Lihavuuden ongelmia

[Hilppa]

Liikunnallisimmat joogat helpottavat laihduttamista. Yhdessä ruokavalion kanssa niiden avulla on mahdollista pudottaa painoa. Niitä harjoittaessa myös huomaa painonpudotuksen palkitsevuuden helpommin ja tulokset näkyvät kehossa.

[Noolan]

Minusta se on osa lihavuuteen kohdistuvaa syrjintää että tiedetään mistä se muka johtuu ja mikä siihen auttaa vaikka mitään ei tiedettäisikään. Mutta tyyliin että läskit nyt on sellainen lauma että niillä on aina tää ja tää ja tää.

Tiedetään ainakin se, että syöminen on liian suurta kulutukseen nähden. On vääristynyt uskomus toistella miten terveellisesti ja vähän syö, mutta kilot aina vain kasvavat. Ihmisellä on joko virheellinen käsitys kulutuksestaan tai sitten hän ei tiedosta herkkujen/alkoholin sisältämän energiamäärän osuutta päivittäisessä ravitsemuksessaan.

[Hilppa]

Totta, että rahastamisen maku on lajiin tullut. Toisaalta jooga ja pilates ovat lajeja, joita voi periaatteessa harjoittaa myös itsenäisesti, kun on omaehtoisen harjoitteen käynyt läpi ohjauksessa.

Laihtuminen ehkä mahdollistuu paremmin, kun siitä ei niin kovasti huolehdita (tai muut eivät huolehdi). Oma asiahan se on. Toisaalta on kiva, jos saa kannustetta vertaisiltaan, olipa kyse liikkumisesta tai laihtumisesta.

[Gabriel]

Miten liikuntaa pitäisi opettaa? Vai pitääkö sitä opettaa? Tasokas liikunnan opetus vaatii opettajalta monipuolisen lajiosaamisen, mikä harvalla nykyopettajalla on. Ihmettelen, koska liikuntatieteellisen opettajalinjalle on kuitenkin aika vaikea päästä.

Mun mielestä liikuntaa liittyy paljon juttuja ja jos esimerkiks koordinaatio puuttuu niin se rajoittaa paljon. On olemassa harjotuksia jolla niitä voi treenata. Itse kuitenkin lähtisin liikunnassa pelaamisesta. Siis elektronisten pelien pelaamisesta. Eli yhdistäisin liikuntaan elektroniset pelit. Näitä sais aikaan suhteellisen helposti ja niitä on jo olemassa monia. Tässä on myös valtava tulevaisuuden bisnesrako. (Aluksi valtion tukema firma kasaan liikuntapelien kehittämiseen ja niiden markkinointi kouluihin ym. julkisiin laitoksiin.)

Kuntopyörään ja soutulaitteeseenkin voi yksinkertaisesti yhdistää pelejä. Tasapainolaudalle voi kehitellä pelejä jne. Nykyiset liiketunnistimet ym. mahdollistaa mutkikkaampienkin pelien pelaamisen. Eli siihen liikuntaan pitää saada joku jännitysmomenti mukaan missä jokainen voi kilpailla omalla henkilökohtaisella tasollaan.
Tää olis ehkä yks tapa miten saada "nörtit" kiinnostumaan "koululiikunnasta".

Yks asia joka on myös tärkeetä on että liikunta synnyttää "toveruuden" tunteen. Eli sen fiiliksen luominen että ME tehdään jotain. Tää toimii hyvin mootivaattoreina. Esimerkiks pelejä voi myös kehittää niin että ne toimii ryhmässä ja heikommille pelaajille vai antaa "hyvitystä" tasossa niin että ne pystyy pelaamaan kovempien kanssa.

Tietysti aito liikunta aidoilla pelivälineillä myös aina puolustaa paikkaansa.
Lisäisin kouluun voimistelua.

