Kun pelko hallitsee

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, aikamoista mielipiteidesi - 'asioidesi' - pakkosyöttöä sinulla.

Tuo ei ole pelkkä mielipide vaan selkeä väite/syytös.
Toivon, että perustelet väitteesi/syytöksesi.

[Mirri]

Sanon asiani näin: Kyllästynyt, mielestäni aikamoista mielipiteidesi - 'asioidesi' - pakkosyöttöä sinulla.

[Kyllästynyt]

Sanon asiani näin: Kyllästynyt, mielestäni aikamoista mielipiteidesi - 'asioidesi' - pakkosyöttöä sinulla.

Hyvä.

[Kissi]

Sateentekijä kirjoitti:
Hallitseeko pelko elämääsi?

Minkälainen asia/ihminen tms seikka sinua eniten pelottaa?
Puhelin ja nettiyhdeyden puuttuminen.

-Missä tilanteissa pelkosi on suurimmillaan?
nettiyhteys- sähkökatkon aikaan.

-Määrittelemätön vai tiedostettu? Mennyt, oleva vai tuleva? Realistinen vai epärealistinen?
Tiedostettu ja realistinen.

-Miten olet irtautunut/ yrittänyt irtautua pelostasi tai käsitellä sitä/niitä
varmistelemalla asioita moneen kertaan.

- Ovatko käyttämäsi keinot tuottaneet tuloksia , vai painiskeletko edelleen pelkojesi keskellä pystymättä niitä selättämään?
Tarkistan puhelimet säännöllisesti.

-Oletko saanut/saamassa ammattiapua pelkojesi käsittelyyn?
En halua apua.


Kerro omin sanoin oma "pelkotarinasi".

Pelkään kaikkia tarinoita, joissa ihmiset ovat eristyksissä, verkon ulkopuolella.

[Kuutar]

Minä pelkään yksin jäämistä ja läheisten menetystä. Oikeastaan olen elänyt elämäni peläten.
...Pelko on muuntautunut ahdistukseksi ja eräänlaiseksi rauhattomuudeksi. Toisaalta pelkään tuhoavani kaiken mihin kosken, pelkään tunteitani.
Pelkään ihmisiä. En halua sellaiseen työhön, jossa on paljon ihmisiä. Lähinnä pelkään niitä omia tunteita, mitä ihmiset minussa herättävät, enkä oikeastaan ihmisiä. Pelkään oikeastaan kaikkea.

Tästä tulee mieleen pelon kierre, sellainen kurimus joka vain kasvaa ja sitä ei pysty murtamaan.
Kirjoituksestasi tulee tunne, että et ole koskaan noussut pelkoa vastaan konkreettisin toimin. (En tiedä onko näin) Mitä suuremmaksi se pääsee sitä vaikeampi se onn murtaa.

Kerron taas oman tarinan jotta ymmärtäisit mitä tarkoitan. Ekalla luokalla minua kiusattiin koulussa. Ei kaikkien toimesta vaan kolmen muun lapsen toimesta. Minua ruvettiin karttamaan välitunnilla kun kiusaajat aina tuli. Lopulta jäin yksin ja piileskelin koulun takana ym. Joskus myöhästyin jopa tunnilta kun en kuullut kellojen soivan. Yhtenä päivänä kuitenkin mursin sen pelontunteen. Lennätin pääpukarin ketoon ja hän juoksikin karkuun itkien ja kaksi muuta ryntäsi kantelemaan välituntivalvojalle. Jouduin rehtorin puhutteluun, sain rangaistuksen ja kukaan ei uskonut tarinaani. Kukaan ei ollut havainnut minuun kohdistuvaa kiusaamista, mukamas.

Tuo kuitenkin katkaisi kierteen alkuunsa. Havaitsin, että oikeastaan kukaan, ei kukaan, mahda minulle mitään jos tappelen vastaan. Vastaavia tapauksia on nuoruudessa ollut erilaisissa tilanteissa ja olen huomannut, että edelleenkään kukaan ei mahda mitään, kun taistelen oikeuksieni puolesta. Tuo on älyttömän voimaannuttava tunne, se suorastaan huumaa. Tilanteita tulee joskus aikuisenakin ja monenmoista vääntöä on elämässä ollut, mutta en usko, että olisin näin pärjännyt jos en koskaan olisi ottanut tuota ensimmäsitä askelta.

Kaikki eivät tietenkään kykene taistelamaan fyysisesti, eikä useimmat verbaalisestikkaan, silloin täytyy pyytää apua. Pyytäminenkin on rohkeutta. Maailmassa on oikeasti ihmisiä jotka haluaa ja kykenee, jos joku vain älyää pyytää.

Varmaan kuulostaa tämä standardilänkytykseltä, mutta ehkä tässäkin asiassa voi sattuma vaikuttaa ja muuttaa elämän suuntaa.

Täytyypä kommentoida tätä. Hyvä että kiusaaminen sinun kohdallasi loppui, mutta kyllä tuo myös kuulostaa vähän "standardilänkytykseltä", johon liittyvät neuvot eivät useimmiten toimi.( Tosin tarinasi taisikin olla tarina pelon voittamisesta, eikä niinkään kiusaamisesta.) Kiusaajat valitsevat yleensä uhrikseen itseään heikomman yksilön ja kiusaavat porukalla, jolloin sen yhden on todella vaikea puolustautua altavastaajan asemasta. Asiaa usein pahentaa vielä se, että muu luokkayhteisö antaa kiusaamiselle hiljaisen siunauksensa. Oikein taitavat kiusaajat osaavat manipuloida muiden oppilaiden lisäksi opettajiakin, eikä kukaan usko tai kuuntele kiusattua. Voi myös olla niin, että opettajat tietävät kiusaamisesta, mutta eivät puutu siihen, koska eivät viitsi/jaksa/ tai välitä. Oikeuksiensa puolesta taisteleminen saattaa jopa provoida kiusaajia ja pahentaa kiusaamista. Minun kokemukseni opettajan suhtautumisesta kiusaamiseen oli että: " mä en voi puuttua asiaan, koska mä en oo sun luokanvalvoja, " vaikka kiusaaminen tapahtui hänen oppitunnillaan.

[Gabriel]

Varmaan kuulostaa tämä standardilänkytykseltä, mutta ehkä tässäkin asiassa voi sattuma vaikuttaa ja muuttaa elämän suuntaa.

Täytyypä kommentoida tätä. Hyvä että kiusaaminen sinun kohdallasi loppui, mutta kyllä tuo myös kuulostaa vähän "standardilänkytykseltä", johon liittyvät neuvot eivät useimmiten toimi.( Tosin tarinasi taisikin olla tarina pelon voittamisesta, eikä niinkään kiusaamisesta.)

Modasitko hiukan sanamuotoja pehmeämmäksi? Kun luin ekan kerran tuli hieman erilainen fiilis. Tämä on parempi. Tuo nyt oli vain yksi esimerkki omasta elämästäni. On muitakin, mutta en näe tarpeelliseksi niitä nyt juuri tässä ketjussa nostaa esille. Olen ehkä siinä mielessä onnekas, että olen pystynyt vastoinkäymiset murtamaan.

Lisäksi hiukan selitystä ketjusta ja omasta ajatuksen juoksusta.
Kun minä avaan ketjun, tunnen olevani siitä vastuussa. Se miten keskustelu eteenee, kuinka ja millä tyylillä siinä keskustellaan jne. Tulee siis tunne, että ketjua jollain tapaa täytyy isännöidä. Aina ei oma vaste ole paras mahdollinen tai edes keskinkertainen, vaan se voi hyvinkin olla jopa huono tai lattea. Tämä kuitenkin tulee tilanteesta jossa joku on heittänyt peliin siemenperunat ja siihen täytyy reagoida. Se, että jos ei reagoi niin saattaa sitten synnyttää toisenlaisen reaktion ja sekään ei ole hyvä. Tuskin Jill nyt mitään parantavaa neuvoa odottikaan ehkä ei edes vastetta, eikä varmasti kukaan muukaan, mutta tuo nyt oli kuitenkin oma vastineeni tällä kertaa.

