Sairaudentunto

[Ryysy]

.

[Helmenkalastaja]

Minä ajattelisin niin, että sairaudentunto korreloi hoitomyönteisyyden kanssa.

[Ryysy]

,

[Helmenkalastaja]

Ajatus ei enää kulje, pakko mennä nukkumaan. Voin kenties jatkaa joskus...

[Valkosiipi]

Alkoholismikin on sairaus ja alkoholismista selviytymiseen vaaditaan vahvaa sairaudentuntoa, lisäksi tukea ja vahvaa tahtoa selvitä sairaudesta.
Jos sairaudentuntoa ei ole, ei todennäköisesti ole myöskään riittävää tahtoa parantua. Avun vastaanottaminen on vain näennäistä.
Itseään voi pettää esim. yrittämällä vähentää alkoholinkäyttöä, mutta harvemmin kai muu kuin täysi raittius auttaa.

Läheisten sanomisista ei kannata välittää, jos vaan pystyy olemaan välittämättä.
Terapia raitistumisen jälkeen on hyödyllistä. Jos tarvitsee maksajan terapialle, täytyy olla silloinkin sairaudentuntoa.

[Valkosiipi]

Ei tässä ketjussa ole kysymys alkoholismista. Ei ainakaan aloitusviestin perusteella.
Vedin itse tuon alkoholismin mukaan, koska sekin on sairaus ja siitä selviytymisessä tärkeää on sairaudentunto.

[Ryysy]

,

[Ryysy]

,

[Ryysy]

,

[Hilppa]

"Luulisi, että alkoholin käytön lopettamisessa on olennaisempaa tahto sen lopettamiseen kuin sairaudentunto. "

Jos alkoholin liikakäyttö käsitetään riippuvuussairaudeksi, mielestäni käytön lopettamisessa on tuolloin olellista juuri sauraudentunto, mikä on (alkoholiriippuvuudessa) sama asia kuin lopettamistahdon herääminen. Ei voi haluta lopettaa liikakäyttöä, jos ei ole ensin mieltänyt omaa käyttöään liikakäytöksi (/sairaudeksi/riippuvuudeksi) ja siten muodostunut tahtoa lopettaa alkoholin käyttö.

[Ryysy]

,

[Hilppa]

Voi tämän(kin) asian käsittää useammalla tavalla. Ja kukin käsittää oman näkemyksensä mukaisesti. Liikakäyttöä on mielestäni kaikki yli kohtuukäytön menevä käyttö. Ja jos henkilö ei kykene vähentämään käyttöään, vaikka kyseessä olisikin vain lievä liikakäyttö, on jo kyse jonkinasteisesta riippuvuudesta. Jos on samanaikaisesti jokin muu hoitoa vaativa psyykensairaus, ei alkoholi ainakaan paranna tilannetta vaan päinvastoin, saattaa esiintyä yhdys- ja sekundaarisia vaikutuksia muiden ongelmien kanssa. Alkoholi on huono lääke. Esimerkiksi työssäni kiellettiin vanhalle viinalle haiseminen, jolloin joillekin henkilöille tuli ongelmia, koska he eivät kyenneet vähentämään kulutustaan, jotta seuraavana työpäivänä ei tuota ikävää ilmiötä ("vanha viina") olisi esiintynyt. Siitä sitten seurasi varhaisen puuttumisen kaavan mukaisesti hoitoonohjaus ensin työterveyslääkärille ja sitä kautta tilanteen kartoitus. Voihan työterveyslääkäri esimerkiksi mttauttaa maksa-arvot jne, jolloin hoitoonohjaus saattaa tulla kyseeseen. Aika vaikea sellaisessa tilanteessa on vetää rajaa sairauden tms. muun ongelman välille. Yleensä ihminen itsekin tuntee ja tiedostaa ainakin jollain tasolla, onko alkoholi hänelle ongelma vai ei. Eri asia on sitten, haluaako hän lopettaa kulutuksen vai ei (l. löytyykö sitä sairaudentuntoa vai ei).

Alkoholi on erityisen helposti riippuvuutta aiheuttava päihde (annoskoon kasvamisesta johtuva riippuvuuden voimistumisominaisuus). Alkoholia käyttävän ihmisen käyttäytymisen luonne muuttuu. On tunnettu tosiasia, että krapulassa oleva ihminen saattaa käyttäytyä tahdittomasti muita kohtaan ja helposti mieltää ristiriitatilanteissa, että muissa on vika; ei henkilössä itsessään, vaikka olisikin toisinpäin. Sellaisessa tilanteessa voidaan mielestäni puhua sairaudesta, jonka haittapuolet kohdistuvat ympäristön ihmisiin; ei alkoholia käyttävään henkilöön itseensä.