[Gabriel]

Joo, nykyään nyt syön vaikka mitä. Mutta lapsena söin ihan terveellisesti ja nuorena aikuisena painoindeksini oli n. 21. Kaiketi toistan itseäni mutta sanoin vaan että minulla ongelma ei alkanut lapsena ja se liittyy lääkkeisiin ja masennukseen. Tiedän että jos saan Lyricaa alemmas - huomenna on lääkäri aiheen tiimoilta - niin ruokahalu vähenee rutkasti.

Jokaisen pitäis asettaa itselleen joku painoraja. Eli jos nainen on vaikka 170cm pitkä niin hän asettaa heti alussa itselleen rajan joka on vaikka 65kg. Eikä koskaan päästä painoa tuon yli. On äärettömän tärkeetä kontrolloida painoa heti alussa ja koko elämän ajan jos itsellä on taipumusta lihomiseen tai "periksi antamiseen".
Eli kun se eka kilo on tullut niin siitä pyritään välittömästi eroon. Joka aamu punnitus ja jos viisari alkaa osoittaa nousjohteisesti niin jotain silloin pyritään heti myös tekemään sen eteen. Pienestä määrästä pääsee helposti eroon. Suuret pudotukset on joskus jopa mahdottomia.

Ei varmasti lohduta jos ne kilot on jo päässyt kertymään, mutta aikainen kontrolli kaikissa asioissa on tärkeää, se ennaltaehkäisee isompien ongelmien syntyä. Tää pitäis saada kaikkien kaaliin asiassa kuin asiassa.

Itse olen asettanut itsellenii rajan 90kg ja painan nyt aamuisin n. 88kg. Mulla on urheilutaustaa ja jonkinmoinen lihasmassa myöskin.

Laihduttamisen voi aloittaa vaikka sillä että teippaa siihen paskapytyn eteen oman valokuvansa siltä ajalta kun on ollut tyytyväinen painoonsa. Siinä aamupaskalla istusessa katsoo sitä kuvaa ja muistuttaa itseään, että tänään on uusi päivä - mitä päätöksiä haluan tehdä.

[Ryysy]

Gabrielin kontrollointiohjeet (24.06.2015 03:20) ovat _mielestäni_ epäterveitä. Tulee aavistuksen verran ei-diagnostiset-kriteerit täyttävä syömishäiriö mieleen. Klassista 'liimaa kuva (normaalisti: jääkaapinoveen)' -esimerkkiä myöten.

En ole nyt varma miten tämän muotoilisin, mutta kirjoitin aiemmin:

Luulen, että terveydelle haitallinen (?) alkoholinkäyttöni vähentyisi huomattavasti, mikäli alkaisin laihduttaa. Sen sijaan mielenterveys sekä fyysinen terveys alkaisivat EHKÄ horjua. Suhteeni juomiseen on paljon terveempi kuin suhteeni syömiseen.

Minkä jälkeen Gabriel kysyi (23.06.2015 07:44): Tarkoitatko että jos vähentisit ruokailua niin se vaikuttaisi negatiivisesti mielenterveyteesi vaiko sitä, että jos vähentäisit dogailua niin se vaikuttaisi mielenterveyteesi?

Lyhyesti muotoiltuna: en tarkoita kumpaakaan. Tarkoitan laihduttamista keinona kontrolloida. Siitä, että kontrolloi painoaan kuin hullu, on lyhyt matka siihen, että kontrolloikin painollaan, syömisellään, laihduttamisellaan jotakin ihan muuta. Juominenkin voi olla eräänlaista 'kontrollointia' tai vaihtoehtoisesti siitä irtautumista.

[Gabriel]

Paha sanoa mitä kukin milläkin kontrolloi, mutta lihavat ei yleensä kontrolloi ainakaan syömistään saatika painoaan. Itse käyn vaa-assa varmaan pari kertaa viikossa. Kyllä siinä näkee jos on ruokaa liikaa mätetty. Sitä vaan on silloin suolistossa enempi ja kilon parin heittoa tulee kummasti vaikka se ei olekkaan kerinnyt läskiintyä.