Kiusaajat valitsevat yleensä uhrikseen itseään heikomman yksilön ja kiusaavat porukalla, jolloin sen yhden on todella vaikea puolustautua altavastaajan asemasta. Asiaa usein pahentaa vielä se, että muu luokkayhteisö antaa kiusaamiselle hiljaisen siunauksensa. Oikein taitavat kiusaajat osaavat manipuloida muiden oppilaiden lisäksi opettajiakin, eikä kukaan usko tai kuuntele kiusattua. Voi myös olla niin, että opettajat tietävät kiusaamisesta, mutta eivät puutu siihen, koska eivät viitsi/jaksa/ tai välitä. Oikeuksiensa puolesta taisteleminen saattaa jopa provoida kiusaajia ja pahentaa kiusaamista. Minun kokemukseni opettajan suhtautumisesta kiusaamiseen oli että: " mä en voi puuttua asiaan, koska mä en oo sun luokanvalvoja, " vaikka kiusaaminen tapahtui hänen oppitunnillaan.

Kaikki tämä on totta ja sitä vastaan on todella vaikeä räpistä.
Oma uskoni on, että osa kiusaasista ei tajua aiheuttamaansa tuskaa tai jopa kauhua. Toinen puoli taas tiedostaa sen kauhun ja siirtää esimerkiksi itse kokemaansa pelkoa johonkin heikompaan.
Mun mielestä kiusaaminen ei lopu kieltämällä vaan ne kiusaajat täytyy "parantaa". (Toki täytyy kieltääkkin)
Mikä on se motiivi joka ruookkkii vai puuttuuko toisen asemaan asennoituminen täysin?


Näin ne keskusteut menee monesti, musta tuntuu ja mututuntumalla, mutta mielestäni se on ihan oikein koska elämäkin menee niin. Itseasiassa on tutkimuksia tehty, että ihmiset jotka tekee päätökiä, musta tuntuu ja mututuntumalla, ovat myöhemmin tyytyväisempiä päätöksiinsä kuin ne jotka ovat niitä hyvinkin tarkaan eri puolilta punninneet. Eli tunnetta ja intuitiota ei kannata vähätellä vaikka se oliskin "väärä".
Käsittääkseni tämä myös on foorumi jossa ihmiset nimenomaan on, koska jotkut asiat nimenomaan herättää tunnevasteen. Ei siinä paljon tutkimukset paina jos homma vaan omassa päässään ja kropassa tuntuu joltain muulta.

[Kuutar]

Gabriel: Modasitko hiukan sanamuotoja pehmeämmäksi? Kun luin ekan kerran tuli hieman erilainen fiilis. Tämä on parempi. Tuo nyt oli vain yksi esimerkki omasta elämästäni. On muitakin, mutta en näe tarpeelliseksi niitä nyt juuri tässä ketjussa nostaa esille. Olen ehkä siinä mielessä onnekas, että olen pystynyt vastoinkäymiset murtamaan.

Juu, koska aloin ajatella että otsikossahan puhuttiin pelon voittamisesta ja se oli kai tarinasi pointti.

Gabriel: Kaikki tämä on totta ja sitä vastaan on todella vaikeä räpistä.
Oma uskoni on, että osa kiusaasista ei tajua aiheuttamaansa tuskaa tai jopa kauhua. Toinen puoli taas tiedostaa sen kauhun ja siirtää esimerkiksi itse kokemaansa pelkoa johonkin heikompaan.
Mun mielestä kiusaaminen ei lopu kieltämällä vaan ne kiusaajat täytyy "parantaa". (Toki täytyy kieltääkkin)
Mikä on se motiivi joka ruookkkii vai puuttuuko toisen asemaan asennoituminen täysin?

