Missä mieli luuraa?

[Riidankylväjä]

Jos tärykalvo vioittuu niin kuuleminen on aika heikkoa.

[ve?e]

Musiikin kuulemisessa muuten ainakin mieli odottaa aktiivisesti jotain tulevaksi, ja nimenomaan lisäilee kuulemaansa omiaan. Steppaavassa nakissa, esimerkiksi, ei kuulu mitään tuossa toisen tahdin alussa, missä pitäisi "biisin" alun perusteella syntyneen odotuksen mukaan kuulua. Sen sijaan kuuluu vasta "kohotahdilla". Tämä ei kuitenkaan riko kuulijassa vaikutelmaa alkaneen rytmin jatkumisesta (vaikka faktisesti ottaen oikeastaan pitäisi, jos kuuleminen olisi pelkästään ilman värähtelyjen vastaanottamista, koska isku on täysin näkyvällä tavalla myöhässä). Mieli jossain mielessä täydentää iskun siihen, mistä se puuttuu. Odotus "biisin" alussa alkaneen rytmin jatkumisesta säilyy vastakkaisesta evidenssistä huolimatta.



http://en.wikipedia.org/wiki/Shave_and_a_Haircut

Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta käsittääkseni siinä nimenomaan sanotaan, että musiikki syntyy soiton ennakointeihin mukautumisista ja mukautumattomuuksista. Peliä odotusten kanssa. Jotain sellaista.

http://www.yourbrainonmusic.com/

[ve?e]

Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta käsittääkseni siinä nimenomaan sanotaan, että musiikki syntyy soiton ennakointeihin mukautumisista ja mukautumattomuuksista. Peliä odotusten kanssa. Jotain sellaista.

http://www.yourbrainonmusic.com/

Mulla olikin se hyllyssä.

”Pitch [sävelkorkeus] is a purely psychological phenomenon related to the frequency of vibrating air molecules. By ‘psychological’ I mean that it is entirely in our heads, not in the world out there; it is the end product of a chain of mental events that gives rise to an entirely subjective, internal mental representation or quality. Sound waves -- molecules of air vibrating at various frequencies -- do not themselves have pitch. Their motion and oscillations can be measured, but it takes a human (or animal) brain to map them to that internal quality we call pitch.

We perceive color in a similar way, and it was Isaac Newton who first realized this. (…) Newton was the first to point out that light is colorless, and that consequently color has to occur inside our brains. He wrote, “The waves themselves are not colored.” Since his time, we have learned that light waves are characterized by different frequencies of oscillation, and when they impinge on the retina of an observer, they set of a chain of neurochemical events, the end product of which is an internal mental image that we call color. Although an apple may appear red, its atoms are not themselves red. And similarly, as the philosopher Daniel Dennett points out, heat is not made up of tiny hot things.

A bowl of pudding only has taste when I put it in my mouth -- when it is in contact with my tongue. It doesn’t have taste or flavor sitting in my fridge -- only the potential. Similarly, the walls in my kitchen are not ‘white’ when I leave the room. They still have paint on them, of course, but color only occurs when they interact with my eyes.” (s.22--24.)

***

Mieli (no kokemukset) tulee esiin suhteissa kaikenlaisiin värähtelyihin ja oskillaatioihin. Jos on uskominen.

[Biancaliina]

Kas vain, taaskaan ei (ole) leikannut, ei ainakaan siis turhan terävä mieli.

Onko terävän mielen vastakohta tylsä mieli?