Ihmisellä jolla on adiktioita on tapana siirtyä adiktiosta toiseen. Sanoin aikaisemmin, että useammasta adiktiosta pääsee harvoin irti yhtä aikaa, paitsi ehkä totaalisessa muutostilanteessa, missä on pakko fokusoida kaikki voimavarat johonkin muuhun.

[Ryysy]

Et ymmärrä. Käsityksesi laihduttamisesta on ulkonäkökeskeinen. Mielestäni laihduttamisen pitäisi perustua terveeseen elämäntapaan tai edes johonkin vähän järkevämpään. Koko sana laihduttaminen tulee jo korvista ulos. _Näyttää_ siltä, että omassa "metodissasi" keinolla laihtua ei ole merkitystä, että tulos on se olennainen. Sama vaikka määrätä amfetamiinia ihmisille, jos laihtuvat niillä, ja niitä hormoneja. Masennus voi laihduttaa - sitäkään ei vielä suoraan voida määrätä ihmisille... Se, ettei syö, laihduttaa myös. Se, että juo alkoholia ja syö yhden eineslihapullan päivässä, laihduttaa myös varmasti. Koita saada teoriaasi vähän parempaa näkökulmaa.

[Gabriel]

Itse pidän painoa kurissa ulkonäön, terveyden ja oman olotilan takia. Lähden siis siitä että en lihoo vaan pysyn itselle sopivassa painossa. Kovimmllaan olen painanut 97kg toisin silloin olin harrastuksessani omalla huipulla ja painosta oli hyötyä. 84-88kg on kuitenkin huomattavasti mielyttävämpi olotila ja plussana tulee parempi ulkonäkö.

[Ryysy]

Terveys ja oma olotila - siinä oli jo paremmat syyt.

Tuntuu, että liikalihavuutta ei nähdä samalla tavalla sairautena kuin liikalaihuutta. Ehkä koska anoreksia on niin tunnettu syömishäiriö, niin jo laihuuden ihannoinnissa nähdään jotain negatiivista. Paitsi pro ana -henkilöt ääripäänä, joiden mukaan anoreksia ei ole sairaus, vaan elämäntapa.

Onko liikalihavuudelle edes jotakin diagnoosia tai sairausleimaa olemassa?

Ennen vanhaan ei varmaan ollut tällaisia lihavuus- ja laihuusongelmia - tai jos oli, niin ainakin laihuus oli suoraan kytköksissä siihen, että ei ollut vara syödä (riittävästi tai epäterveellisesti). Lihavuuttakaan ei varmaan samassa määrin ollut, koska liikuttiin enemmän.

[Hilppa]

- -
Ennen vanhaan ei varmaan ollut tällaisia lihavuus- ja laihuusongelmia - tai jos oli, niin ainakin laihuus oli suoraan kytköksissä siihen, että ei ollut vara syödä (riittävästi tai epäterveellisesti). Lihavuuttakaan ei varmaan samassa määrin ollut, koska liikuttiin enemmän.

Riippuu, mikä aikajakso käsittää janan ennen vanhaan.
Historia tuntee ilmiöiden ääripäät, sirkusten näyttelykappaleet, joihin on kuulunut myös ylilihavia. Väestötasolla lihavuus on lisääntynyt eräänlaisena köyhyyden indikaattorina, mikä ei ollut noin vuosisatoja sitten.

[Ryysy]

Tuntuu, että täällä on nyt jokin läskikampanja menossa - oli jo feta-mikälie-väipala-ketjussa, sitten oli tohveli-ketjussa ja monessa muussakin.

Tuo peruste "oma olotila" - niin siitähän voi vetää johtopäätöksen, että lihavakin voi kokea lihavuuden juuri hänelle itselleen hyväksi olotilaksi.

