Kun pelko hallitsee

[Psykopatologia]

Ruusu:
(- -)
YP - en katsele tällaista vähättelyä pätkääkään! Onneksi en itse kertonut mitään omaa tarinaani,
joka ei olisi ollut edes lainkaan noin paha. Siis kiusaamiseen liittyvää.
(- -)
Ai että huono käytös jatkuu. Onko se mahdollista, kun olen kieltänyt moisen?
Täytyy sitten ryhtyä rautaisiin toimiin.

[Kyllästynyt]

... Kyllästynyt responssoi kirjoituksiin usein niin, että hän katsoo koko-ihmistä-koskevien silmälasien läpi kutakin tilannetta. Jaska-efekti. Kaikki hyväkin näyttää aina jotenkin huonolta (tietyn ihmisen kirjoittamana).

Niinkö?
Vai olisiko mahdollista, että joidenkin ihmisten viestien sisältö usein on sen kaltainen/-laatuinen, että olen kyseisistä aiheista usein eri mieltä?

Olen aiemminkin törmännyt siihen, että foorumilla toinen on 'vereslihalla' kirjoittanut oman koskettavan tarinansa ja toinen kommentoi siihen jotakin tyyliin "vttu mitä paskaa"...

En arvostellut tai arvioinut kokemusta sinänsä, vaan sen (sangen rajatun oman kokemuksen) yleistämistä koskemaan kaikkia pelkoja ja pelkotiloja.

... En usko Gabrielin tarkoittanut tuota tarinaa mitenkään ylimielisen neuvovaksi tms. Sellainen vaikutelma voi toki jollekin syntyä...

Minä uskon, ja yläpuolelta annetulta neuvolta se ainakin minusta myös tuntui.

[Gabriel]

Normaali käytäntö, kun foorumille tottuu! Täällä harjoitellaan kohtaamaan ristiriitatilanteita (vaikeitakin) tosielämän varalle... ainakin siltä joskus tuntuu.

Tämä on kyllä myös ihanteellinen paikka jos on tarve painaa tai alistaa. Uhrit löytyy valmiina ja ovat ehkä heikompia puolustautuakseen. Siinä mielessä tilanne ehkä molemmin puolin vaan pahenee. Joku tietty saatta hyötyäkkin päähän potkimisesta. Minulla ei ole ongelmaa kestää, mutta lähinnä tympii tuo enalta-arvattava tyyli joka ei ikinä tuo ainuttakaan positiivista yllätystä.

Hän on päätöksensä tehnyt ja ilmeisesti se ei muutu vaikka päällän seisoisi.

Tuntuu kuin palsta huokuisi silkkaa miesvihaa joidenkin tyyppien toimesta, kirjoitusten sisällöstä riippumatta.

[Kyllästynyt]

Niin tai näin. Mutta vittu, että ärsyttää, kun joku leuhkii päässeensä niin vähällä kiusaamisesta ja on vain omanarvontuntokin noussut, kun on osannut ja pystynyt antamaan takaisin. Aivan kuin olisi jäänyt kavereilta höykyttäminen kesken.

Yhdyn tuohon.

[Gabriel]

No, olette molemmat väärässä.

Jaskan analyysi muuten osu aika kohdalleen.

[Kyllästynyt]

Tämä on kyllä myös ihanteellinen paikka jos on tarve painaa tai alistaa. Uhrit löytyy valmiina ja ovat ehkä heikompia puolustautuakseen. Siinä mielessä tilanne ehkä molemmin puolin vaan pahenee. Joku tietty saatta hyötyäkkin päähän potkimisesta...

1. Se on "hyötyäkin" - ei "hyötyäkkin".
2. Tämä ei mielestäni ole ihanteellinen paikka alistamiselle tai painamiselle, mutta jos sen houkuttelemana olet palstalle tullut, toivottavasti huomaat käsityksesi olevan väärä.

... Minulla ei ole ongelmaa kestää, mutta lähinnä tympii tuo enalta-arvattava tyyli joka ei ikinä tuo ainuttakaan positiivista yllätystä...

Eipä ole yllätysmomentteja sinunkaan viesteissäsi; seksismiä, seksuaalista häirintää, naisiin kohdistettuja halventavia heittoja sekä olemattomin perusteluin esitettyjä väitteitä.

... Tuntuu kuin palsta huokuisi silkkaa miesvihaa joidenkin tyyppien toimesta, kirjoitusten sisällöstä riippumatta.

