Vertaistukea lääke- ym. vieroitukseen

[Maaria]

Tyhmä kymysys varmaan, mutta onko mielestänne 2 psyykelääkettä liikaa?

[Ryysy]

Tyhmä kymysys varmaan, mutta onko mielestänne 2 psyykelääkettä liikaa?

EI.

[Maaria]

Mulla on levoton vihamielinen ja paha olo. En tiedä jaksanko pitää tässä lasketussa annoksessa. Huom. Nämä ei enää oo vieroitusoireita, vaan tuskaisuuden palaamista, nyt kun annos on pienempi. Niin paljon on juttuja joisa kerrotaan että ois hyvä päästä eroon psyykelääkkeistä, mutta mun olo on aika itsetuhonen just nyt, enkä jaksa aatella tätä lääkejuttua vaan pyöritän mielessäni, etten sai syyä näitä, kun lehdissäkin lukee ettei niitä sais syyä.

[Helmenkalastaja]

Kyllä monet ihmiset ihan oikeasti tarvitsevat ne lääkkeensä. Jos et ole hoitavan lääkärin kanssa lääkevähennystä sopinut, niin sinuna palauttelisin lääkeannoksen entiselleen.
Et ole yhtään ihmistä huonompi, vaikka tarvitsisitkin lääkkeitä pystyäksesi toimimaan hyvällä tasolla.

[Kissi]

Tottakai kaikki vähennykset kerrotaan lääkärille. Itse aloitan taas 40mg. Sepramin pudotuksen 20mg.
Tämä onnistuu minulla kesällä, kun on niin paljon muuta menoa, ettei ehdi seurata outoja tuntemuksiaan ja pelätä. Se 20mg saa sitten jäädä joksikin aikaa, että aivot tottuvat ja rauhoittuvat.
Lopulta ehkä luovun kokonaan Sepramista ja seuraan tarkasti, muuttuuko mikään huonommaksi.

[Maaria]

Se huono olo meni ohitse ja olen vielä 50mg:lla. Se on aika vähän jo sertralinia. Ehkä pikkuhiljaa onnistuu.
En ole aikaan onnistunut näinkin pitkään olemaan näin pienellä sertralin annoksella. Mikäli on mahdollista jossain vaiheessa yritän kokonaan pois, mutta jos ei onnistu niin olen sitten näin vielä pitkään. Elämä tuntuu enemmän, niin ilo, kuin surukin, siihen vie aikaa tottua ja yrittää kehitellä uusia tapoja käsitellä tunteitaan, kuten pahaa oloa. Minulla on ollut tänään hyvä päivä. Tuntuu, että vanha minä on palannut.

[Pinja]

Kiva Jill, että olet saanut vähennettyä lääkitystäsi ja on mennyt noin hyvin.

[Ryysy]

_Mielestäni_ lääkettä ei kuulu vähentää, jos olo lääkkeen ansiosta pysyy hyvänä. Ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin lääkevähennyksiin tai lääkemuutoksiin. Olen myös kuullut / lukenut hyvin erilaisista tavoista vähentää / lopettaa lääke - ja tietysti myös 'tavoista', joissa lääkettä ei vähennetä, vaan ihan lisätään - tai vaihdetaan. Tai pidetään samana! Pääasiahan se on, että oma olo olisi sellainen paras mahdollinen. Mitä ainakin itseeni tulee, niin minulle ei välttämättä riitä olo "siedettävä"... Että mieluummin hyvä olo kuin siedettävä, JOS siis mahdollista valita. Olen ehkä mukavuudenhaluinen, mutta ei kai se niin huono piirre aina ole.

[Ryysy]

Päivitystä lääkeoloihin. SSRI pikku hiljaa pienentäen tässä mennyt ja nyt taitaa olla neljäs päivä puolikkaalla tabletilla - mitään seinään lopetukseen verrattavissa olevia kauhuoloja ei ole ollut. Lyricat loppuneet. Enää ei pysty ottamaan edes kerran viikkoon unensaantiin tai jos ahdistaa muuten liikaa. Onneksi niitä saa sitten tarvittaessa apteekista haettua.

