Miten opitte lukemaan?

[Kyllästynyt]

Ensimmäiset sanat tulivat alle vuoden iässä, ja lausetasoisesti hän alkoi puhua 1½-vuotiaana.

Ok. Jos ymmärsin oikein, niin lukutaito ilmaantui uskomattoman nopeasti siitä, kun puheeseen ilmaantuivat lauseet.

Minäkin olen kertoman mukaan puhua pulputtanut ennen kuin kävelin, siis konttasin ja puhuin. Mutta siitä vaiheesta oli vielä matkaa kirjoitettujen kirjainten tunnistamiseen ja yksittäistenkin sanojen lukemisen oppimiseen. Saati kirjoitettujen lauseiden tunnistamiseen ja lukemiseen.

Hänen puheensa alkoi varhain ja eteni hyvin nopeasti.

Sade,

Hän on toisella tavalla lahjakas; motorisesti taitava, musikaalinen ja hänellä on kehittynyt tyylin ja esteettisyyden ymmärrys. Lisäksi hän on luonteeltaan erittäin päättäväinen, määrätietoinen, vaativa (myös itselleen), ahkera ja periksiantamaton perfektionisti. Persoonallisuutensa/luonteensa avulla hän on päässyt/ja pääsee pitkälle (kirjaimellisestikin). Hän esimerkiksi etenee opinnoissaan nopeammin kuin veljensä, joka ei ole vähääkään kunnianhimoinen tai tittelinkipeä.
Lukemaan hän oppi 5-vuotiaana, ja olisi varmaan oppinut aiemminkin, mutta hän ei ollut kirjaimista kiinnostunut vaan leikkiminen ja liikkuminen oli hänelle tärkeämpää kuin kirjat ja kirjaimet.

[SADE]

Kyllästynyt, sanoisin kuitenkin, että käsitykseni/lukemani mukaan myös toinen lapsesi on hyvin lahjakas. Miksi ensimmäistä pidetään lahjakkaampana ja on kaikesta päätellen saanut enemmän huomiota lahjakkuudestaan kuin "numero 2"? Johtuuko siitä, että hän (ensimmäinen lapsi) on menestynyt teoreettisissa aineissa paremmin? Tai onko syynä juuri se, että hän on ensimmäinen lapsi?

Tämän viestiketjun innoittamana (luulisin) juttelin ko. asioista tänään äitini kanssa puhelimessa. Äitini kertoi, että jo 3-vuotiaana lauloin täysin nuotilleen oikein erinäisiä ikivihreitä biisejä mitä vanhempani soittivat kotona. Tämäkin oli herättänyt kummastusta ihmisissä. Muuten en todellakaan ollut yhtään etevämpi kuin muutkaan ikäiseni. Ehkä tyhmempikin, en tiedä.

Kyllästynyt, mitkä ovat sinun vahvimmat puolesi ja olitko "ylinero" esim. koulussa?

[Ryysy]

Minulla tuli jossakin vaiheessa oppimisessa seinä vastaan niin että tärähti. Myös piirtämisessä. Kun piti alkaa piirtää kolmiulotteisesti, en enää osannutkaan piirtää ns. luonnostaan. Soittamisesta ei tule mitään, jos isketään (vasemman käden) nuotit eteen. Korvakuulolta soitan, jos saan harjoitella hitosti. Nuoteista soittaminen on aivojumppaa. Pitäisi muuten pitkästä aikaa kokeilla! En silti ymmärrä nuotteja, jos en kuule niitä ensin.

Matematiikassa tuli myös seinä hyvin äkkiä. En koskaan ole ollut hyvä matematiikassa, vaan joutunut näkemään älyttömästi vaivaa. Kehittänyt omia tapoja laskea, esim. ajatellut numerot mielessäni noppien lukuina. Toiset laskee sormillaan. En vieläkään ns. osaa laskea automaattisesti. Laskeeko jotkut automaattisesti? Tai miten ihmiset ylipäätään laskevat? Jos joku sanoo, mitä on 8 + 7, nopat aktivoituvat aivoissani välittömästi. Numerot ovat konkreettisia pisteitä, eivät abstrakteja tms. Lukiosta (lyhyt matematiikka) suoriuduin rimaa hipoen. Nykyään en edes halua kuulla mitään numeroihin liittyvää, vaikka se olisi hyväksi mielelle. Miten normaalisti ihmiset laskevat?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, sanoisin kuitenkin, että käsitykseni/lukemani mukaan myös toinen lapsesi on hyvin lahjakas. Miksi ensimmäistä pidetään lahjakkaampana ja on kaikesta päätellen saanut enemmän huomiota lahjakkuudestaan kuin "numero 2"? Johtuuko siitä, että hän (ensimmäinen lapsi) on menestynyt teoreettisissa aineissa paremmin? Tai onko syynä juuri se, että hän on ensimmäinen lapsi?...

