Kirjoittaja Mirri » 08.09.2015 13:57
Minun kuntoutustukihakemukseni täytti sairaalan sosiaalityöntekijä. Apu tuli sieltä, koska olen poliklinikan kirjoilla.
Kyky kirjoittaa ja keskustella tällaisella foorumilla ei välttämättä kerro hyväkuntoisuudesta, jonka varassa virallisten asiapapereiden täyttäminen sujuisi. Mutta hyödyllistä tällainen keskustelu on; täältä saa hyviä vinkkejä. Kuten Psykopatologian esittämä: en pysty ottamaan kantaa.
Vuosia sitten täytin vaikeasti masentuneena sairauspäivärahahakemusta, jossa oli samoja kysymyksiä kuin kuntoutustuki-/työkyvyttömyyseläkehakemuksessa. Pyydettiin esimerkiksi kertomaan, että miten sairaus haittaa työn tekemistä. En osannut sanoa asiaan yhtään mitään, joten laitoin siihen diagnoosin; ajattelin, että kyllähän asiantuntijat siitä käsittävät.
Hakemuksen oli tarkoitus mennä työnantajan kautta Kelaan, ja työnantaja ilmoitti, ettei Kela hyväksy diagnoosia selvitykseksi. Jos olisin silloin älynnyt tuon mitä Psykopatologia ehdotti - vaan enpä masennukseni keskellä älynnyt, minä vain panikoin ja hätäännyin...
Juuri panikointi, hätäännys, ajatusten sekavuus ja rönsyily, vaikeus tiivistää tekstiä, pelko, turvattomuus... ovat psykiatrisilla potilailla esteitä selviytyä lomakkeiden täyttämisestä yksin. Niitä asioita ei voida nähdä hänen kirjoittaessaan tietokoneensa äärellä tekstiä tällaiselle foorumille. Joten toivottavasti kukaan ei mittaile ihmisen kykyä pärjätä omassa arjessaan - vaikkapa kaavakkeiden täyttämisessä - sen mukaan miltä teksti näyttää tällaisella foorumilla. Johan sen järkikin sanoo: lomakkeissa ei ole edes tekstinmuokkaustoimintoja, joten potilaan kauhu nousee pintaan jo sen vuoksi - mitä jos teen virheen tai kirjoitan väärin...
Kuntoutustukihakemusta olen sanonut tenttipaperiksi, ja mielestäni ihan hyvästä syystä. Sen täyttäminen tuntui kuin olisi tentissä ollut; silti, vaikka käytännössä täyttämisen hoiti asiansa osaava sosiaalityöntekijä, joka psykiatrisen puolen työntekijänä oli tottunut monenlaisiin psykiatrisiin potilaisiin. Luojan kiitos, koko tämän prosessin aikana - sairauslomalta työkyvyttömyyseläkkeelle - riitti yksi kuntoutustukihakemus, kaikki muu hoitui jatkohakemuksina lääkärintodistusten varassa. Ei minusta olisi ollut moneen kertaan käymään samoja 'tenttejä' läpi, ja olisin työllistänyt muutenkin ylityöllistettyä sairaalan sosiaalityöntekijää joka ikinen kerta, kun olisi taas ollut edessä sivukaupalla vaikeita kysymyksiä.
Tämä ketju, kirjoittaminen täällä, voi olla hyödyllinen keino vähentää papereiden edessä panikointia, sen lisäksi, että voitaisiin antaa ja saada käytännön neuvoja. Vähättely ja kokemusten mitätöinti taas ei millään lailla auta psykiatrisia potilaita selviytymään papereidensa kanssa; lisää vain häpeää ja syyllisyydentunteita entisestäänkin niillä, joilla ahdistuneisuus lamaannuttaa herkästi tai muuten on vaikeuksia hakemusten täyttämisessä.