von Schöneman-Hormian perhehelvetti

[Psykopatologia]

IS 15.12.2014 etusivu

Ai juu - von Schöneman
EXTRA | Turun Sanomat 8.11.2008 01:30 | 0 |

(- -)
Aiju von Schöneman oli aikoinaan von Schöneman-Hormia. 1960-70-luvuilla Turussa eläneet tuntevat
ainakin juorujen tasolla Armo Hormian. Kulturelli psykiatri oli siinä määrin liikaviisas, että häntä pidettiin
umpihulluna.

Kallonkutistajana Hormia oli taitava ja edistyksellinen. Valtakuntaansa vankimielisairaalaan hän toi taide-
terapiaa ja muita moderneja hoitomuotoja. Työn ohessa hän kirjoitti runoja ja taidearvosteluja ja perusti
Tajon, laatukirjojen kustantamon. Avioeron jälkeen Tajo jäi Aijun harteille, kunnes siitä oli pakko luopua.

Myrskyinen avioliitto tiesi Aijulle ikuista silmävauriota, irronneita hampaita, katkenneita kylkiluita.
”Bonuksista” huolimatta Aiju vakuuttaa, että Armo Hormia oli hänelle ainoa oikea puoliso ja ainoa
oikea isä lapsille.

- Huikea ja elämänmakuinen korkeakoulu, Aiju luonnehtii liittoaan. Ja lisää, että yksi kierros sitä menoa riitti.
Toista kertaa hän ei ole naimisiin mennyt.
(- -)

[haller]

Usein törmään k.o rouvaan kaupungilla. Silleen näkyvä hlö kuitenkin, et ei sulaudu massaan.
Alkuper. sukunimi oli kyl suomenkielinen ja k.o rouva Kainuusta kotoisin, jos muistan oikein, mitä oon Turkkarista (Turun Sanomista) lukenu.
Originelli tyyppi. Kirjoitti vielä muutamia vuosia sitten pakinoita Auransillan Joululehteen (eli siis Turun Kokoomuksen joululehteen).
t. haller

[Mirri]

Aiju von Schöneman on aito von Schöneman, Carl Christoffer von Schönemanin jälkeläinen. Googlailemalla selvisi, ettei suvun aatelisarvosta ole takeita; kyseinen Carl Christoffer on saattanut napata vonin itselleen omin päin, kun isälle ei ilmeisesti myönnetty aatelisarvoa.
Aiju on syntynyt Hämeenlinnassa, Ensio Kurki-Suonion perustamassa ja johtamassa Höyhensaari-nimellä tunnetussa synnytyssairaalassa. Mistään en löytänyt tietoa, onko Aiju von Schöneman elänyt Hämeenlinnassa kuinkakin pitkään syntymänsä jälkeen.

Turun Tuomiokirkon värikkäänä vahtimestarina hän työskenteli parisenkymmentä vuotta ja jäi työstään eläkkeelle vuonna 2001, mutta toimii oppaana edelleen - niin kirkossa kuin muuallakin Turussa. Hänen työnsä yhteydessä minulla oli ilo 'tutustua' häneen joskus 90-luvulla; hänen kirkkoesittelynsä elävine historiakuvauksineen oli hienoa kuultavaa.

Tässä tietoa (von) Schönemanin suvusta, artikkeli on vuodelta 1941:
http://www.genealogia.fi/genos-old/12/12_86.htm

ET-lehden haastattelu syyskuulta 2014; lukemisen arvoinen juttu Aiju von Schönemanin elämästä ja hänen suhtautumisestaan siihen:
http://www.etlehti.fi/artikkeli/henkilo ... nta_vuotta

Kertonee jotakin se, että hänen jäädessään seurakunnasta eläkkeelle vahtimestarin työstä, hän sai läksiäislahjaksi itse pyytämänsä ruumisarkun, joka komeilee käyttöesineenä hänen olohuoneessaan tulevaisuutta odottelemassa. Kertoman mukaan se saatiin halvalla, koska oli vähän kolhiintunut - kuten Aijukin.

[Mirri]

Kirja-arvio
Aviokriisi olisi vähättelevä ilmaus perhehelvetille
Julkkispsykiatri Armo Hormian sadismi värittää Aiju von Schönemanin muistelmat
Helsingin Sanomat Kulttuuri 11.12.2014 2:00
Veli-Pekka Leppänen

"Rivitalossa raivoaa mustakulmainen mies. Hän on suunniltaan, viskoo takkaan vaimonsa iltapukuja, huiveja, kenkiä, muotokuvan. . ."
Selonteko jatkuu: "Hän raahaa vaimon kylpyammeeseen ja laskee kuumaa vettä tämän päälle, vaimo huutaa, kirkuu, pyristelee, koettaa suojella kasvojaan. Jossain itkee lapsi."