Kombinaationa kaikki luettelemasi syyt.

... Kyllästynyt, mitkä ovat sinun vahvimmat puolesi ja olitko "ylinero" esim. koulussa?

En ole ollut nero.
Koulunkäyntini ja -menestykseni on ollut... sanoisinko vaihtelevaa.

[SADE]

Ryysy, jos on absoluuttinen "nuottikorva" niin mitä nuoteista? Ne voi heittää mäkeen.

[Mirri]

Mielestäni tämän ketjun otsikko on sikäli hyvä, että tässä ei kysellä minkä ikäisenä ihmiset ovat oppineet lukemaan, vaan miten lukemaan oppiminen on tapahtunut. Luulen, ettei ole määriteltävissä tarkkaa ja täsmällistä lukemaan oppimisen ikää; sen sijaan on mahdollista miettiä lukemaan oppimisen yksilöllisiä prosessesseja eri vaiheineen.

Jännä juttu, että nykyisinkin vielä kysellään puhumaan oppimisen ja lukemaan oppimisen ikää; aivan kuin olisi olemassa jokin tietty hetki, jolloin lapsen osaaminen (mitä osaamisella mahdetaankaan tarkoittaa) on putkahtanut esille. Miksei kysellä ja vertailla milloin lapset ovat oppineet laskemaan... Matemaattiset valmiudet ilmeisesti ymmärretään prosessiksi paremmin kuin puheen, lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien kehittyminen.

[SADE]

Kyllästynyt, olet ehkä ns. alisuoriutuja? Olosuhteiden vanki?

[Ryysy]

Ryysy, jos on absoluuttinen "nuottikorva" niin mitä nuoteista? Ne voi heittää mäkeen.

Niin, jos olisi, se olisi ihan mahtavaa! Rakastan kuunnella pianonsoittoa. Pienenä olin myös kateellinen ihmisille, jotka osasivat soittaa, koska itse en osannut niin hyvin. Kirjoitit aiemmin, että osasit laulaa. Minä taas en osaa, enkä ole koskaan osannutkaan laulaa nuotilleen. Positiivisena puolena se, että huomaan sen sentään itse. Jos koskettimiakin soittaa, eivät nekään aina heti soi niin kuin pitäisi.

[Kyllästynyt]

... Miksei kysellä ja vertailla milloin lapset ovat oppineet laskemaan... Matemaattiset valmiudet ilmeisesti ymmärretään prosessiksi paremmin kuin puheen, lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien kehittyminen.

Mitä tarkoitat laskemisella?
Varhain lukemaan oppinut laski aina ja kaikkialla: "kaksi porrasta... bussipysäkillä neljä ihmistä... äiti osti kolme jäätelöä..." jne.
Ei häntä laskemaankaan tavoitteellisesti opetettu, se oli hänellä jonkinlainen luonteenpiirre tai ominaisuus.

Kyllästynyt, olet ehkä ns. alisuoriutuja? Olosuhteiden vanki?

En todellakaan osaa sanoa. Silloin ei käsitettä "alisuoriutuja" edes tunnettu, tai ainakaan siitä ei puhuttu, ja toisaalta kotiolot sekä koulukiusaaminen veivät niin paljon aikaa ja kapasiteettia, ettei energiaa riittänyt muuhun.

[Mirri]

... Miksei kysellä ja vertailla milloin lapset ovat oppineet laskemaan... Matemaattiset valmiudet ilmeisesti ymmärretään prosessiksi paremmin kuin puheen, lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien kehittyminen.

Mitä tarkoitat laskemisella?
Varhain lukemaan oppinut laski aina ja kaikkialla: "kaksi porrasta... bussipysäkillä neljä ihmistä... äiti osti kolme jäätelöä..." jne.
Ei häntä laskemaankaan tavoitteellisest opetettu, se oli hänellä jonkinlainen luonteenpiirre tai ominaisuus.