[Gabriel]

Sinä vaiheessa kun omien kengän nauhojen sitominen on hankalaa niin alkaa oma olotila olla menetetty.

[Mirri]

Onneksi olotila on suhteellinen ja subjektiivinen käsite. Jossakin olotilassa lihavatkin ihmiset elävät, hyväksyivät muut ihmiset lihavien olotilan tai eivät. Turha kuvitella lihavien ihmisten menettäneen tai menettävän oman olotilansa.

Sitä paitsi nauhalliset kengät voi korvata tarrallisilla.

[Gabriel]

Miksi ihmeessä liki kaikki lihavat kuvittelevat että muut ihmiset piittaisivat heidän lihavuudestaan pätkääkään? Puhun edelleenkin vain omasta puolestani ja kengännauhat on hyvä idikaattori siitä että mahaa on liikaa.
Ihan sama kuinka muuut läskinsä kantaa, paitsi tietysti vaimon kilot hieman kiinostaa, mutta ei nekään ongelmaksi ole muodostuneet.

[Mirri]

Luulen kyseisen 'kuvitelman' syntyneen monella lihavalla ihan omasta kokemuksesta. Mutta hieno homma, että sinä kuulut niihin, jotka eivät takerru toisten ihmisten läskeihin.

Aloitusviestin artikkelissa kysytään tärkeää asiaa:
Syrjitäänkö lihavia ulkonäön takia?

[Gabriel]

En osaa sanoa syrjitäänkö epäoikeudenmukaisesti.

Onko lihavilla enemmän sairauspoissaoloja, alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai onko heidän työsuoritteensa heikompi kuin normaalipainoisilla, noin keskimäärin?
Jos vastaus kaikkiin kysymyksiin on, että suoriutuvat yhtä hyvin kuin normaalipainoiset niin siinä tapauksessa heitä varmaankin joissain tapauksissa syrjitään. Ulkonäölliset seikat vaikuttaa myös joissain tapauksissa.

[Mirri]

Esittämäsi kysymykset olisi perusteltuja esittää myös laihojen ihmisten kohdalla. Sekä huomattava alipaino että huomattava ylipaino 'kielivät' usein tavalla tai toisella ihmisen mielen ongelmista ja myös heikentyneestä fyysisestä kunnosta sekä somaattisista sairauksista. Mutta harvemmin kai laihojen ihmisten kohdalla kysellään mainitsemiasi asioita: Onko lihavilla [laihoilla!] enemmän sairauspoissaoloja, alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai onko heidän työsuoritteensa heikompi kuin normaalipainoisilla, noin keskimäärin?

Laihuus on jopa tappavampi kuin lihavuus, mutta silti sitä ihannoidaan (rautaisen itsehillinnän ja itsekurin merkkinä?) ja lihavuutta inhotaan. Ja myös: laihuus ymmärretään vakavaksi syömishäiriöksi, lihavuutta ei; kuten täällä joku on jo tuonutkin esille ja ihmetellyt.

[Gabriel]

Anorektikoita kai on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ylipainoisia. Itse en tunne kuin yhden menneisyydestä, ylipainoisia taas näkee joka päivä runsaasti.

[Mirri]

Onkohan mahdollista, että lihavat on helpompi havaita kuin laihat?

Laihuuden ihannointi ja lihavuuden inhoaminen kenties saa aikaan sen, ettei laihoja ihmisiä tunnisteta, vaan ympäristö näyttää pursuilevan läskiä. Lienee aika tunnettua, että itseään olemattomiin laihduttava ihminen saa laihduttaa aika pahasti ja pitkään ennen kuin ympärillä olevat ihmiset hoksaavat hänen olevan terveytensä kannalta vahingollisen laiha. Laihuuden ihannointi johtaa harhaan - valitettavasti. Laihuus on myös helpommin peitettävissä vaatteilla kuin joka paikasta tursuava lihavuus.