Mistä teksti on, poliisiraportista?
Se kuvaa 1960-luvun julkkispsykiatrin, kirjankustantaja Armo Hormian (1928–1988) ja hänen vaimonsa Aiju von Schönemanin avioliittoa. Lainaus ei ole poikkeuksellisesta tilanteesta, vaan yksin viimeisenä aviovuotenaan vaimo lapsineen lähti yön selkään 150 kertaa.

On totta kai epäreilua, että Aiju von Schönemanin (s. 1939) muistelmia leimaa liki kymmenen vuoden aviohelvetti: miehen raakaa väkivaltaa ja täyttä yliotetta vaimoon ja lapsiin.
Sinikka Klemettilän kirjoittama Aiju kattaa valoisampiakin elämänvaiheita, mutta sadistinen Hormia-jakso jää tiukimmin muistiin, kun kirjan laskee kädestään.

Itse asiassa ennen ja jälkeen Hormian Aiju von Schönemanin elämä oli kiintoisampaa. Hänen isänsä, aatelismies Heikki von Schöneman istui pitkään Sotkamon nimismiehenä. Lahjakkaan kreisistä suvusta ja Sotkamosta rönsyää värikästä tarinaa. Ja Kainuun syvästä köyhyydestä.
Helsingin kulttuurijengiin ja yliopistoon Aiju solahti vaivatta, teatterikoulua käyvä isosisko Eira Soriola ehkä hieman tasoitti tietä. Aiju oli tyylimimmi, istui muuallakin kuin kirjallisuuskerhoissa ja sai liudan kosijoita. Pohjoispohjalaisen osakunnan kapakasta tuli arvonimi Manalan kuningatar.

Aiju ystävystyi myös Pentti Saarikosken kanssa. Tämän turkulaista seurapiiriä pyöritti Hormia, jonka läheisyyteen – onnettomuudekseen, voimme sanoa – Aiju von Schöneman ajautui.
Keskustelut ja pirskeet olivat alkuun hurmaavia, mutta kohta koitti arki. Hälytyskello olisi saanut kilistä jo silloin, kun Aijun ja Armon häämatkalle 1964 Ranskan Lourdesiin lähtivät Armo – ja tämän ex-vaimo.

Hormia oli vankimielisairaalan ylilääkäri, terapioiden lanseeraaja, joka Tajo-kustantamostaan julkaisi myös omia teoksiaan, kuten Tunnetko itsesi? ja Älä pelkää. Kun näitä meriittejä vertaa Aijun senhetkiseen perhekuvaukseen, on pakko pyöritellä päätä.
Tajo sinänsä oli 60-luvun vireä kulttuuripaja, mutta millä hinnalla?

Se, miten Aiju lopulta käytännössä junaili eronsa, todistaa täydellisestä orkestraatiosta. Piti valita oikea lähtöhetki ja pakopaikka, varmistaa oma ja lasten turvallisuus, ottaa paras asianajaja, tilata toiselta psykiatrilta mielenterveystodistus. . .
"Olen juristin tytär", hän toteaa nyt ylpeänä. Hampaansa ja leukaluunsa Aiju sai korjautettua vasta isänsä perintörahoilla.

Sittemmin Aiju von Schönemanista kehkeytyi Tuomiokirkon ja koko kaupungin rakastettu opas, varsinainen Lady Turku. Tämä kukoistus on niin auvoista tarinaa, että on vaikea uskoa sen koskevan samaa pahoinpideltyä, pakenevaa ihmistä.
Avointa mieltään Aiju ei ole kadottanut: kodin eteisessä on valmiina ruumisarkku.

Sinikka Klemettilä pohjaa kirjan runsaille sitaateille, mikä verbaalisestikin loisteliaan Aijun kertomukselle on oikea ratkaisu.

Aiju. Aiju von Schöneman muistelee.
Sinikka Klemettilä

Laji: Tietokirjat, elämäkerrat
Kustantaja: Turkuseura
Ilmestymisvuosi: 2014

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/a1418188222948

[Mirri]

Googlailemalla selvisi, että muistelmissa mainitulla pirttihirmulla oli metka nimi: Armo Lahja Hormia. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä - vai miten se menikään...