"Mitä tarkoitat laskemisella?"
Niinpä... Mielestäni yhtä hyvin ja perustellusti voidaan kysyä: mitä tarkoitat lukemisella?

[SADE]

Ryysy, jos on absoluuttinen "nuottikorva" niin mitä nuoteista? Ne voi heittää mäkeen.

Niin, jos olisi, se olisi ihan mahtavaa! Rakastan kuunnella pianonsoittoa. Pienenä olin myös kateellinen ihmisille, jotka osasivat soittaa, koska itse en osannut niin hyvin. Kirjoitit aiemmin, että osasit laulaa. Minä taas en osaa, enkä ole koskaan osannutkaan laulaa nuotilleen. Positiivisena puolena se, että huomaan sen sentään itse. Jos koskettimiakin soittaa, eivät nekään aina heti soi niin kuin pitäisi.

Ryysy, itseäni taas harmittaa se etten osaa nuotteja (tai osaan hyvin vähän). Ne eivät auta minua laulamisessa yhtään ja kun laulukaverini puhuvat erilaisista nuottimerkeistä yms. niin olen usein aivan pihalla, mutta vahvuuteni on se, että osaan laulaa ja siksi saan anteeksi suuren kyvyttömyyteni nuottien lukemisessa.

[Ryysy]

Saden kommenttiin:

En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että nuoteista voisi laulaa. Ymmärrän, että kitaraa / bassoa voi soittaa tabulatuureista ja pianoa nuoteista... mutta että oman äänen voisi nuottia katsomalla saada nuotin mukaiseksi, kuulostaa erikoiselta, siksi kiinnostavaltakin. Ihan jos pelkkä litania c d e f g a h c... kyllähän nuo mielessä kuulee ja soittona ymmärtää, mutta ei puhettakaan siitä, että ne tulisivat suusta äänenä ja nuotteina oikein.

Lisäys: nuotteina... ei vaan siis nuotilleen.

[Kyllästynyt]

... Miksei kysellä ja vertailla milloin lapset ovat oppineet laskemaan... Matemaattiset valmiudet ilmeisesti ymmärretään prosessiksi paremmin kuin puheen, lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien kehittyminen.

Mitä tarkoitat laskemisella?
Varhain lukemaan oppinut laski aina ja kaikkialla: "kaksi porrasta... bussipysäkillä neljä ihmistä... äiti osti kolme jäätelöä..." jne.
Ei häntä laskemaankaan tavoitteellisest opetettu, se oli hänellä jonkinlainen luonteenpiirre tai ominaisuus.

"Mitä tarkoitat laskemisella?"
Niinpä... Mielestäni yhtä hyvin ja perustellusti voidaan kysyä: mitä tarkoitat lukemisella?

Tarkoitan lukemisella sitä, että pystyy ilman apua lukemaan ja ymmärtämään mitä missäkin lukee. En tarkoita sitä, että arvaa mitä jossain lukee, vaan että todella lukee. Minullekin oli yllätys, että hän oppi lukemaan niin varhain, mutta niin vain kävi.
Koska muovikirjaimet olivat suuraakkosia, pienet kirjaimet hänen piti oppia erikseen ja ne hän oppi tietokoneen näppäimistöltä.

[SADE]

Tottakai uusi laulu opetellaan nuoteista.
Lauluryhmäni laulaa ja harjoittelee aina nuoteista, paitsi silloin kun esiinnytään pyritään nuotit jättämään pois tai ainoastaan pitämään ne hätävarana, jos tulee paniikki.

[SADE]

Se, milloin on oppinut lukemaan, laskemaan , kirjoittamaan, laulamaan, piirtämään, ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa tai parempaa. Vaikka tuntuukin houkuttelevalta korostaa oman jälkeläisensä erinomaisuutta, löytyy varmasti muitten vanhempien pesueista muita lahjakkuuksia. Ei kai tämän ketjun tarkoitus ole ylistää oman lapsen erinomaisuutta?
Tuntuu vähän, että jollakin on halu "briljeerata"?

