Epäluuloisuus

[Maaria]

Minä en kovin innokas ole tapaamaan yhtä ystävääni, johtuen siitä,
että minulla on ikävä tunne aina hänen luonaan. Se tunne on outo.
Minusta tuntuu, kuin hän halveksisi minua. Voiko tämä olla projisointia?
Sitä, että peilaan omat negatiiviset tunteeni häneen. Ei hän ikinä ole minua haukkunut.
Nyt minua jännittää hänen seurassaan, enkä osaa olla luonnollinen.

[Ryysy]

Voisiko sen ihmisen kanssa keskustella noista ajatuksistasi? Jokin syy siihen on oltava, miksi ajattelet, että hän halveksisi sinua... onko hän sanonut jotain, mitä olet mielessäsi pyöritellyt ja tulkinnut? Vai näyttääkö hän sinun mielestäsi ihmisenä jotenkin paljon hienommalta kuin mitä itse koet olevasi?

Epäluuloisuudesta yleisenä aiheena olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta lienee järkevämpi vaikka aloittaa aiheesta oma ketjunsa psykologia-osastolle, niin ei mene asiat liikaa ristikkäin.

[Maaria]

Hän on kiinnostunut jehovan todistajuudesta ja käy kokouksissa. Itse en ole kiinnostunut sellaisesta.
Hän aika ajoin olettaa, että minä voin esim. viedä häntä autolla johonkin. Kysymättä minulta hän kerran lupasi yhdelle ystävälleen, että minä vien hänet. Silloin, minulle tuli sellainen hyväksikäytetty olo ja aloin vähän ajatella hänestä pahaa. Ehkä on totta, että pidän häntä hienompana, kuin minä, sillä hän kehuu paljon itseään, sitä kuinka taiteellinen ja kauniskin hän on. Siitä, minulle on tullut tunne, että hän ikäänkuin korottaa itseään ja alistaa minua.

Minussa on sellainen outous, että tulkitsen ilmeitä mm. pistän niihin omiani ja mietin myös kauan, mitä
kukin milläkin sanomisillaan tarkoittaa, eli yrittääkö joku vahingoittaa minua.

[Maaria]

Olen sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, jossa piirteitä mm. epäluuloisesta pers. häiriöstä.

[SADE]

Jill, jos joku ihminen aiheuttaa sinussa tällaisia ikäviä tuntemuksia, niin en olisi hänen seurassaan. Olisin mieluummin vaikka yksin. En usko, että tuntemuksesi ovat vain jostain taivaasta temmattuja, vaan niihin on jokin sinusta johtumaton syy (myös). Luota intuitioosi!

[Ryysy]

Miksi sitten, Jill, kuskailet sitä, kun ei ole kuitenkaan pakko? Vai onko teillä yhteinen työ-/ koulumatka? Pääsiskö toinen kyseiseen paikkaan myös julkisella kulkuneuvolla? Antaako hän koskaan rahaa vaivanpalkaksi näistä kuskailuista? Sano sille joskus suoraan, jos et jaksa, pysty tai halua kuskailla. Se on toisellekin aika ikävää (kokemuksen suurella rintaäänellä) pyytää toiselta kyytiä paikkaan X, siitä tulee huono omatunto ja hyväksikäyttävä olo, ainakin jos on päässyt kyydillä useasti. Sitten ainakin itse huomaan jos toista se ärsyttää tai kuvittelen huomaavani. Kyllä toinen hyväksyy myös ei-vastauksen. Mikähän lie siinä ollut takana, että mennyt vielä kolmannelle osapuolelle kyydin lupamaan? Liekkö luottaa ystävällisyyteesi.

Meillä päin ei ole tapana kehuskella omalla kauneudellaan, siksikin se voi kuulostaa aika oudolta. Henkilöllä on ainakin hyvä itsetunto! Mutta voishan se nyt ystäväänsäkin muistaa kehua. Tulee muuten paha mieli "ai oonko minä sitten ihan kauhee vai".

[Ryysy]

Mulla oli joitakin vuosia sitten epäluuloja ihmisiä kohtaan, siis sellaisia, jotka hieman häiritsivät normaalia kanssakäymistä. Eritoten, jos joku oli fiksumpi kuin minä, niin oli hyvin vaikea keskustella ihmisen kanssa, koska piti koko ajan miettiä hänen motiivejaan. Kaikkein suurin huolenaiheeni olivat tuolloin ns. testikysymykset. Ajattelin, että kommunikoidessaan ihmiset (eritoten juuri älyköt tai sairaanhoitajat tms.) esittävät kysymyksiä, joiden perimmäinen tarkoitus on jokin muu kuin saada kysymykseen vastaus. Esim. testata toisen reaktiota asiaan. Oli aika painostavaa aikaa tuolloin toki muutenkin, mutta ei tuo motiivien miettiminen yhtään auttanut oloa ainakaan. Tässä vuosien varrella onneksi hävinnyt tuo, välillä se meinaa palata, mutta olen päässyt asian kanssa sinuiksi. Kyllä minuakin kiinnostaa esimerkiksi ihmisten erilaiset reaktiot asioihin, eikä siinä mitään pahaakaan pitäisi olla.