[Psykopatologia]

Pirttihirmun isä rovasti http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Hormia

[haller]

Aiju syntyi Hämeenlinnassa, jossa hänen äitinsä oli evakossa talvisodan uhatessa. Lupaavasti synnytyssairaalan nimi oli Höyhensaari ja synnytyshuoneen nimi Prinsessahuone. Sopi hyvinkin Arja Anitralle, joka sittemmin otti kutsumanimensä Aiju käyttöönsä. Aijun sukunimi oli tuolloin suomennettu Soriolaksi, mutta Aiju palautti vanhan saksalaisperäisen sukunsa maailmaan. Ensimmäiset elinvuodet sodan jälkeen kuluivat Sotkamossa, jossa isä oli nimismiehenä, sitten tytär kirjoitti ylioppilaaksi sukulaisten huomassa Turussa ja aloitti viisikymmenluvun puolivälissä opiskelunsa Helsingissä, missä tuli viettäneeksi sanalla sanoen vilkasta opiskelijaelämää – ilman tietoa varsinaisesta valmistumisesta.
http://www.kotiseutuliitto.fi/node/2195
-> ei o tarkoitus kinata, mut en mä höpöjä kirjoittanu eli:
1. eli alkuper. tyttönimi oli Arja Soriola
2. lapsuusvuodet Sotkamossa (eli Kainuussa)

t. haller
Ps. Siunattua joulunalusaikaa.
Off topic, mu lempparijoulubiisi:
https://www.youtube.com/watch?v=ESzRlR-NVC0
Pekka Simojoki: Tulkoon joulu (liveveto, kesto 5 min, 7 sek)

[Mirri]

Haller, kiitos tiedosta. Tietoahan sinä lisäsit, etkä ollenkaan kinannut.

[Kissi]

Olen nähnyt naisen, maksipituisessa tummassa samettihameessa liehumassa ja olen luullut jonkinsortin"kylähulluksi" tai, että on liikkeellä jossain rooliasussa? Nyt tiedän kuka hän on. Ei tee mieli tutustua, olemus on liian höynähtäneen oloinen

[Kissi]

netti juoruja
"(Saarikoski)Hän kaupitteli alaikäistä tyttöä (Leena Larjanko) hotellissa, jossa myös ammuskeli, ja lopulta nai tätä tyttöä katsojien ympäröimänä lattialla. Psykiatri Armo Hormia nukutti heidät mattoon käärittyinä ja sopi sairaalaan viemisestä."

Toisessa jutussa Aiju kertoi samasta tapauksesta, että olivat juopotelleet montapäivää, siis Hormia ja Saarikoski ja että Hormia hommasi ryyppykaverin sairaalaan siksi, ettei tämä joutuisi putkaan.

Mutta millä ihmeellä Hormia nukutti ryyppykaverinsa? Kai sellainen oli ihan luvallista silloin.


-

[Kissi]

Armo Hormia
http://web.archive.org/web/200502052120 ... /armo.html
Turkulainen psykiatri Armo Hormia oli merkillinen mies, sikäli kun hänestä ylipäätään mitään tiedetään. Hormia toimi mm. Kupittaan mielisairaalassa lääkärinä sekä Kakolan vankimielisairaalan ylilääkärinä. Lisäksi hän vastaanotti potilaita myös yksityispraktiikassaan. Hormian lääkärinoikeudet joutuivat syynin alle tämän puhuttua ohi suunsa tyyliin:"Suurin osa potilaistani selviäisi mainiosti pelkästään aspiriinillakin, mutta minä pidän huolen siitä, että he käyvät 'hoidossani' vuosikausia tuoden kerta kerralta satalappusensa mukanaan...". Hormian muistakin erikoisuuksista voisi mainita. Ehkäpä on paikallaan siteerata Tuula-Liina Variksen (hän oli aikoinaan runoilija Pentti Saarikosken neljäs pidempiaikainen elämänkumppani) todistusta (Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka, WSOY 1994, lainaukset ovat sivuilta 118-120).

"Armo ei pidä minusta enkä minä hänestä. Tai minä pelkään häntä. Hän tuntuu arvaamattomalta kuin villieläin tai mielipuoli; kuin voisi yhtäkkiä tehdä ihan mitä tahansa. Armo esiintyy meille koppavasti kuin Pentti olisi elänyt suuren osan elämäänsä hänen kustannuksellaan. Juovuksissa hän riehuu kuin hunni. Junassa kotimatkalla ihmettelen ääneen, miten Pentti voi pitää koko ajan vinoilevaa, röyhkeää ja kännissä täysin tolkutonta Hormiaa ystävänään. Olen herännyt yöllä siihen, että Armo istuu sänkyni päässä ja puristelee molemmin käsin rintojani. Rupean kiljumaan ja repimään Penttiä hereille. Pentti käskee Armon painua helvettiin. Pentti sanoo, että Armo on poikkeuksellisen älykäs. Se kompensoi kaikki ne hölmöilyt ja jopa ne osin kyseenalaiset keinot, joilla hän hankki rahansa."

