Trisse kirjoitti:Pitäisiköhän meidän kommentoida toistemme tuotoksia ja mitä fiiliksiä niistä tulee ja miten ne tulkitsee? Muutoin ketjusta tulee helposti vähän autistinen
Ryysy kirjoitti:1.)Oli viimeinkin tullut kevät. Puiden silmut alkoivat turvota. Nekin muistuttivat siitä, kuinka lihava olin, kuinka minunkin kuuluisi puhjeta kukkaan, kuinka minunkin kuuluisi toimia niin kuin kaikkialla ympärillä toimitaan. Kuului turvota saadakseen lapsia - muuten turpoaminen oli huonoa.
2.)Puiden silmut alkoivat turvota niin kuin silmäni. Jotkut väittävät sipulin olevan ainoa ruoka, mikä saa itkemään. Ettekö te näe, kuinka kaikki ruoka on puhuvaa. Eivät vain eläimet ääntele, myös kasvit puhuvat. Ne käskevät pysyä kaukana. Edes kurkut eivät osaa puhua kauniisti, vaikka niiden pitäisi. Nekin huutavat, työnnä minut perseeseesi, sieltä me kuitenkin tiemme ulos löydämme.
3.)Oli viimein tullut kevät, ja valo sai kaiken näkymään kirkkaammin. Oli selvää, että aurinkokin käski piiloutua.
_________
Trisse kirjoitti:1.)Olin paaria ja loinen. Toisten hylkimä - useiden inhoama. Tyttäreni, Senja, ei koskaan vastaa puhelimeen kun hänelle soitan. Eikä häntä voi siitä syyttää. Kaikissa syytöksissä näin syyn. Ja tämä kaikki inho, viha, halveksunta teki minusta vain huonomman ihmisen. Ennen olin vain heikko mutta sitten minusta tuli paha. Nukuin yöt ulkona puliukkojen vieressä. Hekään eivät minua joukkoonsa hyväksyneet vaan välttiväät katsetta eivätkä halunneet juoda pullostani.
2.)Kunnes tuli hän joka tarjosi majapaikan. Tarjosi kuuntelevan korvan, ei hätkähtänyt, välttänyt tai tuominnut. Hän antoi minulle uuden vaatekerran ja vähän rahaa sanoen ettei takaisinmaksulla ole kiirettä. Sellaiset teot - yksinkertaiset, inhimilliset, tunnolliset, anteeksiantavat - olivat elämän suola. Tiesin sen ennen mutta olin unohtanut. Nyt minä haluan ettei Hänen tarvitse katua tai hävetä minua. Senja häpeää minua - ja nyt minä häpeän häntä siitä että hän häpeää minua. Tärkeintä elämässä on välttää häpeämästä ja häpäisemästä ketään. Sillä se vie meiltä kaikilta ihmisarvon.
Trisse kirjoitti:Olin paaria ja loinen. Toisten hylkimä - useiden inhoama. Tyttäreni, Senja, ei koskaan vastaa puhelimeen kun hänelle soitan. Eikä häntä voi siitä syyttää. Kaikissa syytöksissä näin syyn. Ja tämä kaikki inho, viha, halveksunta teki minusta vain huonomman ihmisen. Ennen olin vain heikko mutta sitten minusta tuli paha. Nukuin yöt ulkona puliukkojen vieressä. Hekään eivät minua joukkoonsa hyväksyneet vaan välttiväät katsetta eivätkä halunneet juoda pullostani.
Kunnes tuli hän joka tarjosi majapaikan. Tarjosi kuuntelevan korvan, ei hätkähtänyt, välttänyt tai tuominnut. Hän antoi minulle uuden vaatekerran ja vähän rahaa sanoen ettei takaisinmaksulla ole kiirettä. Sellaiset teot - yksinkertaiset, inhimilliset, tunnolliset, anteeksiantavat - olivat elämän suola. Tiesin sen ennen mutta olin unohtanut. Nyt minä haluan ettei Hänen tarvitse katua tai hävetä minua. Senja häpeää minua - ja nyt minä häpeän häntä siitä että hän häpeää minua. Tärkeintä elämässä on välttää häpeämästä ja häpäisemästä ketään. Sillä se vie meiltä kaikilta ihmisarvon.