No riippuu vähän missä mielessä ajattellaan "huonompi" tai "parempi". Kyllähän esim. huippulahjakas piirtäjä on parempi piirtäjä kuin sellainen, joka vain ilokseen piirtelee (yleensä) jne.
Tämähän on keskustelua ja minusta ainakin on hauska kuulla erilaisista ihmisistä ja heidän lahjakkuuksistaan. En minä ainakaan koe, että esim. Kyllästyneen lahjakkaat lapset on minulta millääntavoin pois. Päinvastoin mielenkiintoista kuulla erilaisista ihmisistä. Kiva ettei aina kirjoiteta vaan, että "kun olen niin huono ja kaikki on tyhmää". Hienoa kuulla myös jotain menestystarinoita aina välillä.

[Rane]

Sade, olen samaa mieltä.

[Kyllästynyt]

Tuntuu kuin Mirriä närästäisi se, että lapseni oppi lukemaan hyvin varhain.

Olihan se tietenkin hienoa ja helpottavaa todeta, että lapsi on nopea oivaltamaan ja oppimaan. Kuitenkin kun häntä sitten esiteltiin (isovanhemmat) kuin jotain luonnonoikkua, alkoi ärsyttää ja pelottaakin miltä sellainen hehkutus lapsen mielessä tuntuu, mitä jos hän kyllästyy jatkuvaan "luepa nyt tädille/sedälle vähän.." ja entä jos hehkutettu ihmelapsi ei sitten täytäkään niitä odotuksia joita häneen on kohdistettu; tunteeko hän epäonnistuneensa ja pettäneensä odotukset jos ei aivan kaikkea heti opi tai hoksaakaan. Sittemmin oli sitäkin, että esimerkiksi koulussa repesi suoranainen riemu jos hän ei jotakin osannut tai tiennyt: "etpä osannutkaan hähhähää, etpä tiennyt...lällällää".

Monelta taholta ja monta kertaa olen kuullut, että häntä pidetään erityisenä, mutta enhän minä osaa sellaista nähdä, koska minulle hän on aina ollut samanlainen enkä osaa ajatella tai kuvitella häntä toisenlaisena.

Olenhan minä hänestä ja hänen saavutuksistaan ylpeä, mutta ne asiat joista hän on eniten tunnustusta saanut, eivät ole (ainakaan suoraan) liittyneet ns. akateemisiin taitoihin vaan hänen persoonaansa; avuliaisuuteensa, kärsivällisyyteensä, kiltteyteensä ja sympaattisuuteensa.
Hänellä on myös hyvä huumorintaju ja koska hän on niin nopea oivaltamaan, hän ei juurikaan jää sanattomaksi.

[Psykopatologia]

Ihmiset ovat aina parempia tai huonompia elleivät ole yhtä hyviä.

[Mirri]

Tuntuu kuin Mirriä närästäisi se, että lapseni oppi lukemaan hyvin varhain.

Olet tuntemuksinesi väärässä; kyselen ja myös kyseenalaistan kiinnostuneisuuteni vuoksi. Kertomasi ilmiö on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja uteliaisuutta - siis kysymyksiä - herättävä.
Tämän ketjun otsikko viesteineen kiinnostaa ja kiehtoo minua - ei närästä.

Ja vielä: kuten olen kertonut, pidän lukemaan oppimista pitkänä - suorastaan elinikäisenä - prosessina. Niinpä minua tietysti kiinnostaa kovasti, että missä vaiheessa omaa prosessiaan sinun kaksivuotiaasi on mahtanut olla.

[Ryysy]

Joillakin ihmisillä (lapsilla ainakin) on joskus tarve samanlaisuuteen mitä tulee kykyihin ja taitoihin. Minulla on ainakin jokin kutina takaraivossa, että olisin joskus koulussa tai muualla peitellyt jotakin osaamistani ja tehnyt tavallaan tahallaan vähän huonosti. Ehkä juuri jossakin kokeessa tehnyt tahallisen virheen, että kukaan ei tajuaisi alkaa kiusaamaan esim. liian hyvän numeron takia jne.

Vaikka osasin kirjoittaa ja lukea muihin verrattuna suhteellisen aikaisin, oli käsittämättömän vaikeaa hahmottaa sitä, milloin lauseeseen tulee piste tai pilkku. Muistan, että ehkä kakkosluokalla (tai myöhemmin) sainkin palautetta koulukaverilta siitä, että pitkässä tekstissäni ei ollut yhtään pistettä. Joko en ymmärtänyt pisteen merkitystä tai sitten en oikeasti hahmottanut sitä, milloin yksi asia loppuu ja toinen alkaa. Jotenkin ne pisteet sitten alkoivat pikkuhiljaa löytää paikkojansa.