Kun matkustin busseilla joskus 1990-luvun loppupuolella Espooseen töihin, niin sen bussin kuljettaja tyypillisesti hölötti kovaäänisesti koko matkan minulle tai jollekin toiselle matkustajalle. Hän kertoi omasta elämästään ja vaikka mistä muusta. Muutenkin ainakin silloin Espoon busseissa tuntui olevan sellainen paljon landemaisempi tunnelma verrattuna Helsingiin busseihin. Kun matkustin ensimmäisen kerran Nuuksioon (ilman telttaa tai juuri mitään muitakaan varusteita, farkut ja miesten kävelykengät jalassa ja tavarat sellaisessa ilmaiseksi saadussa kantolaukussa) niin otin hieman väärän merkkisen bussin, joka ajoi pitkin metsäpolkuja. Kun bussikuski näki jonkun tutun menevät tietä pitkin pyörällä tai kävellen, niin hän hiljensi vauhtia, avasi ikkunan ja vaihtoi kuulumisia sen kävelijän kanssa. Lopulta sen bussin päätepiste oli jossain metsän keskellä sijaitseva jonkinlainen kuntoutuskeskus. Sieltä minun piti sitten kävellä pari tuntia maanteitä pitkin, ennen kuin pääsin edes sinne Nuuksion.