Valitettavan usein on kyse viimeisestä, kiusaajien empatiakyvyttömyydestä. Millä tavalla kiusaajat voi "parantaa", jos he itse eivät koe tehneensä mitään väärää?

[Kyllästynyt]

... Mun mielestä kiusaaminen ei lopu kieltämällä vaan ne kiusaajat täytyy "parantaa". (Toki täytyy kieltääkkin)
Mikä on se motiivi joka ruookkkii vai puuttuuko toisen asemaan asennoituminen täysin?..

1. Se on "kieltääkin" - ei "kieltääkkin".

2. Miksi kiusaajat pitäisi "parantaa"? Ei siitä mitään apua ole, että hoetaan ja luennoidaan heille empatiasta. Kiusaaminen loppuu vain sillä, että tehdään kiusaamisesta "kannattamatonta".
Tarkoitan sitä, ettei nykyään - ei aikaisemminkaan - ole kiusaajia rangaistu tavalla jolla olisi heille todellista merkitystä.
Myös jokaisen joka on kiusaamista ollut todistamassa mutta ei ole siihen puuttunut tai sitä ilmiantanut, pitäisi saada rangaistus kiusaamiseen osallistumisesta. Sillä niin kauan kuin "viattomat sivustakatsojat" eivät tee mitään, niin kauan on aivan turha kuvitellakaan kiusaamisen loppuvan tai edes vähenevän!

... Näin ne keskusteut menee monesti, musta tuntuu ja mututuntumalla, mutta mielestäni se on ihan oikein koska elämäkin menee niin. Itseasiassa on tutkimuksia tehty, että ihmiset jotka tekee päätökiä, musta tuntuu ja mututuntumalla, ovat myöhemmin tyytyväisempiä päätöksiinsä kuin ne jotka ovat niitä hyvinkin tarkaan eri puolilta punninneet. Eli tunnetta ja intuitiota ei kannata vähätellä vaikka se oliskin "väärä"...

Muistelen lukeneeni samasta aiheesta artikkelin jossa oli otettu huomioon myös se, että intuition perusteella toimineet eivät halua myöntää olevansa tyytymättömiä hatarien tietojen ja/tai puutteellisen harkinnan seurauksena syntyneisiin päätöksiin vaan selittelevät asiaa parhain päin, koska muutenhan heidän pitäisi (ainakin itselleen) myöntää tehneensä graavejakin virheitä.

[Ryysy]

.

[Psykopatologia]

Mullon toi sama. Hoitomuotona SSRI ja iso pino tautikirjallisuutta.
PP voikin kertoa, mihinkä deegeeseen mahtaa kuulua ei-paniikinomainen 'hulluksi tulemisen pelko'.
Lisäys: tämä viesti oli sitten jokin huono vitsi. Vaikka oikeastikin olen kyllä pelännyt 'hulluksi tulemista'... enemmän tietysti nuorempana.

Foobinen häiriö.

[Gabriel]

Valitettavan usein on kyse viimeisestä, kiusaajien empatiakyvyttömyydestä. Millä tavalla kiusaajat voi "parantaa", jos he itse eivät koe tehneensä mitään väärää?

Itse uskon oivalluttamiseen, eli synnytetään itselle (kiusaajalle) samantyyppinen tilanne hetkeksi, josta ei ole ulospääsyä. Eli tavalla tai toisella pannaan se henkilö tuntemaan niitä samoja tunteita mitä hän itse aiheuttaa ja sen jälkeen johdatellaan havainnoimaan. Pannan se semmosen voiman ja painostuksen alle hetkeksi, että tietää olevansa pieni, eikä ainoatakaan puolstautumisen mahdollisuutta ole. Toistetaan tarvittaessa.

Tämä tosin ei toimi jos kiusaajan motiivina on siirtää omaa kauhua tai pelkoa. Mutta siinäkin toimii oivalluttaminen, tosin ei "väkivaltainen".

Ja edelleenkin, taas puhun vain omasta näkemyksestäni, enkä ota kantaa siihen onko metodi oikea eettisesti.

