Kirjoittaja Ryysy » 21.03.2015 18:05
Minun mielestä ihan tuntumatasolla lihakset jotenkin "surkastuvat", jos esim. lopettaa jonkin säännöllisen harrastuksen eikä liiku muutenkaan. Se voi olla vain tunne tosiaan, koska esim. aerobicin jälkeen aina tuntee yleensä myös lihaksissa tehneensä jotakin. Siihen tottuu eikä sitä huomaa aktiivisesti harrastaessa. Sen sijaan, kun lopettaa liikkumisen, kyllä ne lihakset jonnekin _vuosien_ aikana katoaa. (Menee yleensä tosiaan vuosia aikaa selkeän muutoksen huomaamiseen.)
Minulla on sellainen erikoinen käsitys laihduttamisesta, että jos syö vähemmän, se kyllä laihduttaa, mutta parempi olisi syödä kuitenkin samanverran, mutta jotakin terveellistä, jolloin kuvittelen, että aineenvaihdunta pysyy parempana.
Jos syö huonosti ja voi huonosti eikä liiku, silläkin laihtuu nopeasti (jopa normaalipainoinen). Silloin pitäisi myös elimistön mennä sekaisin, esim. ihan paskankin perusteella se pitäisi huomata. Päivittäinen ruikuliripuli säännöllisesti ilman kunnon pökäleitä voi olla merkki laihtumisesta, mutta myös yleisestä huonosta voinnista.
Se, että ihminen tietoisesti laihduttaa, vaatii hirveää itsekuria. Yleisesti ottaen en pysty samastumaan tällaiseen itsekuriin ja ehkä osittain en ymmärrä laihduttamista laihduttamisen vuoksi siksi (oli kyse terveyssyistä tai ei). Kannatan sitä, että harrastaa liikuntaa ilman halua laihtua tai kehittää lihaksia. Siitä tulee hyvä olo ja pysyy henkisesti ja fyysisesti kunnossa.
Olut lihottaa, jos syö suhteellisen normaalisti eikä liiku. Mutta se myös laihduttaa, jos vain juo, muttei syö.
Oliks mulla vielä muuta pölistävää, ei kai.
