Kolumnisti Isotalo: Pulaa työstä vai työntekijöistä

[Hilppa]

Minusta pitäisi keskustella siitäkin, minkälaiset ihmiset siellä työelämässä oikein pärjäävät nykyisin. Kykenevät sukkuloimaan eri työpaikkojen välillä aina uusia parempia pestejä itselleen vohkien ja urallaan edeten. Ja siitäkin pitäisi keskustella, miksi niitä irtisanomisia on niin paljon, ihmisiä revitään irti uraltaan ja heitetään romukoppaan kilpailemaan toistensa kanssa työmarkkinoilla.

Miten ihminen selviytyy irtisanomisista ja löytää uuden alun työpolulleen? Miten säilyttää toiveikkuus ja olla vajoamatta masennuksen suohon? Miten selviytyä sellaisista tilanteista kuin ryhmätyöpaikkahaastattelut, työhönsoveltuvuustestit, työpaikkahaastattelut? Minusta tuntuu, että ne vievät henkisiä voimia aika paljon ja niissä epäonnistuminen syö itsetuntoa. Miten säilyttää olemus entisenä mukavana ja positiivisena itsenään vaikeuksien jälkeenkin?

Löytyykö palstalta empatiaa ja asiantuntevaa rohkaisua oikeansuuntaisiin ratkaisuihin yhteiskunnan tuilla eläville? Olin jokin aika sitten psykiatrian polilla omaiseni työkykyä arvioivassa tilaisuudessa. En kokenut millään lailla olevani kyvykäs ilmaisemaan omaiseni työkyvystä yhtään mitään. Oikeastaan tulin harhautetuksi tilaisuuteen, jonka luulin järjestetyn omaiseni voinnin ja tilanteen auttamiseksi, mutta kyse olikin siitä, että asiantuntijat eivät ole saaneet omaisestani riittävästi tietoa irti tehdäkseen oikeita päätöksiä, joten kutsuivat omaisen eli minut paikalle.

[Hilppa]

Olen ymmärtänyt, että nykyisin pitäisi kyetä vaihtamaan työtä vähintään kahden, viiden tai kymmenen vuoden välein. Itse olen jumiutunut yhteen paikkaan. -> olen siis luuseri enkä dynaaminen nykyihminen.

Ehkä tuollaiseen dynaamisuuteen tarvitaan rohkeutta ja itsetuntoa, että kykenee laittamaan itsensä likoon määrävälein. Toisaalta noista paikavaihtajista tulee sellainenkin kuva, että eivät kykene keskittymään mihinkään kunnolla ja hötkyilevät vain sinne sun tänne. Aiemmin arvostettiin pitkää uraa. Eikä nykyinen työni mitään paikallaan pysyvää ole ollut. Koko ajan on opeteltava uusia tietokoneohjelmia, järjestelmiä, menetelmiä, tutustuttava uusiin ihmisiin kansallisuuksiin, kokonaan uudenlaisiin tehtäviin ja aiheisiin.

de->tee

[Helmenkalastaja]

Joudun aina valehtelemaan tolkuttomasti. Omissa jutuissani olen tyytyväinen. Tuntuu moraalittomammalta hakea töitä ja kirjoitella mitä sattuu omasta taustastaan, piirteistään ja asioistaan. Aina sanotaan mitä ei kannata ikinä sanoa haastattelussa mutta ei sitä mitä sitten kannattaa sanoa. Jotainhan on hakemuksessa pakko sanoa. Jos vaikka työllistyisinkin joutuisi yhteiskunta maksumieheksi.

Minä en kykene valehtelemaan. Olen ymmärtänyt, että työhaastattelussa pitäisi antaa itsestään erittäin myönteinen kuva, vähän liioitella saavutuksiaan ja myöntää jokin pieni, harmiton huono puoli. Minusta ei ole tuohon. Työtä kyllä tekisin, mutta hakuprosesseja en kestä.

[Hilppa]

Minusta keskustelua ei tulisi ylipäätään kuljettaa sen teeman suuntaan, kuka on hyödyllinen kuka ei. Tuo on arvokeskustelua, mutta hyvin arveluttavalla tavalla etenevää. Jokainen loppupeleissä kuitenkin ajattelee vain ja ainoastaan omaa parastaan (tai oman perheensä parasta) ja on valmis oikeuttamaan oman kulutuksensa ja tulonlähteensä. Juuri sen vuoksi työmaailmakin on niin piinaava; siinä on nykyisin laitettu kilpailemaan työmies työmiestä vastaan.

[Helmenkalastaja]

Kukaan ei voi hypätä toisen nahkoihin, ja vaatimus että jokainen vaikeus, vamma tai vääryys on itse kohdattava ennen kuin siitä voi mitään sanoa, on älytön.

Totta kai voi mitään sanoa, mutta näin suuresta ja ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttavasta asiasta kuin pitkäaikaisesta työttömyydestä ei mielestäni pitäisi "asiantuntevia lausuntoja" antaa ilman omaa henkilökohtaista kokemusta. Varsinkin lyttäävät lausunnot ovat erityisen epätoivottavia. Useimmat työttömät osaavat oikein hyvin lytätä itse itsensä ihan ilman ulkopuolisten apua siinä asiassa.

... Näytäpä yksikin kirjoitus, jossa minä olisin puhunut köyhyydestä!..

Puhuttaessa yhteiskunnan tukirahoilla elämisestä, puhutaan mielestäni samalla myös köyhyydestä.

Ja sinäkö tiedät, etten minä yhteiskunnan tukirahoilla - edes osittain - elä?

... Minä olen köyhä toki yleisesti käytössä olevilla mittareilla (tulotaso yms.) arvioituna, mutta koska mieheni maksaa asumisemme, en voi sanoa kokeneeni köyhyyttä...

Luulen, ettet ole köyhä, ja ettet ole edes nähnyt (saati kokenut) köyhyyttä muualla kuin kuvissa ja TV:ssä.
Rahaton saatat olla, niin kuin olen minäkin.

Kävin tarkistamassa, että köyhyysraja tänä vuonna näyttäisi kulkevan 1150 euron kuukausitulojen kohdalla. Ansiotuloillani en tuota rajaa hätyyttele, mutta yhdessä sovitellun ansiosidonnaisen päivärahani kanssa tuo raja ylittyy kyllä. Täytyy siis myöntää olevansa vain pienituloinen. Pahoittelen aiempaa epätarkkuutta.

... Miksi siis otit esiin vangit? Oletko jossain kritisoinut vankilaoloja? En ole huomannutkaan. Mitä kritisoimista niissä on? Ja muuten, kas kun et kommentoi minun rinnastustani vankeihin...

Edellinen lukemani viesti oli Jaskan kirjoitus tuomioista ja vankilaoloista. Luulen, "että siitä se ajatus sitten lähti". Eipä tullut mieleeni, että joku tulkitsisi kirjoitukseni niin, että vertaisin työttömiä ja vankeja toisiinsa.

Olisit lukenut kirjoittamasi ennen lähettämistä, niin olisit voinut huomata itsekin...

... Itse olen hakenut puhtaaksikirjoittajan hommaa (välitysfirman kautta), mutta minulle sanottiin, että olen liian koulutettu. Ei työnantaja kuulemma usko, että viihdyn kauankaan sellaisessa hommassa. Minulle olisi siinä vaiheessa kelvannut mikä tahansa ei-ruumiilliseksi katsottava työ, olkoon vaikka kuinka rutiininomaista...

Fyysiset rajoitukset saattavat estää fyysisen työn, mutta tuo on juuri sitä mitä tarkoitin; olet hakenut tietynlaisia töitä, mutta et ole niihin tullut valituksi. Et siis ole hakenut "mitä työtä tahansa".
Jos ruumiillisia rajoituksia ei ole, "teoreettinenkin tyyppi" voi tehdä ruumiillista työtä.

Itse asiassa hain kaikkia mahdollisia töitä, joita kyseinen firma välitti. Tuosta nimenomaisesta avoinna olevasta hommasta minulle sanottiin noin, kun sanoin olevani kiinnostunut.

Olen tehnyt nuoruudessani laitosapulaisen töitä, varastotyöläisen hommia koulutarvikevarastossa sekä laivasiivousta. Siinä kokemukseni ruumiillisesta työstä. Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että en olisi jaksanut muutamaa kuukautta kauempaa. Enkä näe, että asiantuntijatehtäviin koulutetun henkilön CV:ssä siivoushommat olisivat erityinen meriitti (toisin kuin vaikkapa opiskelijalla). Pikemminkin päinvastoin. Tietysti viimeisenä hommanaan voi tehdä mitä vain... Ehkäpä vielä hakeudun lähihoitajaksi vanhustenhoitoon.

Vahvasti antipatiasi värittämiä ja negatiivisesti minua luonnehtivia sinun ääneen lausumat ajatuksesi, kuten [korjaus: esimerkki poistettu Helmenkalastajan toimesta].

Sinä se tunget tuota antipatiakorttia milloin minnekin. Et voi näköjään millään myöntää, että sillä mitä ja miten kirjoitat, voisi olla vaikutusta siihen, mitä nettipersoonastasi ajatellaan. Irl voit tietysti olla aivan muuta, mutta jotenkin minulle on muodostunut sellainen käsitys, että pyrit olemaan rehellinen myös oikeassa elämässäsi. Ja jos kerran rehellisesti suret sitä, että joudut joitakin työhön syystä tai toisesta kykenemättömiä kanssaihmisiäsi verotuloillasi elättämään, miksi se ei näkyisi myös henkilökohtaisessa elämässäsi, suhtautumisessasi omien sukulaistesi työttömyyteen (onhan sinulla kuitenkin omasta takaa perillinen, jonka toimilla kelpaa ylpeillä).

[Ryysy]

Lukekaapa Hilpan kolme viimeisintä viestiä oikein ajatuksella. Eritoten tämä kohta:

Miten ihminen selviytyy irtisanomisista ja löytää uuden alun työpolulleen? Miten säilyttää toiveikkuus ja olla vajoamatta masennuksen suohon? Miten selviytyä sellaisista tilanteista kuin ryhmätyöpaikkahaastattelut, työhönsoveltuvuustestit, työpaikkahaastattelut? Minusta tuntuu, että ne vievät henkisiä voimia aika paljon ja niissä epäonnistuminen syö itsetuntoa. Miten säilyttää olemus entisenä mukavana ja positiivisena itsenään vaikeuksien jälkeenkin?

Löytyykö palstalta empatiaa ja asiantuntevaa rohkaisua oikeansuuntaisiin ratkaisuihin yhteiskunnan tuilla eläville? (Hilppa)

Ollaan kuitenkin mielenterveyspalstalla, niin en sitten aijo ottaa vastuuta kenenkään olotilan huononemisesta keskustelun myötä. Hyvässä kunnossa sitä mielellään voi väitelläkin, mutta huonommassa kunnossa tai huonolla itsetunnolla lukiessa tulkitsee vähän liian tunteella. Esim. minun ei tarvitse kuin mennä käymään äidin luona, jos hän kysyy "mites työt", niin minä kuulen kysymyksen suunnilleen näin "joko sinun olisi hyvä aika tappaa itsesi"...

[Kyllästynyt]

... Vielä lisäisin, että miksi koet, ettei ahterisi olisi turvassa, jos töitä kerran on?

Lienet kuullut YT-neuvotte[list=]luista ja irtisanomisista.

[/list]
No, ehkä pääset sinäkin nauttimaan työttömän etuuksista. Tai voihan olla, että sinut suurena asiantuntijana värvätään salamana jonkin toisen työnantajan palvelukseen, ehkä suorastaan viedään käsistä... Jos noin ei kuitenkaan käy, saatat ihan omakohtaisesti päästä tutustumaan siihen, millaista vientiä on yli viisikymppisellä naisella työmarkkinoilla. Onneksi olet kuitenkin ollut niin kauan työelämässä ja miehesi on niin hyvätuloinen, että tuskin koskaan pääset tuntemaan, mitä työttömyys tavalliselle ihmiselle on.

Olen hyvin tietoinen siitä, että mahdollisen irtisanomisen jälkeen on erittäin todennäköistä, etten saisi työpaikkaa.

Joten voit lopettaa ilkeilysi asiasta turhana ja perättömänä.

[Helmenkalastaja]

Hilpan kirjoitukset tässä ketjussa ovat ansiokkaita. Nostavat esiin oikeita kysymyksiä, ja niistä huokuu ymmärrys siitä, mistä hän puhuu.
Tällä palstalla on vain vaikea avautua tämäntyyppisistä asioista.

[Helmenkalastaja]

Olen hyvin tietoinen siitä, että mahdollisen irtisanomisen jälkeen on erittäin todennäköistä, etten saisi työpaikkaa.

Joten voit lopettaa ilkeilysi asiasta turhana ja perättömänä.

Ei minulla tästä asiasta muuta sanottavaa ollutkaan kuin minkä jo sanoin.
Enkä tietenkään toivo, että sinut yt-neuvotteluissa todettaisiin tarpeettomaksi. Toivon vain, että lakkaisit lyttäämästä ihmisiä, joilla ei mene hyvin.

[Kyllästynyt]

Kukaan ei voi hypätä toisen nahkoihin, ja vaatimus että jokainen vaikeus, vamma tai vääryys on itse kohdattava ennen kuin siitä voi mitään sanoa, on älytön.

Totta kai voi mitään sanoa, mutta näin suuresta ja ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttavasta asiasta kuin pitkäaikaisesta työttömyydestä ei mielestäni pitäisi "asiantuntevia lausuntoja" antaa ilman omaa henkilökohtaista kokemusta...

En ole antanut ainoatakaan "asiantuntevaa lausuntoa" vaan ainoastaan kertonut oman mielipiteeni.

... Varsinkin lyttäävät lausunnot ovat erityisen epätoivottavia. Useimmat työttömät osaavat oikein hyvin lytätä itse itsensä ihan ilman ulkopuolisten apua siinä asiassa...

Mutta sinun mielestäsi minut voi ja saa vapaasti leimata ihmiseksi jonka mielestä yhteiskunnalle tuottamattoman ihmiset voisi likvidoida???

... Ja sinäkö tiedät, etten minä yhteiskunnan tukirahoilla - edes osittain - elä?..

En tiedä, enkä ole koskaan missään ikinä väittänytkään että tietäisin.

... Olisit lukenut kirjoittamasi ennen lähettämistä, niin olisit voinut huomata itsekin...

Luin, mutta koska en itse ajatellut tuollaista, en ymmärtänyt tai osannut arvata että joku toinen viestistäni löytää jotakin sellaista mitä siellä ei ole.

... Itse asiassa hain kaikkia mahdollisia töitä, joita kyseinen firma välitti...

Oliko kyseinen toimija ainoa työtä välittävä firma?

... Olen tehnyt nuoruudessani laitosapulaisen töitä, varastotyöläisen hommia koulutarvikevarastossa sekä laivasiivousta. Siinä kokemukseni ruumiillisesta työstä. Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että en olisi jaksanut muutamaa kuukautta kauempaa. Enkä näe, että asiantuntijatehtäviin koulutetun henkilön CV:ssä siivoushommat olisivat erityinen meriitti (toisin kuin vaikkapa opiskelijalla)...

Toisin sanoen, sitä et ollut valmis tekemään mitä työtä tahansa.

Vahvasti antipatiasi värittämiä ja negatiivisesti minua luonnehtivia sinun ääneen lausumat ajatuksesi, kuten "En ihmettelisi, vaikka kannattaisit tuottamattomien henkilöiden likvidoimista muita kuppaamasta", ainakin ovat.

Sinä se tunget tuota antipatiakorttia milloin minnekin. Et voi näköjään millään myöntää, että sillä mitä ja miten kirjoitat, voisi olla vaikutusta siihen, mitä nettipersoonastasi ajatellaan...

Mitä sinä oikein esität minun ajattelevan ja tekevän? Missä minä sinun mielestäsi olen tuon asian kiistänyt? Aivan tolkuton väite minun myöntämisistäni tai kiistämisistäni.

Antipatiasi minua kohtaan on ilmeinen - ja siksi tässäkin keskustelussa hyökkäät kimppuuni ja viittaat minun tuntevan ja ajattelevan jotakin mitä en ajattele enkä tunne. Väität myös, etten "voi näköjään millään myöntää, että sillä mitä ja miten kirjoitan..." Kertakaikkisen typerä väite!

[Ryysy]

Minä osaan kyllä olla hyvällä omallatunnolla vapaa. [...]

Olisko tähän jotain toimivaa reseptiä, mikä saisi muutkin työttömät ajattelemaan näin?

[Ryysy]

Fyysiset rajoitukset saattavat estää fyysisen työn, mutta tuo on juuri sitä mitä tarkoitin; olet hakenut tietynlaisia töitä, mutta et ole niihin tullut valituksi. Et siis ole hakenut "mitä työtä tahansa".
Jos ruumiillisia rajoituksia ei ole, "teoreettinenkin tyyppi" voi tehdä ruumiillista työtä.

Ei ruumiillinen työ ole automaattisesti sellainen johon pystyy kuka vaan joka ei ole halvaantunut. Minut on erotettu kaupan kassalta ja videovuokraamosta (tai erotettu on liian vahva sana mutta heitetty pois koeajalla 3-4 kerran jälkeen). Samoin psykoterapeuttina nyt toimiva kaveri sai potkut opiskeluaikana siivoustyöstä kun ei saavuttanut tietyssä ajassa tiettyä prosenttia alueesta. Noista töistä on yhtälailla kilpailua ja niihin yritetään valita kätevimmät, nopeimmat, reippaimmat ja käytännöllisimmät.

Joo, tälläkin suunnalla kokemuksia, että siivooja saa helposti potkut, vaikka tekisi ylitöitä ilmaiseksi, mikäli jälki ei työnantajaa miellytä.

Itse voin iloisesti myöntää, että en todellakaan hae "mitä työtä tahansa". En hae puhelinmyyjäksi - en. Enkä feissariksi. Olenko siis huono ihminen ja tukien väärinkäyttäjä? En hae kassallekaan - vaikka sitäkin olen miettinyt jo... En tiedä milloin saan virallisen työttömän statuksen, mutta toivoisin, että voisin silloin olla "ylpeästi työtön" mieluummin kuin vajota masennukseen ja vainoharhoihin siitä, kuinka "kaikki huomaavat että olen työtön, onko minulle oikeus edes syödä, kun en hae sitä ja tätä työtä..."

Minusta kannattaisi rohkaista ihmisiä eri töihin ei sillä tavalla sanoa vain, että "mene töihin". Kannattaisi esim. perustella, miksi jokin työ voisi olla hyvä jne. Että tämän tukien väärinkäyttöhössötyksen näen ihan turhana. AUTTAKAA hyvät ihmiset niitä, keksikää keinoja kuinka motivoida ihmistä hakemaan eri töihin... Minä esim. koen olevani hieman liian nirso noissa työnhauissa.

[Ryysy]

Itseasiassa, kyllä, kaipaan sellaisia ajatuksia, että ihmisellä on oikeus elää ja olla olemassa tuntematta jatkuvaa häpeää työttömyydestään. Minulla johtuu todennäköisesti kasvatuksesta se ajatusmaailma, että "jos et ole töissä, et ole mitään". En kovin montaa ihmistä tunne, jotka pystyvät sanomaan, että "olen työtön ja minussa ei ole mitään vikaa".

PS: Porrassiivojan homma voisi olla minulle oikein sopiva, mutta ensin kai pitäisi olla ajokortti...

[Helmenkalastaja]

Kukaan ei voi hypätä toisen nahkoihin, ja vaatimus että jokainen vaikeus, vamma tai vääryys on itse kohdattava ennen kuin siitä voi mitään sanoa, on älytön.

Totta kai voi mitään sanoa, mutta näin suuresta ja ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttavasta asiasta kuin pitkäaikaisesta työttömyydestä ei mielestäni pitäisi "asiantuntevia lausuntoja" antaa ilman omaa henkilökohtaista kokemusta...

En ole antanut ainoatakaan "asiantuntevaa lausuntoa" vaan ainoastaan kertonut oman mielipiteeni.

Sinun mielipiteesi ovat tuntuneet "asiantuntevilta lausunnoilta" (siksi lainausmerkit), sillä olet leimaavasti kertonut työttömien olevan sellaisia, etteivät he edes hae töitä ja jos heille työpaikka osoitetaan, he - ilman mitään syytä - kieltäytyvät siitä ja elävät mieluummin sosiaalituilla. Mitään faktaa tosin et ole antanut siitä, kuinka paljon tällaista esiintyy. Et ole myöskään todennut, että tällainen toiminta lienee lähes neljänsadan työttömän joukossa melko marginaalista, mikä olisi tehnyt toteamuksistasi vähemmän kohtikäyviä. Tajuatko sitä, että sinun sanomasi kertoo minulle, tällä hetkellä osa-aikatyöttömälle, mitä valtaväestö (työlliset) meistä ajattelee. Harva meistä on niin itseriittoinen, ettei tuollainen haavoittaisi.

... Olisit lukenut kirjoittamasi ennen lähettämistä, niin olisit voinut huomata itsekin...

Luin, mutta koska en itse ajatellut tuollaista, en ymmärtänyt tai osannut arvata että joku toinen viestistäni löytää jotakin sellaista mitä siellä ei ole.

Kyllä se siinä yhteydessä on täysin looginen päätelmä tarkoitusperistäsi.

... Olen tehnyt nuoruudessani laitosapulaisen töitä, varastotyöläisen hommia koulutarvikevarastossa sekä laivasiivousta. Siinä kokemukseni ruumiillisesta työstä. Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että en olisi jaksanut muutamaa kuukautta kauempaa. Enkä näe, että asiantuntijatehtäviin koulutetun henkilön CV:ssä siivoushommat olisivat erityinen meriitti (toisin kuin vaikkapa opiskelijalla)...

Toisin sanoen, sitä et ollut valmis tekemään mitä työtä tahansa.

En ole niin sanonutkaan. Olin valmis tekemään mitä tahansa se välitysfirman välittämää työtä. Olin myös monen muun samantyyppistä työtä välittävän yrityksen kirjoilla. Ne tarjosivat töitä, joista minulla oli edes jonkinlaista kokemusta ja niin ollen reaalisia mahdollisuuksia heidän kauttaan työllistyäkin. Mielestäni on tyhmää ja lyhytnäköistä hankkiutua ehdoin tahdoin töihin, joista tietää, ettei syystä tai toisesta jaksa niitä tehdä. Lyhyet työsuhteet ja karenssit eivät erityisesti kiinnosta.

Antipatiasi minua kohtaan on ilmeinen - ja siksi tässäkin keskustelussa hyökkäät kimppuuni ja viittaat minun tuntevan ja ajattelevan jotakin mitä en ajattele enkä tunne. Väität myös, etten "voi näköjään millään myöntää, että sillä mitä ja miten kirjoitan..." Kertakaikkisen typerä väite!

Enimmän aikaa en koe minkäänlaista antipatiaa sinua kohtaan. Antipatia on tilannekohtaista ja liittyy pariin aiheeseen. Tämä on yksi niistä.

Olen muuten poistanut sen likvidointilauseen alkuperäisestä viestistä ja muista sellaisista viittauksista, joiden muokkaaminen on minulle mahdollista. Lause oli ilkeämielinen ja kadun sitä. Kukaan ei ansaitse saada osakseen sellaista. Tämä aihe herättää minussa voimakkaita tunteita ja ehkä se oli syynä rumaan heittooni. En silti puolustele itseäni. Anteeksi.

[Ryysy]

No, kai kaikissa jotain vikaa on, mutta tarkoitin kai sitä, että ei jatkuvasti se huono omatunto vaivaisi, vaan pystyisi juuri elämään... siis sillä tavalla ettei tuntisi olevansa jokin "kakkosluokan kansalainen".

[Ryysy]

Nuorempana oli tuota, että suurin periaatteeni oli, että "en lupaa mitään", kun oli niin tärkeää, että minun ei ole pakko tehdä mitään, jos en halua, jos tuntui siltä. Nykyään olen koittanut opetella sitä, että jos tehdään jokin "sopimus", niin siitä pidetään kiinni. Ei se vieläkään helppoa ole, mutta koitan opetalla ja joskus huomaan, että ei se niin kauheaa ollutkaan... joskus huomaan, että sopimukset eivät toimineetkaan ja tunnen huonoa omaatuntoa. Tään takia en esim. osaa suuttua siitä, jos kaverin kanssa sovitaan, että "nähdään parin tunnin päästä" ja hän ei tulekaan käymään. Ajattelen, että "no hällä oli jotain muuta" tai "hänellä ehkä oli tunne ettei jaksakaan".

Olisi mukava kuulla Kyllästyneen mielipide tilanteestani siinä mielessä, että olenko huono ihminen, kun en ole töissä. Keikkahommia ei ole näkynyt nyt aikoihin mailla eikä halmeilla.

Haaveilen siitä, että kun valmistun, niin voisin järjestää kunnon juhlat (ilman lammaspaistia) ja juhlia työttömyyttäni, wuhuu!!! Nytkin minulla on YKSI ainut ja valmis paperi lähettämättä, minkä jälkeen olisin "valmis", mutta pelkään jopa valmistumista ja sen jälkeisiä paperiasioita ja TYÖTTÖMYYTTÄ. Varsinkin, kun siitä tulee virallista.

[Ryysy]

Jos haluat vastaavan tilanteen itsellesi niin sun pitää varmaan hommata hyvä persoonallisuushäiriö ensteksi. Passiivis-aggressiivisin piirtein

Ei muuten kuulu tähän ketjuun pätkääkään, mutta en viitsi aloittaa uutta, jos siitä nousee jokin hulabaloo. Muistelen, että luin jostain ikivanhasta ketjusta, että koet olevasi nykyään lähinnä psykopaatti (tms. en muista miten se meni)... Olisin hyvin kiinnostunut ko. aiheesta. Mietin, että oletko saavuttanut jonkin valikoivan tunteettomuuden tilan vai mistä on kyse? (En jaksa etsiä ko. ketjua nyt, voit aloittaa itse uuden tai joku muu... jos haluaa.) Ja tämä on tungettelevaa, tiedän.

[Ryysy]

Joo, se oli jokin SSRI- tms. lääkeketju tosiaan. Ai, otin taas tosissaan ja konkreettisesti lukemani.

[Kuutar]

Helmenkalastaja:Ehdotan, että kaikki ne, joiden mielestä sosiaaliturvan varassa on liian helppo elää, sanotaan irti (turvallisista) työpaikoistaan ja heidän tilalleen palkataan joku työttömien laajasta kaartista. Kuten tv-ohjelman perusteella tiedämme, ainakin kolme henkilöä on aktiivisesti hakenut töitä viime vuoden aikana; ehkä heitä on enemmänkin. Todennäköisesti heidän joukostaan löytyy henkilö jokaiseen vapautuvaan paikkaan, kokematon ehkä, mutta mistäpä sitä kokemusta saisi, jos ei saa työtä. Työ tekijäänsä opettaa ja niin edelleen. Ja niinhän täällä on annettu ymmärtää, ettei sillä omalla koulutuksella niin väliä ole, pitää tehdä sitä työtä, mitä on tarjolla. Ja jos koulutuksella tai osaamisella tai taipumuksilla ei tosiaankaan ole mitään väliä, niin varmasti työnantajakin olisi tyytyväinen, kunhan joku sitä työtä tekisi.

Heitä on paljon paljon enemmän. En ymmärrä miksi työttömistä puhuttaessa puhutaan aina siitä pienestä joukosta, joka karttelee töitä, kun työtä aktiivisesti etsivien joukko on suuri ja heille sitä työtä ensisijaisesti pitäisi tarjota. Sosiaalietujen suuruus ei vaikuta niihin, jotka oikeasti haluavat töihin. Ei työtä tehdä eikä töihin haeta pelkästään rahan takia, vaan myös siksi, että työ antaa mielekästä sisältöä ihmisen elämään.
Sekin pitää paikkaansa, että työ tekijäänsä opettaa.

Helmenkalastaja: Nämä ilman omaa syytään (tai no, syyhän olisi heidän asenteensa itseään huonompiosaisiin) irtisanotut pääsisivät nauttimaan sosiaalietuuksista. Heille asetettaisiin kielto hakeutua toisen palvelukseen esimerkiksi kolmen vuoden ajaksi (tätä seurattaisiin säännöllisillä käynneillä TE-toimistossa); oman yrityksen he toki saisivat laittaa pystyyn, jos intoa riittäisi. Toisaalta, miksi nähdä vaivaa, kun sosiaaliturvan varassakin on niin helppo elää... Kolme vuotta voisi olla sopiva aika. Siinä ajassa ehtisi jo oikeasti nauttia sosiaalieduistaan ja lokoisasta elämästä. Eikä tarvitsisi itse pummeja elätellä. Vastaavasti irtisanomissuoja entisille työttömille uusista työpaikoistaan olisi samat kolme vuotta.

Tuossahan olisi ideaa tositeeveeohjelmaksi, ne jotka valittavat liiallisista sosiaalietuuksista pääsisivät testamaan, mihin nuo tuet riittävät käytännössä. Työttömät taas saisivat työtä ja kokemusta työelämästä. Molemmat ryhmät pääsisivät esiintymään televisioon, joka voisi edesauttaa tulevaa työllistymistä.

[Kuutar]

Itseasiassa, kyllä, kaipaan sellaisia ajatuksia, että ihmisellä on oikeus elää ja olla olemassa tuntematta jatkuvaa häpeää työttömyydestään. Minulla johtuu todennäköisesti kasvatuksesta se ajatusmaailma, että "jos et ole töissä, et ole mitään". En kovin montaa ihmistä tunne, jotka pystyvät sanomaan, että "olen työtön ja minussa ei ole mitään vikaa".

PS: Porrassiivojan homma voisi olla minulle oikein sopiva, mutta ensin kai pitäisi olla ajokortti...

Minäkään en ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi hävetä työttömyyttä, jos on työtön ilman omaa syytään. Tuokin on totta, että nykyään siivoushommiin ja moniin muihinkin töihin vaaditaan ajokortti. Sitä ei kaikilla ole, eikä varaa hankkia.