Leikkiminen

[Ryysy]

Leikittiin tänään pehmoleluilla. Olen melkein 30-vuotta ja veljeni 11. Miksi leikkiminen ei ole "normaalia"? Onko leikkiminen taantumista vai mikä siitä tekee tietyn ikävaiheen jälkeen jotenkin paheksuttavaa tai sellaista, että "ei kehtaa leikkiä"?

Kiitän rautalangasta jo etukäteen.

[Ryysy]

Sinulla on varmaan jotkut aikuisten leikit kyseessä. Aloituksella viittasin lapsekkaisiin leikkeihin. Vaikka kyllähän lastenkin leikeistä jossakin vaiheessa paljastuu seksuaalisia piirteitä.

Mitä tarkoittaa regressio egon palveluksessa? Jos taantumista, niin miten se voi olla "palveluksessa"?

[Ryysy]

En oikein perusta termistä "regressio egon palveluksessa". Lisäksi, kiitos tekstistä / linkistä! Luulen, että tuo tiedostamaton-sivusto on ollut olemassa jo ainakin kymmenen vuotta. Harmillista, ettei kukaan laajenna sen tarjontaa.

Lasten / nuorten sarjakuvista tehdyt elokuvathan ovat aikuisille hyväksyttyä viihdettä, jännää. Itse inhoan lähes kaikkea sarjakuviin perustuvaa elokuvamateriaalia, sekä varsinkin ihan perusfantasiaa. Ehkä koska en ole koskaan lapsuudessani / nuoruudessani tutustunut tähän maailmaan? Liisa Ihmemaassa kun on hyvä ja siihen olen tutustunut.

Yksi hyvin hyväksytty taantumisen muoto ovat roolipelit sekä ehkä jotkut muutkin hyvät pelit, joihin voi eläytyä, en ole ihan varma näistä muista peleistä.

'Sairauden taakse piiloutuminen'... hm.

Vähän alle kymmenen vuotta sitten (entisellä tukarilla ollessani) muistan, että luin tai sain tietää tästä regressiosta egon palveluksessa, ajattelin että esim. poissa olleen isän kaipuun voisi korvata taantumalla lapseksi, joka ikävöi isäänsä. Siispä koetin sitäkin. Tietoista taantumista ja ikävöintiä. Ei toiminut.

En oikein erota sitä milloin on kyse "stressitilanteesta" ja milloin ei... kun tuossa puhutaan niistä kuitenkin erikseen.

Miksei minulla ole terapeuttia?