Mites muilla?

[Kissi]

Olen pitänyt sen 40mg ja olo on ihan normaali. Nyt huomaan selvästi, että olin jotenkin pelokas, kun vähensin kuudestakympistä neljäänkymppiin. Mutta olo tasottui onnekeksi. En ala enempää nyt laskemaan, toistaiseksi. Täytyy olla hyvin varovainen, koska en kestä niitä pään suhinoita ja valon välähdyksiä ja alan panokoida.

[Ryysy]

Hyvä, että tasoittui. Itse kuulun juuri siihen poppooseen, jolle yhtäänkin liian nopea vähennys aiheuttaa heti ikäviä (vai kamalia?) oireita. Pitää pitäytyäkin siinä määrässä, mikä on itselle parhaaksi eikä väkisellä hankkiutua hirvitysoloihin.

Itsekin meinasin tätä puolikasta nyt popsia aikani enkä esim. heti huomenna ala taas puolikasta puolittamaan, kun ei välttämättä elimistö ole vielä tottunut edes tähän vähennykseen.

[Kissi]

En enää koskaan nosta annostusta, ihan vaan siksi että olin saamaton vätys. Niinkuin tein syksyllä.
Luultavasti tarvitsen jonkun 20mg pysyvästi, siihen pyrin, sillähän menin ennenkin ja jopa 10mg riitti
alussa. En olisi ehkä ikinä nostanut alkuperäistä, jos olisin ymmärtänyt fyysisen vierottamisen tuskan.

[Maaria]

Olo vaihtlee paljonkin päivän mittaan ja olen rauhaton, väliin ahdistunut ja alakuloinenkin.
Olen myös eloisampi ja iloisempi ja tuntuu, että alan hyväksyä erilaiset tunteet itseeni ja elämääni.
Vielä ei siis mitään romahdusta. Liikun aika paljon levottomuuden vuoksi, mutta kunto nousee.
Herään aikaisemmin ja jaksan paremmin. Lopulta en voi ennustaa, kuinka tämä päättyy, mutta yritystä on siihen suuntaam, että en enää söisi lääkjeitä niin paljon, vaan oppisin kokemaan tunteeni aidosti ja käsittelemään ne. Minulla sertralin on yhä pysynyt 50mg:ssa, ehkä tosiaan tulee turvallinen vaihe elämään yrittää puolittaa tuo 50mg.

[Maaria]

Tällä hetkellä tuntuu sille, että on laskeutumassa syvyyksiin, joiden olemassaolosta ei tiennytkään.
Raju itkukohtaus ja raivoa. Välillä taas ihanan suloinen olo. Ahdistusta aina kun täytyy mennä ihmisten pariin. Pidän nämä lääkkeet kuitenkin turvana, ja tarvittaessa voin ottaa. Tunnen itseni sen verran ihmisenä, että tiedän liikkuvani hyvin ohuella jäällä juuri nyt. Olot, jos ne ovatkin huonoja, menevät äkkiä ohikin. + minulla on naistenvaivat.

[Pinja]

Raju itkukohtaus ja raivoa.

Aiheuttiko itku- ja raivokohtauksen jokin muu kuin epäonnistumisen pelko liittyen lääkevähennykseen?

[Maaria]

Ei se ollut epäonnistumisen pelkoa, en tiedä mitä se oli. Nostin 100mg:aan takaisin.

[Ryysy]

Silleen pitää tehdä mikä on itselle parasta. Oletko Jill tai oletko ollut terapiassa?

Minua ärsyttää nyt (ja tämä ärsytys ei selity lääkevähenyksellä, hehe), siis tuo päihdepuolen keskusteluapuhenkilö.