---

Toinenkin epäluuloisuuteen liittyvä juttu tulee mieleen. Nämä taas omien ajatusteni kiemuroita. Mutta asiaan. On olemassa eriyisen epäluuloinen ihmistyyppi. Tämä ihmistyyppi on _täysin_ vakuuttunut omien ajatustensa ja tulkintojensa todenperäisyydestä, vaikka ihmiselle kuinka sanoisi, että asiat eivät ole noin. Ihminen pystyy hetken näyttelemään muille, että "kyllä, olin väärässä, pahoittelen", mutta oikeasti ajatukset eivät muutu mihinkään.

Tämmöisellä ihmisellä on taustalla (ehkä jo lapsuudesta asti) sellaisia asioita, että: hän pitää muita ihmisiä pahoina, manipuloivina. Tällainen ihminen ei myöskään pysty luottamaan toiseen. Hän voi esimerkiksi olla täysin vakuuttunut, että toinen on pettänyt häntä ja vaikka kuinka asia olisi eri tavalla, niin hän ei pääse näistä ajatuksistaan eroon. Hän voi pyytää anteeksi siitä, että on turhaan epäillyt ja syytellyt, mutta tilanne siellä pään sisällä ei silti muutu miksikään. Ihminen on edelleen vakuuttunut, että toinen on pettänyt ja asia tulee esille aina aika ajoin. Tätä käsitystä sitten vahvistavat erilaiset huhut tai tulkinnat muiden sanomisesta, toisen käyttäytymisestä jne.

Ihminen voi myös kotona olla aivan erilainen kotona kuin muiden ihmisten nähden. Kotona ihminen on voimia vievä tapaus, juuri sellainen, että haukkuu puolisonsa ja kaikki tämän kaverit, sillä myös kaverit haluavat hänelle pahaa. Jos kaveri sanoo epäluuloiselle ihmiselle, esim. "olet aina niin nyhverö, sinun pitäisi joskus suuttua kunnolla", epäluuloinen voi vetää tästä asiasta vaikka minkälaisia johtopäätöksiä, kuten että sanoja haluaa erottaa epäluuloisen ja hänen puolisonsa toisistaan. Lopulta ajatusrakennelma voi olla jo sen kokoinen, että sanoo "minä kyllä vedän sitä tyyppiä turpaan". Siis jokin lause (kontekstista erotettuna juurikin) voi saada vaikka minkälaisia tulkintoja ja johtopäätöksiä.

Tällaiselle ihmiselle jos tekisi ns. intervention. Kysyisi, miksi haukut puolisoasi, miksi käyttäydyt kotona aina niin ikävästi, tämä epäluuloinen pyytelisi anteeksi "olen hyvin pahoillani, tiedän olevani väärässä, olen huono ihminen, tapan itseni"-tyylisesti. Jos ihminen kohtaa eron tai suhde laitetaan tauolle, epäluuloinen alkaa käyttää alkoholia tai vetää huumeita ja ajattelemaan, että millään ei ole mitään väliä.

Luulen, että kuvaamani kaltaisella ihmisellä on jokin erityisen vaikea persoonallisuus ja tällainen ihminen ehkä hyötyisi terapiastakin, jos olisi siihen valmis. On varmasti epäluuloisellekin raskasta koko ajan epäillä toisten motiiveja, nähdä ihmiset pahoina. Siihen kun vielä lisää sen, että on hyvin takertuvaa sorttia ja ongelmien kohdatessa ainoa keino käsitellä tilannetta ovat päihteet.

Lisäys: ei haittaa yhtään, jos joku kertoisi kuinka tällaisen epäluuloisen kanssa pitäisi toimia...

[Rane]

Joku epäluuloinen nyt kyttäilee toisten kirjoittamisia.

[Kissi]

Ha ha, ala vaan pohtia kaikkea sanottua avoimin silmin ja vedä kaikki ittees. Kokoajan saa
'voikauheeta' kohtauksia, kun huomaa, että juuri noinhan minäkin toimin. Järkyttävää.
Sitten alat tutkia jokaista vastausta, olisko tuo nyt joku ilkeys, vai onko siinä jotain järkee, vai miks se tuolle sano? Kaiken hoksaamisen ja tiedostamisen jälkeen et osaa omasta mielestään kirjoittaa enää mitään

[Ryysy]

Omalla tavallaan mukava kuulla, että epäluuloisuus on näinkin yleistä. Ja näinkin arkisissa asioissa.

