Kirjoittaja Hilppa » 15.02.2015 16:13
Teillä on jo 8:n jopa 12:n vuoden takaa nettiystäviä, joiden kanssa käytyjä keskusteluita muistatte vielä ja joita olette jopa tavanneet ihan oikeasti ja olette vieläkin tekemisissä osan kanssa. Sehän on hienoa.
Tällä palstalla olen kirjoitellut alusta asti, ensin Mariana ja sitten Hilppana. Tukari2:lla kirjoitin Maria-nimimerkillä, jolla väljensin kirjoitteluani ensin ja sitten salasanakin katosi, enkä enää halunnut uudelleen kirjautua enkä ilmoittautua sinne aloitettuani jo täällä kirjoittelemaan säännöllisesti. Siinä vaiheessa, kun tukari2 muuttui Tukiasema.org nimiseksi, en enää kirjoittanut siellä millään nimimerkillä, enkä usko, että tulen koskaan kirjoittamaankaan. En ole edes seurannut kirjoituksia siellä.
Kirjoitin jonkun verran alkuperäisellä Tukiasemalla, mutta en päässyt sisälle palstan ilmapiiriin, en tutustunut kirjoittajiin kehenkään livenä enkä käynyt kahvitteluissa. Koin itseni aika ulkopuoliseksi ja olin tuolloin huonovointinen, kävin terapiani, selvisin sairaudestani joten kuten rämpien yli. En kokenut voivani avautua palstalla juuri niistä asioista, joista tuolloin olisin halunnut puhua, koska henki palstalla ei ollut mielestäni kovin hyvä. Ja tuntui, että kevyemmistäkään aihepiireistä ei syntynyt sellaista keskustelua, jota olisin toivonut tai ne eivät itseäni kiinnostaneet. En rohjennut aloittaa uusia ketjuja ja jäin jollain tavalla sivuun keskusteluista. Lisäksi tulin mukaan vasta, kun ihmiset olivat jo tutustuneet toisiinsa.
Mutta joitain nimimerkkejä muistan palstalta. Ruusu tai Rosa, hänet muistan nuorena kirjoittajana, jonka teksteistä ja persoonasta viehätyin eli ilmeisesti Ryysyn kanssa olen kirjoitellut! Toivotonko on myös jäänyt muistiini, koska hänen poismenonsa järkytti ja kirjoitettiin myös tällä palstalla ketju, johon sai jättää osanottonsa hänen omaisilleen. Tietysti palstan voimahahmot Mirri ja Kyllästynyt muodostuivat jollain tavalla kirjoitustensa tyylin perusteella tutuiksi. Mutta päällimmäinen mielikuva, mikä on jäänyt palstasta, on jonkinlainen vajaavuus tai toimimattomuus ja ulkopuolisuuden kokemus, mikä on tietenkin aivan eri juttu kuin niillä kirjoittajilla, jotka siellä muodostuivat läheisemmiksi toisilleen.