää tuota juttua.) Nykyään tämä on täysin päin vastoin, melkein (pientä liioittelua:) rakastan ihmisiä. Välillä vieläkin havahdun siihen, että aivan kuin en tuntisi itseäni. Ajattelen ihmisten kanssa viihtyessäni ja heidän kanssa puhuessa "en ole tällainen... ja kuitenkin olen". Tosi ristiriitainen olo välillä.

Löpinät sikseen!

Kaksi kertaa luokalleen jäänyt professori: "Numerot eivät kerro mitään oppimiskyvystä" http://www.hs.fi/elama/a1443581259819 [Flash-varoitus]
Kai Hakkarainen jäi koulussa kaksi kertaa luokalleen oppimisvaikeuksien vuoksi. Nyt hän on kasvatustieteen professori, jonka mukaan koenumerot pitäisi unohtaa ja oppilaiden keskittyä auttamaan toisiaan.

Elämä 1.10.2015 2:00 Päivitetty: 1.10.2015 12:15 | Essi Lehto | Helsingin Sanomat