[Maaria]

Sama vika täällä. On varmaan sekä itselle, että läheiselle vaikeaa, jos toisella on paljon epäluuloja.
Miten epäluuloista voi auttaa? Minulla on ystävä, joka epäilee , että hänen kodissaan käydään,
silloin kun hän ei ole paikalla. Hän on melko varma tästä. Hän epäilee, että ihmiset, jotka hän näkee
ikkunasta, tarkkailevat häntä. Hänen elämänsä on lähes "harhaista".

Tuosta minun ystävästän, jonka epäilen halveksivan minua, voi olla että hän halveksiikin,
miksi välitän siitä. Siksi koska itsetuntoni on huono. Miksi tarkkailen muita ja heidän ilmeitään, etsien
heidän eleistään, varmistusta omalle itseinholleni. Itseänihän minä peilaan muissa.

[Ryysy]

Moikkelis. Meinannut unohtua tämä ketju. Mutta mistäköhän erottaa tai mitä eroa on epäluuloisuudella ja (vaino)harhaisuudella?

Jill, onko tuo epäluuloinen ystäväsi minkään hoidon piirissä? Kuulostaa jo enemmän harhaiselta tosiaan kuin 'vain' epäluuloiselta.

[Maaria]

Kyllä hän käy "keskustelemassa" mielenterveystoimistossa, hoitajalla ja tietty lääkitys on.
Hänellä on kuitenkin tapana itse vähennellä lääkkeitään ja yleensä, mitä olen käsittänyt,
nämä oireet pahenevat. Minusta voidaan puhua epäluulon sijasta jo harhasta, jos henkilö on
aika varma, että häntä esim. tarkkaillaan, vaikka näin ei selkeästi olisi.
Epäluulo on kai epäluottamusta muihin. Mutta voiko se olla omien negaatioiden heijastamista
toisiin, niin että näkee esim. oman vihamielisyytensä niin, että muut ikäänkuin halveksisivat yms.

Sateentekijä hauska linkki ja tunnistin hiukan itseäni, mm. tarpeen eristäytyä emotionaalisesti suojellakseni itseäni "pahalta maailmalta". Minuun ei ole maailman helpoin saada ystävyyssuhdetta.
Uhkaava kuitenkaan en ole, enkä yleensä tehtaile valituksia.

[Ryysy]

Minulla on tiettyjä ihmisiä kohtaan epäluuloja, mutta myös terveitä epäluuloja on. Esimerkiksi työkaverille ei kannata kertoa kärsivänsä mt-ongelmista, koska työyhteisössä se voi helposti kääntyä työntekijää vastaan. Mielestäni ihan normaali tapa toimia. Sitten toisaalta on ihmisiä, joilla on minua kohtaan itselläänkin ehkä kaunoja (enkä puhu nyt ihmisistä täällä), niin asioiden kertomisessa heille on suurempi kynnys. Jos esimerkiksi ko. henkilö on kuitannut minut negatiivisessa mielessä hulluksi, kun olen uskoutunut hänelle ongelmistani ja kertonut käyttäväni lääkkeitä, on ymmärrettävää, että epäluulokynnys myös nousee. Vaikea tasapainotella terveen ja epäterveen epäluuloisuuden välillä.

Välillä mietin erittäin paljon asioita siltä kannalta voivatko ne kääntyä minua vastaan, koska on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ainakin suuttuessaan ovat ilkeitä ja näin ollen voivat käyttää huonoja piirteitäni (lääkkeiden käyttöä) minua vastaan. On myös vaikea puhua alkoholinkäytöstä ihmisille, koska tämäkin asia kääntyy helposti itseä vastaan. Sillä asialla on helppo mustamaalata ihmistä julkisesti. Olen mm. joutunut pyytämään, ettei entinen ystäväni - nykyinen tuttu, puhuisi mitään alkoholinkäytöstäni kenellekään. Se asia voi helposti tutota ihmisen maineen tms., koska kyseessä on tabu ja huono asia. Jotkut kun puhuvat alkoholinkäytöstä (myös minun alkoholinkäytöstä), niin joskus käy myös niin, että joku ei tarkoita sanomisiaan mitenkään pahalla, sattuu vain sanomaan ne huonossa kohdassa (väärien ihmisten kuullen). Nyttemmin olen alkanut ajatella, että alkoholinkäyttöni pitäisi siis olla sellaista, että se kestäisi päivänvalon. Mutta nyt kun tilanne on se, että vähentäminen on vaikeaa, olen ottanut asenteen, että oikeastaan sitä parempi mitä useampi ihminen alkoholinkäytöstäni tietää, sitä enemmän se motivoi minua. Silti, vaikka pitäisi itse ottaa teoistaan vastuu, niin en todellakaan esimerkiksi sitten kuitenkaan haluaisi, että kukaan ainakaan töissä tai opiskelupaikassa tietäisi alkoholinkäytöstäni.

