Kirjoittaja Maria » 29.09.2010 12:52
Yksi ikävimmistä puhelinsoitoista, jonka olen koskaan saanut, alkoi näin: "Minä nyt ihan näin varovaisesti vaan yritän soittaa sulle, että en...". Jälkeenpäin ajattelin että, miten varovaisesti soittamisen yrittäminen poikkeaa oikeasta soittamisesta, kummassakin kun GSM kaiketi toimii samalla tavalla. Ja jos tunteiden kannalta kyseistä soittoa pohdin, en ymmärrä, mitä eroa on siinä, että puhuja korostaa puhuvansa varovaisesti verrattuna siihen, että puhuja vain ilmoittaa asiansa, kun kuitenkin sanoo samat asiat kuin ilman varovaisuusesipuhetta. Ja ennen kaikkea katsoo oikeudekseen soittaa ja ilmoittaa kyseisestä asiasta. Sama häveliäisyyden taso on tullut ylitettyä sekä "varovaisesti" soittamisessa että soittamisessa ylipäätään.
Arkkipiispan sanoma ei avautunut minulle. Tarkoittaako hän uskonnollisten tunteiden kunnioittamista? Se lienee selvää, että kaikkien tunteita yhtäläisesti tulee kunnioittaa niin uskovien kuin uskonnottomienkin. Vai oliko puhe enemmän uskonnon julistamiseen puuttumista?