Suomen asevelvollisuus

[Psykopatologia]

HS-A N A L Y Y S I http://www.hs.fi/politiikka/a1305914342392
Suomessa asevelvollisuus on yleinen, mutta puolustuskyky
on valikoiva POLITIIKKA 6.1.2015 10:55 Kari Huhta HS Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.

Vuosikymmenet Suomessa toistunut tapahtuma oli taas vuorossa maanantaina, kun uusi saapumiserä asevelvollisia aloitti palveluksen puolustusvoimissa. Kaikki viittaa siihen, että sama toistuu päällisin puolin samankaltaisena Suomessa vielä vuosikaudet, mutta pinnan alla on jo tapahtunut suuria muutoksia, ja ne jatkuvat.

Suomessa on voimassa yleinen asevelvollisuus koska sille on ylivoimaisen vahva poliittinen tuki. Venäjän ja lännen välisen kriisin tunnelmissa on voinut syntyä kuva, että asevelvollisuuden säilyttäminen Suomessa on ollut poikkeuksellisen kaukoviisas sotilaallinen ratkaisu. Sotilaallisella harkinnalla, pitkällä Venäjän vastaisella rajalla ja historialla on ollut merkitys puolustusratkaisun valinnassa, mutta poliittinen paine on tehnyt muutokset erittäin vaikeaksi silloinkin, kun siihen on ollut sotilaalliset perusteet.

Suomen puolustusratkaisu on viime vuosikymmenet muokkaantunut kahden tulen välissä, jos niin voi tässä yhteydessä sanoa.

Demokratiassa puolustusvoimat noudattaa toiminnassaan poliittisia päätöksiä, mutta käytännön toimintaedellytykset riippuvat voimavaroista. Kun poliitikot antavat puolustusvoimille tehtävän, mutta eivät siihen riittäviä resursseja, sotilasjohdon kuuluu esittää mahdollisimman uskottavasti tehtävän täyttämistä. Klassinen esimerkki on menneiden vuosien kertausharjoitus, jossa varusmiesten piti huutaa ”laukaus, laukaus” harjoitusammusten säästämiseksi.

Viime vuosien merkittävimmät poliittiset reunaehdot ovat yleisen asevelvollisuuden käsite ja siihen liittyen julkisuuteen ilmoitettu asevoimien sodanajan vahvuus. Molemmat ovat muuntuneet pakon edessä, ja muuntuminen jatkuu. Puolustusvoimille ensi vuodelle esitetty 50 miljoonan lisärahoitus ei vähennä muutospainetta, vaan helpottaa joitakin hankintoja, harjoituksia ja valmiusvuoroja.

Asejärjestelmien kehitys on muuttanut myös kaiken perustana olevaa koko Suomen alueen puolustamista. Se ei tarkoita puolustuksen jakamista tasaisesti koko maan alueelle vaan uskottavaa kykyä puolustaa yhteiskunnan avainkohteita.

Asevoimien sodanajan vahvuus eli yleiskielellä reservi on virallisesti tästä vuodesta alkaen 230 000 sotilasta. Todellisuudessa vahvuus on ollut enintään sen verran jo vuosia. Poliittisen päätöksen mukaan vahvuus oli kuitenkin 350 000 sotilasta, joten puolustusvoimien piti toimia ikään kuin se olisi ollut totta.

Yli sadalle tuhannelle reserviläiselle ei todellisuudessa ollut varustusta, mutta poliittinen haluttomuus muun muassa tarpeettomiksi tulleiden varuskuntien sulkemiseen lykkäsi tosiasian tunnustamista vuoden 2012 puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.

Epävirallisten arvioiden mukaan nykyinenkin sodanajan vahvuus on ylimitoitettu. Yhä suurempi osa puolustusmäärärahoista menee nopeasti valmiudessa olevien joukkojen kouluttamiseen ja varustamiseen.

Reservin nykyisen koon ilmeisin perustelu on se, että joukko syntyy luontevasti nykyisellä versiolla yleisestä asevelvollisuudesta. Pienempään reserviin pitäisi säätää käsitettä ”yleinen”. Se ei olisi ennenkuulumatonta.

Yleisen asevelvollisuuden käsitettä on höllennetty huomattavasti 2000-luvulla.
Ensimmäinen karsinta tapahtuu kutsunnoissa, joissa aiemmin vapautettiin palveluksesta noin viisi prosenttia ikäluokasta. Nykyään luku on noin kaksinkertainen. Paleluksensa aloittaa lopulta vuosittain vajaat 80 prosenttia ikäluokasta.

Maanantaina asepalveluksensa aloitti 12 500 palvelusvelvollista nuorta miestä ja 250 vapaaehtoista naista. Kesällä aloittaa toinen, suunnilleen samansuuruinen saapumiserä.

Jos keskeyttäneiden määrä on tänä vuonna aiempien vuosien tasoa, suorittaa tämän vuoden varusmiehistä noin 20 000 asevelvollisuutensa loppuun ja siirtyy reserviin. Se on alle kaksi kolmasosaa koko ikäluokasta, joten valintoja on tehty siihen mennessä melkoinen määrä.

Perinteisesti sodan ajan vahvuudessa oltiin 15 vuotta, joten nykyisilläkin varusmiesmäärillä syntyisi 300 000 sotilaan reservi. Määrä jää nykyiseksi, kun aktiivinen reserviaika on lyhentynyt keskimäärin 10 – 12 vuoteen.

Lyhyen palvelusajan suorittaneita varusmiehiä kutsutaan kertausharjoituksiin todennäköisesti vain kerran elämänsä aikana, joten koulutuksen merkitys jää vähäiseksi. Erikoiskoulutettuja reserviläisiä sen sijaan pidetään vahvuuksissa pitkäänkin.

Vallitseva käytäntö perustuu käsitykseen, että asevelvollisuus on uskottavasti yleinen kun noin 70 prosenttia kustakin ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden. Se on kuitenkin sopimuksenvarainen poliittinen päätös.

Yleisen asevelvollisuuden käsite on ankkuroitu Suomeen vahvasti, mutta sen muuntuminen jatkuu entiseen malliin, ensin käytännössä ja sen jälkeen myös teoriassa.

Aiheet PUOLUSTUSVOIMAT Kommentit (48)