Oletko kattifani?

[Biancaliina]

Tykkäsin siis lapsena kissoista, mutten jostain syystä saanut silittää niitä.

[Varjolilja]

En oikeastaan ole kissafani, mutta meillä on silti muutama kissa, yksi rotukissakin ilman kantakirjatodistuksia, mutta aito siamilaiskissa se silti on. Se vahtii taloa ja pihaa ja ajaa vieraat kissat sekä myös koirat pois pihasta. Koirilla ei ole mitään asiaa sen lähelle. Se hyökkää armotta niin, että koiraparalta karvapallot lentelevät. Ei uskoisi, että sellainen laiha, tihrusilmäinen kissa voi olla niin hurja, sillä muuten se on hyvin ihmisystävällinen. Hiljattain ostimme uuden kissan erään edesmenneen tilalle. Siamilainen murisi hiljaista, tasaista murinaa tuolle pienelle, pelkäävälle kissalle, josta ei olllut silloin eikä nytkään mitään vastusta tai vaaraa sille. Meillä on myös siamilaisen parivuotias pentu, aikuinen kissa tietenkin jo. Se on aivan ihastuttava mirri hienoine, leveine häntineen ja silkkisine turkkeineen. Ihmisillle ja lapsille se on ystävällinen, sitä saa roikottaa miten tahansa ja se vain nauttii. Kuopuksemme opetti sen silloin pienenä, ettei ihminen tee sille mitään pahaa, vaikka se olisi missä tahansa asennossa, emmekä tietysti teekään. Se on sylissä selällään kuin vauva ja nauttii siitä. Mutta sitten sillä on se toinen puoli, hurja metsästäjä. Kesällä se saalisti pihastamme kolmessä päivässä neljä oravaa ja söi ne kokonaan lukuunottamatta häntiä. Rottia se on tuonut rapun eteen näytille, mutta ne ovat tainneet vähentyä, kun niitä ei ole pitkään aikaan näkynyt yhtään, ei elävänä eikä kuolleena.

Joskus olen puhunut terapiassa kissoista. Terapeuttini sanoi, että voisin katsoa niistä mallia, niiden tarkoituksenmukaisesta käyttäytymisestä. Eläimistä ihmiset voivat saada paljon hyvää oppia, miten elää ja olla olla itselle hyvällä tavalla, tarkoituksenmukaisesti, kohdella itseään hyvin, ottaa omat tarpeet huomioon, levätä, kun väsyttää ym.