[Gabriel]

2. Miksi kiusaajat pitäisi "parantaa"? Ei siitä mitään apua ole, että hoetaan ja luennoidaan heille empatiasta. Kiusaaminen loppuu vain sillä, että tehdään kiusaamisesta "kannattamatonta".
Tarkoitan sitä, ettei nykyään - ei aikaisemminkaan - ole kiusaajia rangaistu tavalla jolla olisi heille todellista merkitystä.

Kannattamaton on hyvä sana. Pitää puhua ja pitää rangaista. Enemmän kuitenkin lähtisin ryhmähengen luomisesta. Eli luoda olosuhteet, missä ihmisiä nyt ei vain kiusata. Tähän vois hakea malleja esimerkiks armeijan erikoisjoukkojen koulutuksesta. Se kuinka luodaan fiilis, että "kaveria ei jätetä".

Joka paikassa on tyyppejä jotka pystyy johtamaan muita. Panostaisin näihin hengenluojina ja tarvittaessa kurinpitäjinäkin.
Ryhmä kontrolloi itse itseään jos se on oikein "koulutettu". Eli tyyppi joka kykenee vetämään muita tai jota muut seuraa niin nämä hemmot pitää saada toimimaan. Kiusaaminen lakkaa sisältäpäin, ei ulkoisesti, vaikka ulkoisesti siihen jonkin verran pystytään vaikuttamaan rangaistuksilla ym. Ryhmähenki on kuitenkin myös niin arvokas valuutta, että sen tietoinen rakentaminen täytyy aloittaa jo tarhassa. Mielestäni näin ei nykyään toimita.

Myös jokaisen joka on kiusaamista ollut todistamassa mutta ei ole siihen puuttunut tai sitä ilmiantanut, pitäisi saada rangaistus kiusaamiseen osallistumisesta. Sillä niin kauan kuin "viattomat sivustakatsojat" eivät tee mitään, niin kauan on aivan turha kuvitellakaan kiusaamisen loppuvan tai edes vähenevän!

Jos sivustakatsojia pyritään rankaisemaan niin se aiheuttaa osassa ihmisiä katseen kääntämisen tai paikalta häipymisen. En usko, että muuttaa tilannetta totaalisesti, mutta jos nyt puhutaan koulu-, tai työpaikkakiusaamisesta niin sivullisten ymppääminen tilanteeseen on todella vaikeaa.

Muistelen lukeneeni samasta aiheesta artikkelin jossa oli otettu huomioon myös se, että intuition perusteella toimineet eivät halua myöntää olevansa tyytymättömiä hatarien tietojen ja/tai puutteellisen harkinnan seurauksena syntyneisiin päätöksiin vaan selittelevät asiaa parhain päin, koska muutenhan heidän pitäisi (ainakin itselleen) myöntää tehneensä graavejakin virheitä.

Varmasti kaikessa on tutkimuksia puoleen sekä vastaan. Intuitio on kuitenkin se mikä elämässä pitkälti jyllää ja kaikkia asioita ei voi punnita ja ratkaisu täytyy vetää nopeasti jolloin intuitio puhuu. Toimii muuten työhönotossakin. Lopputenttaaminen onkin usein vaan intuitiota vahvistavaa tai varmistavaa tutkimista.

PS: Jos haluat korjata kirjoitusvirheitäni niin laittaisitko virheet tekstin loppuun erillisenä, älä sotke niitä varsinaisen keskusteltavan asian sekaan.

[Kyllästynyt]

Pystyisitkö muistamaan, mikä artikkeli on kyseessä?

Valitettavasti en pysty. En muista edes sitä, oliko se suomenkielinen vai englanniksi.

[Kyllästynyt]

... PS: Jos haluat korjata kirjoitusvirheitäni niin laittaisitko virheet tekstin loppuun erillisenä, älä sotke niitä varsinaisen keskusteltavan asian sekaan.

En varsinaisesti halua, mutta olet itse niitä pyytänyt.
Enkä suinkaan ole puuttunut kaikkiin kielioppi- ja kirjoitusvirheisiisi vaan vain niihin jotka minun mielestäni ovat eniten häiritseviä.