"Miesvihaa"??? Missä sinä näet tällä palstalla olevan miesvihaa?
Sinähän se pelmahdit takinliepeet lepattaen palstalle puhumaan "akoista", "muijista" ja "femakoista".

[Kyllästynyt]

No, olette molemmat väärässä...

Pyydän tarkennusta; mihin viittaat?

Jaskan analyysi muuten osu aika kohdalleen.

Pyydän tarkennusta; mihin viittaat?

[Kyllästynyt]

Ihmeellisiä tulkintoja... "leuhkii"... "vähällä". Suomalaista paskaa. Pitäisi varmaan olla raiskattu, ryöstetty, pahoinpidelty, kidutettu ja vielä juutalainen, että saisi jotakin kirjoittaa. Noh, ehkä jotkut osaavat tulkita tekstejä 'oikein'.

Ei se riitä. Jos ei ole oikeaa uhrimentaliteettiä, mitään noista ei ole edes oikeasti tapahtunut. Ainoastaan kosto elää, myös selviytyjille tai sitä yrittäville on oikeus kostaa.

Kuten jo sanoin, kyse ei ollut kokemuksesta vaan oman rajallisen kokemuksen kanonisoimisesta koskemaan pelkäämistä ja pelkotiloja yleensä.

[Psykopatologia]

Ihmeellisiä tulkintoja... "leuhkii"... "vähällä". Suomalaista paskaa.
Pitäisi varmaan olla raiskattu, ryöstetty, pahoinpidelty, kidutettu ja vielä juutalainen,
että saisi jotakin kirjoittaa. Noh, ehkä jotkut osaavat tulkita tekstejä 'oikein'. (- -)

Yhdyn tuohon.

[Maaria]

Kiitos Gabriel omasta tarinasta, siinä itseasiassa piili jotain, jota jäin miettimään.
Tuo että oman pelon kohtaaminen voikin olla käänteinen juttu, ettei se olekaan hirvittävää, vaan voi olla vapauttavaa. Ehkä työskentelen enemmän pelkojeni kohtaamiseksi. En oikeastaan edes tiedä kuka minä olen, koska tapanani on piiloutua ja suojautua omilta tunteiltani. Mutta jotta elämä maistuisi elämälle, itsensä olisi hyvä tuntea ja nimenomaan antaa itsensä tuntea erilaisia tunteita.

[Gabriel]

Kiitos Gabriel omasta tarinasta, siinä itseasiassa piili jotain, jota jäin miettimään.
Tuo että oman pelon kohtaaminen voikin olla käänteinen juttu, ettei se olekaan hirvittävää, vaan voi olla vapauttavaa. Ehkä työskentelen enemmän pelkojeni kohtaamiseksi.

En oikeastaan edes tiedä kuka minä olen, koska tapanani on piiloutua ja suojautua omilta tunteiltani. Mutta jotta elämä maistuisi elämälle, itsensä olisi hyvä tuntea ja nimenomaan antaa itsensä tuntea erilaisia tunteita.

Tänks Jill, pistit rauhottavan tähän väliin.

Kesä tulee.
D-vitamiinia tankkaamaan rannalle tai puistoon. Kiskalta kylmä pehmis jäätelö kotimatkalla ja pullollinen suussa kuplivaa kylmää wishyä. Uh, siitä ei paljoo päivä ja fiilis parane. Jostain se fiilistely kannattaa alottaa, vaikka ihan pienestä.

[Psykopatologia]

No, voi kiesus, että sinua tympii.

Tympimisestäsi huolimatta kertomus on sen verran ajatuksia herättävä, että siteeraan sen kokonaisuudessaan tähän:

Kerron taas oman tarinan jotta ymmärtäisit mitä tarkoitan. Ekalla luokalla minua kiusattiin koulussa. Ei kaikkien toimesta vaan kolmen muun lapsen toimesta. Minua ruvettiin karttamaan välitunnilla kun kiusaajat aina tuli. Lopulta jäin yksin ja piileskelin koulun takana ym. Joskus myöhästyin jopa tunnilta kun en kuullut kellojen soivan. Yhtenä päivänä kuitenkin mursin sen pelontunteen. Lennätin pääpukarin ketoon ja hän juoksikin karkuun itkien ja kaksi muuta ryntäsi kantelemaan välituntivalvojalle. Jouduin rehtorin puhutteluun, sain rangaistuksen ja kukaan ei uskonut tarinaani. Kukaan ei ollut havainnut minuun kohdistuvaa kiusaamista, mukamas.

