Tasa-arvo(i)sta(minen)

[Ryysy]

Gabriel: On positiivista että oikeuksien puolesta taistellaan sielä missä oikeasti on asiat vinossa. Machoilu kuitenkin on kulttuurikysymys tuolla, se ei ole kenenkään "vika". Siihen on kasvettu, eikä se ole huonon itsetunnon merkki. Tiettyihin asioihin on kasvettu myös suomessa ja erilaisissa perheissä ehkä hieman eritavalla. Tasa-arvoistaminen kuitenkin menee välillä yli. Edelleenkin, tytöt on tyttöjä ja pojat poika ja niistä kasvaa naisia ja miehiä ja heillä on erilaiset ominaisuudet jo hormonitoimnnastakin johtuen. (Äijämentaliteetti http://psykopatologia.keskustelu.info/viewtopic.php?f=9&t=15520&start=130#p228078)

Mikä "tasa-arvoistamisessa" menee yli? Millaisia asioita tarkoitat? Ja mitä ihmettä koko tasa-arvoistaminen tarkoittaa? Tosi outo sana, tulee heti negatiiviset assosiaatiot.

Ajattelin laittaa tästä uuden ketjun, koska muuten sotken äijäketjun pilkunnussinnallani. Lisäksi tiedän, että joku kohta sanoo, että koko vertaistuki-osasto on pilalla, kun se on täynnä tätä mies-nais-tasa-arvo-sukupuoli-meininkiä. PP voi myös halutessaan siirtää tämän eri osastolle. Jos johonkin, niin mieluiten psykologiaan...

[Gabriel]

Ihan hyvä että herättää keskustelua. Nyt kuitenkin olen hieman kännissä ja kuuntelen tätä.
https://www.youtube.com/watch?v=pZsW6M1 ... BFB8kyE8XI
Vaimo toi kaljaa ja halusi kohottaa mun "spermacounttia". Normaalisti en juo.
Nautiskelen kaljoja nyt ja en viitsi ottaa kantaa vakavampiin jutskiin.
Myöhemmin palaan tähän ja muihinkin lupaamiini asioihin.

[Psykopatologia]

Voi miten jännittävää! Tuskin maltamme odottaa.

[Gabriel]

Voi miten jännittävää! Tuskin maltamme odottaa.

Yllä pyrkimyksenä aktoriteettiaseman käyttö. Ihme että myötäilijöitä ei ilmestynyt enempää.
Ehkäpä ne vielä löytyy.
"Jännittävää" on suhteelinen käsite. Pistä ketjut jonoon ja tsiigaa missä on liikehdintää.
Tämä nyt taas saattaa olla sitä ylisuurta itsevarmuutta eikö?
Realisti täytyy olla, mutta sitä ei saa olla julkisesti.

[Gabriel]

Mikä "tasa-arvoistamisessa" menee yli? Millaisia asioita tarkoitat? Ja mitä ihmettä koko tasa-arvoistaminen tarkoittaa? Tosi outo sana, tulee heti negatiiviset assosiaatiot.

Jos puhutaan esimerkiksi suomesta niin suomi on tasa-arvoasioissa helvetin hieno maa verrattuna melkeimpä mihin tahansa maahan maailmassa.
Liika tasa-arvoistaminen on silloin kysymyksessä kun aletaan puhua firmojen johtopaikoista, opiskelijapaikoista jne. sekä jonkinlaisista sukupuolikiintiöistä näihin. Samaan aikaan ei kuitenkaan vaadia 50% mieskiintiöitä esim. lastentarhan opettajille. Eli mielestäni tasa-arvoistaminen ei sovi joka paikkaan.
Miehen oikeudet huoltajuusasioissa ym. alkaa olla myös hieman kyseenalaiset (Alalla myös kai suurin osa naisia). Eli on tunne, että oikeus ei aina tapahdu tai se useinmiten tapahtuu naisen eduksi. Henkistä väkivaltaa on myös vaikea mitata ja sen todistaminen äärettömän vaikeaa.

Normaalissa toimivassa perheessä noi asiat ei kuitenkaan muodostu kynnyskysymyksiksi.

[Ryysy]

Minusta taas tuntuu, että kaikki liittyy rahaan, valtaan, terveyteen ja joissakin tapauksissa myös tiettyjen ihmisten (tiedostettuihin tai tiedostamattomiin) ajatusrakennelmiin. Viranomaispäätöksissä myös kaikkeen infoon mitä heillä on käytössään. (Oli se väärää tai oikeaa infoa.) Huoltajuusasioissa kyse on lapsen hyvinvoinnista eikä vanhempien hyvinvoinnista. Luulen, että taloudellisesti hyvin toimeentuleva työssäkäyvä saakin huoltajuuden todennäköisemmin kuin työtön mt-ongelmainen tai fyysisesti sairas (sukupuoleen katsomatta). Ainakin minulla on käsitys, että myös adoptio-oikeuteen vaikuttaa olennaisen paljon se, mikä on perheen taloudellinen tilanne.

