Flower kirjoitti:Mirri kirjoitti:Flower, onko kiitollisuuden parantava voima vaikeiden masennustilojen kohdalla pystytty toteamaan tieteellisesti?
En tajua, mihin pyrit? En ole väittänyt mitään tällaista. Olen sanonut, että on ihan mahdollista, että kiitollisuusharjoitteet voivat auttaa masennukseen. Jos ne eivät vaikuta vaikeassa masennuksessa niin tarkoittaako se, ettei niistä ole hyötyä missään masennuksessa? En minä halua estää ketään syömästä lääkkeitä, mutta koen, että on tärkeää antaa siitä kaikki se tutkittu tieto mikä on saatavilla, jotta potilas voi tehdä päätöksensä lääkkeen ottamisesta perustuen aitoon tietoon, eikä lääkeyhtiöiden propagandaan.
Propagandaa on monenlaista.
Voi olla, että mitä vaikeammin sairas psykiatrinen potilas sitä pahemmin hän voi joutua muun kuin lääkeyhtiöiden propagandan uhriksi. Tämä saattaa pitää paikkansa myös vaikeiden masennustilojen kohdalla; potilas ei kykene tunnistamaan sairautensa vaikeusastetta - hän on sairaudentunnoton niin sanotusti - ja ympärillä on ihmisiä, jotka varoittelevat lääkkeistä...
Jos depressiolääkkeet eivät vaikuta lievissä masennuksissa niin tarkoittaako se, ettei niistä ole hyötyä missään masennuksessa? Tiedetään, että mitä lievempi masennus sitä vähemmän lääkehoidosta on hyötyä. Sekin tiedetään, että lievissä masennustiloissa kannattaa kokeilla muunlaista hoitoa. Joten miksei myös itsehoito-oppaita ja kiitollisuusharjoituksia, jos toimintakyky riittää itsehoitoon. Sitä paitsi niinhän toistuvaa masennusta sairastava 'kokenut masentujakin' tekee: aina vaikeasta masennusjaksosta selviydyttyään hän tekee itsehoitona kaiken mahdollisen pitääkseen seuraavan vaikean masennusjakson poissa - psyykkaa itseään monin tavoin.
Kysymys on oireiden hallinnasta, aivan samoin kuin muidenkin psykiatristen sairauksien kohdalla; siinä hommassa lääkitys on vain yksi keino, ja jos menee oikein hyvin tarpeeksi pitkään ilman masennusjaksojen uusimisia, lääkityskin kenties voidaan lopettaa.