Liikaa vaivaa laatia erillistä liitettä tai yhteenvetoa. Sitä paitsi, ethän sinä näytä piittaavan oikaisuistani tai vaivautuvan niitä lukemaan nytkään, vaikka ne ovat heti ensimmäisenä.

[Gabriel]

Muistaakseni sanoin, että en pane pahakseni jos joku niitä korjaa ja on jopa toivottavaa.
En ole pyytänyt korjaamaan.

En minä sitä korjaamista kaipaa, ajattelin jos se jollekkin tuo tyydytystä niin antaa palaa.
Huomioin jos huomioin. Ei ole minulle mikään prioriteetti näissä keskusteluissa.

[Kyllästynyt]

Muistaakseni sanoin, että en pane pahakseni jos joku niitä korjaa ja on jopa toivottavaa.
En ole pyytänyt korjaamaan...

Kirjoittaja Gabriel » 19.05.2015 11:29
... Missä kohti oli kirjotusvirheitä?...
... Voisitko kopioida koko tekstin tai tekstin osat tähän ja korjata sen?
Boldata väärinkirjoitetut sanat ja vaikka erivärillä osoittaa kielioppivirheet.

Ihan niinku noin vaan opiksi ja ojennukseksi.

[Mirri]

1. Se on "kieltääkin" - ei "kieltääkkin".

Kyllästynyt, voisitko jo lopettaa tyhjänpäiväisen jankkaamisesi. En usko, että sinulla kyseessä olisi pakkomielteinen tarve takertua ja kompuroida kyseisen kielioppivirheen äärellä. Etenkin kun olen huomaavinani, että puutut asiaan toistuvasti mutta samalla valikoiden näykkimisesi kohteen.

Kerroit jossakin ketjussa jollekin, ettet sinä pure, ja jos tekisit niin, ylläpitäjä laittaisi sinulle kuonokopan. Nyt näykkimisesi on sellaista, että sivusta seuratenkin tuntuu pahalta; mielestäni voisit tarvita kuonokopan näykkimisen saamiseksi kuriin. Jos et itse pysty hillitsemään haluasi.

[Gabriel]

Muistaakseni sanoin, että en pane pahakseni jos joku niitä korjaa ja on jopa toivottavaa.
En ole pyytänyt korjaamaan...

Kirjoittaja Gabriel » 19.05.2015 11:29
... Missä kohti oli kirjotusvirheitä?...
... Voisitko kopioida koko tekstin tai tekstin osat tähän ja korjata sen?
Boldata väärinkirjoitetut sanat ja vaikka erivärillä osoittaa kielioppivirheet.

Ihan niinku noin vaan opiksi ja ojennukseksi.

Niin siis puhuin tuosta nimenomaisesta tekstistä ja se mitä yllä sanoin pitää paikkaansa.

Itseasiassa sinulle ei tekisi pahaa lukea kirjoituksiani vaikka iltalukemisena ihan ittekses.

- Terveisin, itseriittoinen paskiainen.

[Kyllästynyt]

1. Se on "kieltääkin" - ei "kieltääkkin".

Kyllästynyt, voisitko jo lopettaa tyhjänpäiväisen jankkaamisesi...

1. Mielestäni kirjoitusten kieliasu ei ole tyhjänpäiväinen asia.
2. Ymmärtääkseni kirjoittaja itse pyysi virheistä ilmoittamaan.

[Kyllästynyt]

Niin siis puhuin tuosta nimenomaisesta tekstistä ja se mitä yllä sanoin pitää paikkaansa...

Ahaa. No, olisit sanonut aikaisemmin...

... Itseasiassa sinulle ei tekisi pahaa lukea kirjoituksiani vaikka iltalukemisena ihan ittekses...

Mutta minulla nimenomaan tekee pahaa lukea sinun kirjoituksiasi.

... - Terveisin, itseriittoinen paskiainen.

Onko tuo se minkälaisena haluat itsesi nähtävän?