Tästä alkoholi-asiasta on ollut myös sellaisia puoli-harhoja. Esim. töihin tai kouluun mennessä, jos edellisenä iltana olen juonut, pelkään että joku huomaa tai haistaa sen. Mutta kun sen huomaaminen on aivan totta, mutta kukaan ei ehkä kehtaa asiasta mainita tai sitten kukaan ei olekaan huomannut. Erilaisten epäluulojen kanssa eläminen ei ole mukavaa. Pitäisi osata ottaa vastuu, mutta mikä hitto siinä on niin vaikeaa.

[Ryysy]

Kannatan myös hoitoon ohajausta tai miksikä sitä ikinä sanotaankaan. Meillä yksi työntekijä tuli humalassa töihin, minkä jälken hänestä ei näkynyt merkkiäkään, vaikka kehotettiin, että tulee sitten ensi kerran selvinpäin, että voidaan asiaa selvittaa. Alkoholinkäyttöön liittyy niin suuri häpeä kaiketi, myös tuomitsevuus ja leimautuminen.

Luulen edelleen, että alkoholin (työpäivää edeltävänä päivänä) käytön voi haistaa tai havaita ihmisestä. Jos entisen ikivanhan tukarin GEO olisi paikalla, hänkin osaisi sanoa nyt oikeita sanoja. Epäluuloisuudesta: saattaa kuulua myös alkoholismin tai alkoholin liikakäytön oireisiin se, että kuvittelee toisten huomaavan, mutta toisaalta... ei ehkä välttämättä vain kuvittelua. Ainakin oma nenäni haistaa toisen edellisenä päivänä harrastaman alkoholinkäytön (läheisen), toki tällöin kyseessä on ollut ihan kunnon ryyppääminen. En tiedä onko jokin annosraja vaikkapa, jossa alkoholin käyttöä ei voi enää haistaa / voi haistaa. (Mukava keskustella aiheesta, joka on itselleni oikea ongelma, arkielämää häiritsevä, vaikkakin keskustelu tapahtuu tässä epäluuloisuuden ohessa.)

[Psykopatologia]

Elvis Presley: Suspicion (1962)
https://www.youtube.com/watch?v=tLsmUnRvYWk (2:42)

Suspicion torments my heart
Suspicion keeps us apart
Suspicion why torture me

Elvis syyttää (ulkopuolista) oliota nimeltä epäluuloisuus;
hän ei myönnä, että hän itse on epäluuloinen.

[Rane]

Jill, oletko kateellinen siitä, että tällä ystävälläsi on hoitosuhde? Oletko mustasukkainen?

[Maaria]

En, ainakaan tietoisesti ole hänelle hoitosuhteesta kateellinen. Itse en ole aikaan käynyt juttelemassa hoitajalle, koska koin sen tarpeettomaksi. Olin käynyt jo monia vuosia hoitajalla ja se alkoi jauhaa paikallaan. Niin tässähän on kyse kahdesta eri ystävästä. Ensin mainittu oli se, jonka "luulen" halveksivan
minua ja jälkimmäinen on sitten toinen kaverini, jolla näitä "harhoja" on. Ehkä olen tehnyt väärin, kun en silloin sanonut tälle ystävälle, joka ilman lupiani meni lupaamaan, että voin olla kuskina, että olen loukkaantunut siitä, ettei minulta kysytty, vaan oletetaan että ilman muuta lähden kuskaamaan.
Sen sijaan olin hiljaa ja nielin kiukkuni.

Joka tapauksessa en kuskaa nykyään häntä minnekkään. Ajattelin että parempi niin.
Saa itse hoitaa menonsa.

[Rane]

Olen siinä käsityksessä, että se, että terapia ns. junnaa paikallaan on juuri sitä oikeata psykoterapiaa. Erittäin puisevaa.

Minun on ollut aina vaikea suhtautua mielenterveysongelmaisiin ystäviini siten, että ystävyys olisi edes mahdollista, tai siis ainakin se yhteydenpito on tosi vaikeata. Herää kaikenlaisia epäilyksiä ihan liikaa, ehkä jopa puolin ja toisin, ja vissiin osittain ihan aiheestakin. Eihän ihmissuhteet ole useinkaan helppoja muutenkaan, jos ei ole sosiaalinen persoona.
Korj. kirjoitusvirhe

[Ryysy]

Mitä tarkoittaa mielenterveysongelmainen? Kuinka sellainen määritellään?