Tuo kuitenkin katkaisi kierteen alkuunsa. Havaitsin, että oikeastaan kukaan, ei kukaan, mahda minulle mitään jos tappelen vastaan. Vastaavia tapauksia on nuoruudessa ollut erilaisissa tilanteissa ja olen huomannut, että edelleenkään kukaan ei mahda mitään, kun taistelen oikeuksieni puolesta. Tuo on älyttömän voimaannuttava tunne, se suorastaan huumaa. Tilanteita tulee joskus aikuisenakin ja monenmoista vääntöä on elämässä ollut, mutta en usko, että olisin näin pärjännyt jos en koskaan olisi ottanut tuota ensimmäsitä askelta.

Kyllä tympii, koska kyseinen viesti on hyvä esimerkki kirjoittajan asettumisesta toisten yläpuolelle; ohjeet jotka perustuvat kirjoittajan 7-vuotiaana saamiin kokemuksiin on kanonisoitu koskemaan pelkäämistä/pelkoja yleisesti.

Eivät ole. Omakohtaisuus tuotiin esille ja että kaikki eivät tuohon pysty yms.

[Mirri]

Jill, minä olin näkevinäni omakohtaisessa kertomuksessa saman kuin sinä. Ehkä onnistuttiin löytämään tarinan 'punainen lanka'.

Minusta Kyllästyneen ja Hilpan tulkinnat Gabrielin kertomuksesta menivät pieleen. Ei ollut leuhkimista eikä yleistämistä, mistään 'kanonisoinnista' puhumattakaan. Päinvastoin juuri omakohtaisuushan esti yleistämisen; kertomus oli vain yksi elävän elämän esimerkki pelon kohtaamisesta ja voittamisesta. Näin minun tulkintani mukaan.

Sitä paitsi ketjun otsikko on hyvin yleinen: Kun pelko hallitsee. En ymmärrä miksi jotkut - tässä tapauksessa Kyllästynyt ja Hilppa - kompuroivat lillukanvarsiin, joita ovat löytävinään ketjun aloittajan viestistä. Aivan kuin eivät ymmärtäisi miten tärkeän asian (yleistyneen ja koko elämää hallitsevan pelon) Gabriel kaivoi esille ja pohdittavaksi. Ketjun aihe liippaa läheltä ja koskettaa tosi monia ihmisiä - näin etenkin mielenterveysaiheisella vertaistukifoorumilla, joten miksi sotkea hyvää asiaa omien kompurointien vuoksi?

[Psykopatologia]

Niin tai näin. Mutta vittu, että ärsyttää, kun joku leuhkii päässeensä niin vähällä kiusaamisesta ja on vain omanarvontuntokin noussut, kun on osannut ja pystynyt antamaan takaisin. Aivan kuin olisi jäänyt kavereilta höykyttäminen kesken.

Mikä on tämän heiton sanoma?

[Kyllästynyt]

Kyllä tympii, koska kyseinen viesti on hyvä esimerkki kirjoittajan asettumisesta toisten yläpuolelle; ohjeet jotka perustuvat kirjoittajan 7-vuotiaana saamiin kokemuksiin on kanonisoitu koskemaan pelkäämistä/pelkoja yleisesti.

Eivät ole. Omakohtaisuus tuotiin esille ja että kaikki eivät tuohon pysty yms.

Nimenomaan! "... ja että kaikki eivät tuohon pysty yms."
Tuosta juuri on kyse; "minäpä pystyin, tehkää perässä. Jos ette pysty, se johtuu teidän puutteellisuudestanne/kykenemättömyydestänne tai siitä, ettette ole osanneet tai rohjenneet pyytää apua (... "Maailmassa on oikeasti ihmisiä jotka haluaa ja kykenee, jos joku vain älyää pyytää...).

En halua ryhtyä mihinkään kurjuudella masturboimiseen, mutta koulukiusaamisen kohteena olleena näen punaista joka kerta kun joku tulee esittämään helppoja ratkaisuja joilla he ovat koulukiusaamisongelman selättäneet.

Kyse ei missään vaiheessa ole ollut kerrotun kokemuksen arvostelemisesta vaan siitä, että kyseistä, sangen rajallista, kokemusta käytetään verrokkina peloista ja pelkotiloista puhuttaessa sekä ratkaisumalliksi koulukiusaamiseen.
Kirjoittaja on siis ottanut oman kokemuksensa esimerkiksi jota hän tarjoaa ratkaisuna ongelmaan (tapauksessa koulukiusatuksi joutumiseen) sekä yleistää oman kokemuksensa koskemaan pelkotiloja ja pelkäämistä yleisesti.