En tiedä mihin nämä huoltajuusasioiden sukupuolta syrjivät ajatukset perustuvat. Jos esim. siihen, että jossakin on taulukko, missä kerrotaan, että niin ja näin monta prosenttia äideistä on yksinhuoltajia ja näin vähä prosentti miehistä, niin tuokaan ei ole niin yksinkertaista. Monet miehet eivät edes halua olla mukana lapsensa elämässä ja monet mieluiten ainakin jossakin määrin 'luopuvat' vastuusta. Se on väärin, äärimmäisen väärin, jos joku haluaa, että lapsi ei saa tavata esim. isäänsä tai äitiään vain siksi, että toinen on yksinhuoltaja ja "saa päättää kaikesta". Kyllä sen joissakin tapauksissa ymmärrän, että väkivaltaisen ihmisen ei ehkä ole hyväkään tavata lapsiaan, ei ehkä ollenkaan, mutta toisaalta taas lapselle voi siitäkin huolimatta olla merkityksekästä, että hän saisi tavata toisen vanhempansa edes joskus. "Joskus" on todella suhteellinen käsite. (Jep, katsoin tosiaan sen dokkarin Kiinan orpokodeista... äidin tappanut isä oli jostain äärimmäisen kummallisesta syystä silti lapsen mielessä 'tärkeä' - varmaan aikuisena ajattelevat aivan eri tavalla!)

Yhteishuoltajuudessakin nuo asiat ovat loppuen lopuksi jopa lapsen näkökulmasta hyvin byrokraattisia. Täytyy miettiä, että mikä on lapsen kannalta parasta. Jos esim. lapsilisät menevät äidille, se ei tarkoita sitä, että lapsi olisi äidin luona kirjoilla, koska taas kirjoilla oleminen vaikuttaa siihen, kenelle tuet (elatustuki vai mikä se onkaan?) maksetaan. Tämä oli taas vain yksi byrokratian kiemura, monella muullakin tavalla asiat voidaan sopia tapauskohtaisesti ja yhteisymmärryksessä. Ei aina tarvitse mennä mihinkään oikeuteen. Mutta taas - raha, raha, raha - on se mikä merkkaa ja saa aikaan epäoikeudenmukaisuuden tunnetta "miksi äiti saa kaikki lapsilisät vaikka yhteishuoltajuussopimuksen mukaan lapsi on tasan saman verran aikaa molempien vanhempien luona". Näitä ruohonjuuritason arkisia kiemuroita eivät pörssiyhtiöiden ihmisetkään välttämättä tajua.

Haluaisin pystyä luottamaan oikeuden toteutumiseen, mutta kahdeksan vuotiaan Eerikan juttu oli ihan käsittämätön. Samoin on edelleen henk. koht. käsittämätöntä se, että työssäkäynti lieventää raiskaustuomiota.

Noita kiintiöasioita en tajua ollenkaan, että mikä niissä on takana. Onko niissä juuri jotkut vanhat olettamukset? Vai liittyykö nuokin rahaan? Kyllä tietyillä aloilla ja tietyissä ympäristöissä nainen joutuu enemmän todistelemaan pystyvyyttään jatkuvasti (esim. armeija) - liittyykö pörssiyhtiöihin? Sitä en tiedä esiintyykö samaa perinteisesti naisvaltaisilla aloilla tai ympäristöissä. Käsittääkseni ainakin hoiva/terveysaloille otetaan miehiä oikein mielellään.

Jos olisin johtaja, saattaisin työnhakijaa valitessani harjoittaa joko vahingossa tai tiedostaen ns. positiivista syrjintää eli hakijoista tummaihoinen nainen saataisi omassa haastattelussani saada paikan herkemmin. Sitä en tarkkaan tiedä miksi. (Sitäkin enemmän saattaisin antaa homman riittävän pätevälle kaverilleni, joka on pitkään ollut työttömänä.) Entä sitten jos mustalainen hakisi töitä, ottaisiko kaikki hänet yhtä helposti töihin? Entä nainen, joka ei ole vielä tehnyt lapsia... annatko hänelle vakipaikan, jos odotettavissa saattaa olla äitiysloma? Entä neljän lapsen yksinhuoltajaisä? Kyllä ainakin työnsaantiin vaikuttaa sellaiset seikat kuten lapset ja se, että lapsillakin on taipumusta sairastua, ja mistäs sitten tekijä äkkiä paikkaamaan (ja kai siinä rahaakin menee turhaan)? Entä henkilö, jonka työhakemus osoittaa (valitsijan silmissä) huonoa kielitaitoa / kielioppia, joka saattaa tehtävän kannalta olla vain hieman olennaista (esim. halutaan tiettyä tasoa). Tämä taas voi syrjiä lukihäiriöstä kärsiviä. Ja niin edelleen.

Ja jos kaikki liittyy aina rahaan ja valtaan, niin onko jossain tietoa Suomesta, että mikä on se määrä, minkä naiset Suomessa 'vauraudesta' omistaa, monta prossaa saavat palkoista ja kuinka monta prossaa he Suomessa työtä tekevät. Sen kuvittelen tietäväni, mikä tilanne maapallolla on. Ja tälleen talous- ja omistus- ja jostain näkökulmastahan tieto voisi olla kiintoisa, koska tasa-arvokin näyttää aika paljon liittyvän rahaan.