Hän on ihan uskomaton. Hän ei ole halukas kohtaamaan minua ilman rauhoittavia. Sanoin sille viimeksi, kun puhuimme lääkkeistä, että "voin tulla tänne ilman rauhoittaviakin, mutta sitten en välttämättä puhu mitään". Se vastasi väärin: 'ei, eihän tässä sitten mitään järkeä olisi' tms. Sanoin sille, että "mutta sosiaalisten tilanteitten pelkoahan voidaan myös hoitaa niin että eletään läpi vaikeita tilanteita..." Mutta EI, ei perse, EI SITTEN! Olisiko ehkä pitänyt sanoa hänelle, että haluan vähentää myös rauhoittavien käyttöä ja että ne ovat käytännössä jossakin määrin samanlainen rohkaisuryyppy _MINULLE_ kuin alkoholikin mitä sosiaalisten tilanteiden pelkoon tulee.

Ja aivan alunperin koko alkoholinkäyttö on lähtenyt siitä, kun tajusin, että "ei voi olla olemassa näin ihmeellistä ainetta, minua ei jännitä eikä ahdista yhtään".

Sitten toinen uskomattomuus: "Meidän kautta jos terapiaan haluaa, niin pitäisi olla alkoholin käyttö hallinnassa." En ole vieläkään saanut järkevää vastausta siihen, mitä tämä tarkoittaa. Toinen uskomattomuus: "voithan myös mennä lääkärille ja pyytää lähetteen mtt:lle". Sitten sanon, että jos kerron alkoholinkäytöstä, niin passittavat päihdepuolelle. Sitten ! : "Voithan aina valehdella, eihän siitä pakko ole kertoa." JAA! Hyvät on neuvot.

Yhdestä suunnasta toitotetaan, että rauhoittavat ovat hirveä myrkky ja toisesta sitten että ei tänne ilman niitä kannata tulla. Sitten kun pitäisi vielä keksiä, että mitä itse asiasta ajattelee. Minulla kun on taipumusta omaksua toisten ajatuksia...

[Maaria]

Ryysy en ole varsinaisesti oikeassa terapiassa ollut, mutta psykologilla ja hoitajalla keskusteluja on ollut.
Käyn nykyään erikoissairaanhoitajan luona juttusilla. Tämä ei hirveän syviin vesiin kyllä mene.

[Ryysy]

Psyk. sh. aikani olikin mystisesti muuttunut lääkäriajaksi. No, hyvä sinänsä, ensimmäinen lääkäri, joka viittasi yhtään mitään SSRI:n lopettamiseen. Se sanoi vaan, että kerroppas mitä syöt ja minkä verran ja kerroin ja kirjasi ne ylös.

SSRI:stä kysyi, että koska olen sen vähentänyt (no, en tietenkään muistanut tarkkaan), mutta sanoin, että "noin kuukausi sitten". Kysyi, että olenko huomannut mitään oireita, sanoin, että en. Sitten sanoi !!! (IHME!) että "jos aijot lopettaa kokonaan, niin tee se vasta kolmen kuukauden kuluttua, koska olet syönyt tuota niin kauan, niin elimistö on tottunut". Nyökkäillin.

Tämä kysymys tulee _aina_: "Olisitko halukas lopettamaan rauhoittavien käytön". Sanoin, että EN, koska olen riippuvainen enkä pysty normaaliin elämään ilman niitä. Sitten se sanoi, että "ok ja jos sen teetkin, niin ota sitten yhteyttä, koska siinä on se sama, että elimistö on niin tottunut". Sanoin, että tuskimpa pystyn lopettamaan ikinä, jos en saa terapiaa tai keksi jotakin ihmeellistä keinoa elellä ja oleilla ihmisten keskellä.

Kysyi alkoholinkäytöt ja kysyi haluanko pregabaliinin pois listalta, jos en sitä _nyt_ syö, EN halunnut, koska JOS tuleekin taas pahempi vaihe, niin. Alkoholin tai betasalpaajien lopettamista ei kysynyt, muuten tuli hyvin käytyä kaikki läpi.

[Maaria]

Aion kuukautisten jälkeen uudestaan laskemaan sertralinia 50mg:aan ja Lyricaa olen nyt vähän laskenut.