(Gabrielin viestiä lainaten)

Kerron taas oman tarinan jotta ymmärtäisit mitä tarkoitan. Ekalla luokalla minua kiusattiin koulussa. Ei kaikkien toimesta vaan kolmen muun lapsen toimesta. Minua ruvettiin karttamaan välitunnilla kun kiusaajat aina tuli. Lopulta jäin yksin ja piileskelin koulun takana ym. Joskus myöhästyin jopa tunnilta kun en kuullut kellojen soivan. Yhtenä päivänä kuitenkin mursin sen pelontunteen. Lennätin pääpukarin ketoon ja hän juoksikin karkuun itkien ja kaksi muuta ryntäsi kantelemaan välituntivalvojalle. Jouduin rehtorin puhutteluun, sain rangaistuksen ja kukaan ei uskonut tarinaani. Kukaan ei ollut havainnut minuun kohdistuvaa kiusaamista, mukamas.

Tuo kuitenkin katkaisi kierteen alkuunsa. Havaitsin, että oikeastaan kukaan, ei kukaan, mahda minulle mitään jos tappelen vastaan. Vastaavia tapauksia on nuoruudessa ollut erilaisissa tilanteissa ja olen huomannut, että edelleenkään kukaan ei mahda mitään, kun taistelen oikeuksieni puolesta. Tuo on älyttömän voimaannuttava tunne, se suorastaan huumaa. Tilanteita tulee joskus aikuisenakin ja monenmoista vääntöä on elämässä ollut, mutta en usko, että olisin näin pärjännyt jos en koskaan olisi ottanut tuota ensimmäsitä askelta...

Yllä olevat lauseet ovat tärkeitä. Niissä syötetään lukijalle se käsitys, että ongelmaan kuin ongelmaan (tässä tapauksessa koulukiusaaminen) on ratkaisu, kunhan vain sinä teet oikein - eli joko tappelet itse vastaan tai pyydät apua.

...Kaikki eivät tietenkään kykene taistelamaan fyysisesti, eikä useimmat verbaalisestikkaan, silloin täytyy pyytää apua. Pyytäminenkin on rohkeutta. Maailmassa on oikeasti ihmisiä jotka haluaa ja kykenee, jos joku vain älyää pyytää.

Kirjoittaja viestissään yliyksinkertaistaa koulukiusaamisongelman ratkaisemista. Maailma ei välttämättä toimi lainkaan noin, vaan saattaa käydä (ja sangen usein myös käy!) niin, että apua pyytäneelle sanotaan "lyö takaisin" tai "ei tuosta kannata välittää" - tai ryhdytään paapomaan kiusaajaa, koska jonkun teorian mukaan kiusaajaa pitää ymmärtää, koska hänellä täytyy olla kovin vaikeaa!
Mutta kiusattu kuitenkin jää yksin, ja hänen tilanteensa saattaa jopa ensisestään huonontua avunpyyntöjen takia, koska viesti kiusaajille on "ei teille mitään tapahdu vaikka kiusaisittekin" mutta kiusatun kokemus avuttomuudesta, keinottomuudesta ja yksinjäämisestä vain vahvistuu.
---
PS. Lisäksi mielestäni Gabrielin esimerkin sekä hänen antamiensa ratkaisukeinojen kiittely on ristiriidassa sen kanssa mitä minulle on täällä sanottu silloin kun olen toiminut niin kuin Gabriel ehdottaa tehtävän.

[Mirri]

Kyllästynyt, mitä sinä syötät lukijoille?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, mitä sinä syötät lukijoille?

En syötä. Kerron mitä mieltä olen Gabrielin viestin sisällöstä ja sen merkityksestä, muttei minulla ole edes lusikkaa jolla syöttää.

[Psykopatologia]

Kyllästuneen ärtymyksen ymmärtää (kokemustensa perusteella), mutta tulkinta kanonisointeen menee yli.
Gabrielin viestin tarkoitus ei ole ollut aiheen tyhjentävä käsittely.

[Kyllästynyt]

"Kanonisointiko" tässä on se paha sana?

[Psykopatologia]

Ei minusta ainakaan mutta toki osuva sille, että muut eivät saisi olla muuta mieltä.