Pinja kirjoitti:Oli eka koulupäivä ja
tiesin saavani kavereita,
mutta minut hylättiin heti, kun
menin kotiin
ja kerroin saaneeni koulusta kavereita.
Äiti ja isä halusivat omistaa minut täysin,
olla ainuita kavereitani.
Sillä tavoin he etsivät riippuvaisuutta itseään kohtaan
tehdäkseen minusta uskollisen palvelijan itselleen,
mutta minulle se ei käynyt.
En sittemmin kertonut kavereistani kotona mitään
eikä kukaan minulta kysynytkään
olenko petturi.
Olin ahne ja pidin kaverini ja hankin vielä lisääkin
palvelijoita itselleni,
mutta sitä häpesin niin, että
jätin kaikki kaverini,
mutta vuosia, kun kului
kaverustuttiin uudelleen
ja olin jo oppinut,
että palvelijat ovat muualla,
eikä kavereiden kuuluisi asettua orjakseni eikä minun heidän taakakseen.
Päätin, että teen edes yhden hyvän teon kavereideni hyväksi joka päivä.
Teot olivat yksinkertaisia, inhimmillisiä ja osoittivat tunnollisuuttani. Kykenin anteeksiantavuuteen niitä tuntemattomia kohtaan, jotka minua niistä teoista pilkkasivat. Pilkka kuului näin: "Sinä annat sikaa säkissä!", mutta he olivat väärässä, koska mietin tarkoin tekojani ja niiden seuraamuksia.
En kuitenkaan orjaksi tai palvelijaksi ryhtynyt, vaan halusin tehdä jaloja tekoja ja niin aloin saada myös vastaavia tekoja kavereiden taholta.
"Sellaiset teot - yksinkertaiset, inhimilliset, tunnolliset, anteeksiantavat - olivat elämän suola" ja sokeri, joiden kautta opin pitämään itsestäni.
Trisse kirjoitti:Istuimme penkillä ulkona toppatakit päällä
paljon meillä ei ollut puhuttavaa enää
minä katsoin oikealle - sinä katsoit vasemmalle
Hytisin, olin unohtanut hanskat sisälle
Kesken kaiken sinä puhkesit pitkään puheeseen
Kerroit kuinka iloinen olet tavattuasi minut
Ei kai muistanut viimekertaa
Puhuapälpätit kaikkea hassua että muka
Oli viimeinkin tullut kevät.
Puiden silmut alkoivat turvota
silmieni edessä enkä ollut enää varma
siitä kuka on kylmä - minä vaiko maailma
Lähden tästä takkatulen lämpöön
Jää sinä tänne muuttamaan maailmaa
Mutta jätän huoneeni oven auki yöksi
Tule jos haluat
Rakkauden - tai jääpiikin kanssa
Hilppa kirjoitti:Tapahtuu liikaa ajassa ja paikassa. Tuntuu silti, että mitään valmista ei tule.
Kulunut aika on tarttumista ohuisiin seitteihin,
jotka johdattavat verkkomaiseen kehään, mistä ei ole pääsyä pois.
Niin kuin nyt tämäkin projekti. Etsin kellarista työkaluja, tukikohta on hujan hajan, kaikkialla roinaa, lukemattomia kirjoja. Leikkaan rullat pätkiksi, sovitan somat kuvat seinälle soljuvaksi tarinaksi. Jälkeenpäin sadattelen epävakaata kättäni.
Sitten vapaudun hetkeksi.
Oli viimeinkin tullut kevät. Puiden silmut alkoivat turvota.
Tallennan koivun urpuja kuvaksi. Jos näistä muistaisin, miltä kevät tuoksuu.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa