Psykoterapia - matka minään

[Pinja]

Psykoterapeutti Mervi Kaura-Väinölän mielipiteitä psykoterapiasta, psykoterapeutin roolista ja psykoterapioitavista artikkelissa Psykoterapia -matka minään:
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mik ... tka_minaan

[Psykopatologia]

Tuntuvan hyvä artikkeli!

[Ryysy]

Minusta tuo oli aika ympäripyöreä. Ja (mitä ihmettä!) muistan lukeneeni tuon aiemminkin... en tiedä mistä ja milloin, mutta muistan.

[Kyllästynyt]

... Eiko hyvän terapian tulisi paneutua nykypäivään ja siitä selviämiseen?...

Siivoamista lakaisemalla roskan maton alle.

[Hilppa]

Kaiken voi ajatella toisin.

Ei tuo mielestäni mitenkään erinomainen ollut. Muutama kohta jäi mieleen.

– Joskus muistot traumaattisista tapahtumista ovat niin syvällä tiedostamattomassa, ettei ihminen itsekään tiedä, tapahtuiko se minulle tai hän voi muistaa, mutta vähätellä samalla aivan järjen vastaisesti: oliko tuo nyt mitään.

Onko näitä muistoja tarpeen kaivaa esiin? Kenties näin luodaan valemuistoja, jotka terapoitava kuvittelee tapahtuneiksi eikä enää tiedä, mikä on totta ja mikä tarua.
Eiko hyvän terapian tulisi paneutua nykypäivään ja siitä selviämiseen?

Ei muistoja kaiveta. Kaikenlaista voi tulla esiin terapiassa ja siellä on turvallista muistojen tulla esiin, koska niitä pääsee käsittelemään. Tärkeätä on luottamus terapiasuhteessa.

Nykypäivä on vähän huono lähtökohta, koska tuolloin terapia muuttuu helposti paikallaan polkemiseksi, ja kuten Kaura-Väinölä sanoi, muodostuu helposti riippuvuussuhteeksi, jossa terapoitava käy "tilittämässä" nykypäiväänsä.

– Terapeutistaan voi pitää, mutta on työtapaturma, jos terapeutista tulee ihailun kohde, koska silloin aletaan vain kellua ”voi, miten meillä on mukavaa” - tunnelmissa eikä mennä eteenpäin. Tiettyyn rajaan asti terapia voi olla riippuvuussuhde, mutta jos terapiasta tulee ainoa ravinnon lähde, kehitys pysähtyy siihen.

– Voi kuulostaa karulta, mutta terapeutin tehtävä ei ole lohduttaa. Hän voi sanoa, että tämä mahtaa tuntua pahalta ja katsotaan yhdessä, mitä voidaan tehdä. Mutta hän ei keskeytä itkua kiikuttamalla nenäliinoja, hänen tehtävänsä on olla rauhallisesti läsnä.

Tähän juuri syyllistyy niin terapeutti kuin terapoitavakin valitettavan usein. Molemminpuolinen riippuvuussuhde on pahita, mitä psykoterapiassa voi tapahtua.

Toisaalta terapiatyöskentelystä tulisi pitää ja siihen olla jonkinlainen "veto", jotta sitä ylipäätään jaksaa. Eikä terapeutti vastenmielinenkään saa olla.

Milloin terapia on onnistunut?

Sen tuloksena elämästä voi tulla hieman täyspainoisempaa, mutta onnellisuutta se ei takaa. Kaura-Väinölä muistaa jostakin kuulleensa määritelmän: Normaali ihminen on tunneherkkä, hiukan ahdistunut

Tuo oli varsin hienosti sanottu!

No tuo on varmasti Sateentekijän mieleen.

Itse ajattelen onnellisuuden olevan enemmän elämänmyönteiseen persoonaan liittyvä terapian tarpeesta riippumaton piirre.

[Psykopatologia]

Mielestäni "onnellisuus" on paljolti sisäistä r a u h a a.

[Pinja]

Minusta artikkeli on hyvä, tosin olisin kaivannut lisää tietoa siinä. Olen samaa mieltä tuosta, että onnellisuus on sisäistä rauhaa. PP oletko sinä onnellinen?
Terapia ei varmastl pysty takaamaan onnellisuutta, mutta terapian tärkeimpiä päämääriä on sisäisen rauhan lisääminen.

[Hilppa]

Kyllä varmasti sisäistä rauhaa. Mutta myös tyytyväisyyttä vallitseviin olosuhteisiin. Jos on hankaluuksia/vaikeuksia vähän jokapuolella, "ole pienistä asioista iloinen" ei auta.

Kun sota-ajan kokeneita on haastateltu, heidän sukupolvi otti usein esiin "kaikesta huolimatta elämänmyönteisyys" -asenteen, jonka he olivat jo lapsuudessa imeneet ikään kuin persoonaansa kuuluvaksi piirteeksi.

[Pinja]

Psykopatologia perustuuko psykoterapian terapiatyöskentely teoriaan vai johonkin muuhun? Olen lukenut jostakin, että psykoterapiatunnit eivät perustuisi teoriaan vaan yksilölliseen vuorovaikutukseen. Jos perustuu teoriaan, niin terapeuttihan luulee olevansa joka kohdassa oikeassa ja normaalia vuorovaikutusta ei pystyisi syntymään eikä harjaantumaan terapiatunnilla käytännön tilanteita varten. Kuinka yksilöllistä hoito on sen suhteen mitä menetelmiä terapeutti kunkin asiakkaansa kanssa käyttää vai vakiintuuko terapeutilla jokaisen asiakkaansa kanssa samanlainen tyyli hoitaa?

[Psykopatologia]

Psykopatologia perustuuko psykoterapian terapiatyöskentely teoriaan vai johonkin muuhun?
Olen lukenut jostakin, että psykoterapiatunnit eivät perustuisi teoriaan vaan yksilölliseen vuorovaikutukseen.
Jos perustuu teoriaan, niin terapeuttihan luulee olevansa joka kohdassa oikeassa ja normaalia vuorovaikutusta
ei pystyisi syntymään eikä harjaantumaan terapiatunnilla käytännön tilanteita varten. Kuinka yksilöllistä hoito
on sen suhteen mitä menetelmiä terapeutti kunkin asiakkaansa kanssa käyttää vai vakiintuuko terapeutilla
jokaisen asiakkaansa kanssa samanlainen tyyli hoitaa?

Yleisesti teoriaan mutta ko. potilaan kohdalla enemmän yksilölliseen vuorovaikutukseen.

[Pinja]

Kiitos vastauksestasi!

[Psykopatologia]

Hyvä, että sinulla on joitain tapojakin.

[Pinja]

Hyvä, että sinulla on joitain tapojakin.

Hyvä, että osaat kehuakin.