Jan Söderblom & HKO: Vivaldi - Piazzolla

[Psykopatologia]

tiistai 12. toukokuuta 2015 http://savannilla.blogspot.fi/2015/05/j ... zolla.html

Jan Söderblom & HKO: Vivaldi - Piazzolla
@ Musiikkitalo, Helsinki

Olipa virkistävää käydä konsertissa!

Musiikkitalon suuressa konserttisalissa järjestettiin lähes loppuunmyyty vuodenaikateemainen konsertti, jonka ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Anton Vivaldin Neljä vuodenaikaa (1720-luku)ja toisella puoliajalla Astor Piazzollan Buenos Airesin neljä vuodenaikaa (1964-70). Vivaldin kepeys ja Piazzollan kiivaus sopivat oivallisesti yhteen ja täydensivät toisiaan mitä mainioimmin.

Tunnustan tietämättömyyteni Vivaldin suhteen; en tätä ennen tiennyt, että Neljään vuodenaikaan liittyy myös tekstit. Käsiohjelma paljastaa Vivaldin kirjoittaneen kuhunkin vuodenaikaan vuodenaikaa kuvaavan sonetin, ja käsiohjelmaan sonetit on painettu Antti Häyrysen suomennoksina. Konsertissa sonetit kuultiin lausuttuina alkukielellä, italiaksi.

Tekstit tuovat musiikkikappaleisiin tulkinnallista syvyyttä. Kesä on ainakin itselleni tästä nelikosta tuntemattomin osa, ja tuntematon oli minulle aiemmin myös se seikka, että Kesä kuvaa Italian kesän karuutta ja armottomuutta: Kesä-sonetissa "kärventyvät sekä karja että ihmiset", "Paimen valittaa, hänen yllään / synkkenee taivas ja kohtalo" ja lopussa "-- käy aavistukset toteen: / taivas ryskyy salamoita, / rakeet lyövät viljan maahan". Italialainen kesä on siis kovin toisenlainen kuin suomalainen kesä, jota vihreydessään ja valoisuudessaan odotetaan koko vuoden ajan!

Kevääseen puolestaan liittyy ilo ja hilpeys, Syksyyn sadonkorjuun juhla ja sen jälkeen rauhoittuminen, ja Talvi on kylmyyttä mutta kuitenkin lopulta "riehakas ja iloinen".

Piazzollan Vuodenajoissa oli mielestäni enemmän syvyyttä ja lopulta myös leikkisyyttä kuin Vivaldilla. Soittokokoonpano oli hieman erilainen, Piazzollaa tulkittaessa läsnä olivat voimakkaammin myös matalaääniset jouset, jotka toivat enemmän kaikupohjaa musiikkiin. Piazzollan Vuodenajoissa oli tunnistettavia viittauksia Vivaldiin, mutta modernista näkökulmasta tulkiten: Vivaldin teemat jäivät kesken, kaikumaan tyhjyyteen. Piazzollan triolipoljelto oli viehättävää ja tunteikasta kuultavaa.

Siinä missä Vivaldin yhteydessä kuultiin hänen kirjoittamansa sonetit, Piazzollan vuodenaikojen alussa kuultiin Pablo Nerudan runoutta. Mikä oivallus ja mikä tulkinta! Kontrabasisti lausui Nerudaa ilmeikkäästi, ja sai konsertin päätteeksi raikuvat aplodit. Konsertissa kuultiin muun muassa Päivät päästään leikit kaikkeuden valolla (1924), joka päättyy säkeisiin "Haluan tehdä kanssasi saman / minkä tekevät kevät ja kirsikkapuut keskenään".

Onnistunut iltama!

[Psykopatologia]

Iltamat onnistuivat hyvin paljon komean ja karismaattisen Jan Söderblomin ansiosta.
Hän veti orkesterin (pelkkiä jousia) ja yleisön mukaan ja teki harvinaisen tempun kun
käänsi koko ryhmän ympäri kumartamaan myös salin takaosalle.

Piazollalla oli hieno sävellys, mutta en siinä mitään tangomaista oivaltanut (kuitenkaan).
Italialainen n. 12-vuotias tyttö (yleisöstä) luki Vivaldin sonetteja.

[Psykopatologia]

Luonto hehkui Vivaldissa, tangokuume Piazzollassa
KULTTUURI 14.5.2015 2:00 Hannu-Ilari Lampila HS http://www.hs.fi/arviot/konsertti/a1431489784355

On melko mahdotonta erottaa Vivaldin Neljä vuodenaikaa -viulukonserttosarjaa sen herättämistä luontokuvista.

Eikä ole syytäkään yrittää sulkea pois visuaalisia assosiaatioita. Barokkiestetiikan mukaan musiikin oli jäljiteltävä luontoa. Luonnolla tarkoitettiin ulkoista luontoa ja sisäistä luontoa eli tunteita ja mielenliikkeitä.

Harva barokkiteos kuvaa luontoa niin naturalistisesti kuin Vuodenajat. Voimakkaasti vaihtuvat luonnonilmiöt saivat aikaan myös sisäisiä tuntemuksia.

HKO:n uusi konserttimestari Jan Söderblom ja soittajat saivat tutun teoksen kuulostamaan luonnonraikkaalta. Vuoropuhelu oli intoutunutta. Raekuuron, humalaisten toikkaroinnit, metsästettyjen eläinten kauhut ja pakkashytinän Söderblom ja kumppanit kärjistivät groteskisti, mikä lisäsi esityksen tehoa. Myrskytuulten virtuoosisesta lennosta ja jytinästä otettiin kaikki irti.

Joskus sää hymyilikin, ja linnut lauloivat suloisesti.

Vivaldi sai parikseen Piazzollan vuodenajat, Four Seasons of Buenos Aires, jotka Piazzolla sävelsi alun perin erillisinä kappaleina tangoyhtyeelleen. Leonid Desjatnikov teki 1990-luvun lopulla kappaleista sovituksen jousiorkesterille ja sooloviululle.

Kenenkähän idea oli ujuttaa Piazzollan musiikin sekaan pätkiä Vivaldin Vuodenajoista, tuulen tuiverrusta ja linnunlaulua? Lystikkäältä se kuulosti.

Buenos Airesin vuodenajat vaihtelivat maanisesti hakkaavan tangokuumeen ja hetkellisten kaihonpuuskien ja tuskanparkaisujen välillä vangitsevasti.

Tämä on hyvin urbaania musiikkia, joka ei ensisijaisesti herätä luontoaistimuksia ja kosmisia tuntemuksia – vaikka väliin lomitetut ja lausutut Nerudan upeat runot pyrkivätkin virittämään sitä tähän suuntaan.

Säveltäjä: Vivaldi, Piazzolla
Esittäjä: HKO, solisti-kapellimestari Jan Söderblom
Paikka: Musiikkitalo
Laji: klassinen, Vivaldi, Piazzolla