"Armo Hormia oli merkillinen sekoitus toisaalta suurpiirteisyyttä ja suurieleistä "minä järjestän kaiken" -asennetta, toisaalta pikkumaista ilkeyttä ja neuroottista pelkoa siitä, että hänestä pidetään vain hänen rahojensa takia."

"Hän oli onneton ihminen ja vähintään yhtä alkoholisoitunut kuin Pentti."

"Kerran, kun Hormialla meidän lisäksemme oli Armolle mieleinenkin naisvieras, heräsin taas yöllä siihen, että Armo istui sänkymme laidalla ja tuijotti minuun. Hän oli vetänyt minulta tampoonin pois ja työntänyt oman sormensa tilalle. Herätin hysteerinä Pentin, joka komensi Armon tiehensä. Olin vajota häpeästä pöydän alle, kun hän täysin vapautuneesti, riemuissaan kuin pikkupoika kolttosesta, rupesi aamukahvilla selostamaan, mitä oli tehnyt. Toisellakin naisvieraalla oli hänen ilokseen kuukautiset, joten hän pääsi ääneen vertailemaan meidän sisäistä tilaamme."

[Mirri]

Pirttihirmun isä rovasti http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Hormia

Mielenkiintoista; rovasti Hormia on näköjään aiemmin ollut Häyrynen. Onkohan sukunimi -nen -päätteineen ollut liian arkipäiväinen, ja Häyrysiä ollut liikaa, vai mikä lienee syynä nimen vaihtamiseen Hormiaksi.

Minäkin tiedän yhden pappi Häyrysen, jonka juuret käsittääkseni ovat pohjanmaalaisessa körttiläisyydessä.

[haller]

Kiva, ettette loukkaantuneet kirjoituksestani, erityisesti sinä Mirri.
Ollaan niin kauan "hengattu" samoilla foorumeilla ja tultu juttuun ja koen sinut tärkeäksi nettituttavaksi, koska kauttasi olen saanut tuntumaa siihen, millaista on olla mt-potilaan omainen. Kyllähän oma perheenikin kohtaa samoja juttuja ym., mut ei he mulle kaikkia mietteitään kondikseni suhteen kerro.
Meikäläinenhän on nimenomaan ollut Kupittaan akuutilla suljetulla psykoosiosastolla, tosin vain kerran (*kop kop*, koputtaa puuta) ja 12 vuotta sitten.
Aikuisosastoja on nykyään 5: akuutti avoin, akuutti suljettu, päihde, avoin kuntoutus, ja suljettu kuntoutus.
Itte en joutunu lainkaan kuntoutusosastolle vaan kuntoutin itteäni sekä psykoosityöryhmäkäynneillä (on yks avohoidon specialpoli) ja yliopisto-opiskelulla.
Miten tää taas liittyy tohon otsikon aiheeseen, on se, että aikuisten osastojen numeroinnit ovat muuttuneet vuosien varrella. Ennen muinoin ne alkoivat kuutosella ja olivat kaksinumeroisia. Nykyisin käytössä ovat nrot 1-3, sekä 6 ja 8.
On siis vaikea tietää esim. millä osastolla Saarikoski on ollut.
Vähän huumoria peliin:
-on hyvä ettei A4-osastoa ole olemassa, ku sit oisin psykoosis varmaan pitäny k.o osastoa kirjoituspaperin vastineena. A1:n on formularata Itävallassa, joten meitsi juoksi ku maileri ympäri osastoa. Eka haaveammattini oli meinaan formulakuski. t. haller

[Mirri]

Minulle Aijun rankka perheväkivaltatausta oli uutta ja myös ajatuksia herättävää tietoa.

Yleensä kai helposti ajatellaan ja luodaan kuva, että parisuhteessaan väkivallan kohteiksi joutuvat ihmiset ovat hiljaisia hyssyköitä; avuttomuudessaan suojattomia ja puolustuskyvyttömiä. Aiju von Schöneman tuo osaltaan esiin tärkeän asian, jota Narsistien uhrien tuki -yhdistyksessä pohdittiin jo alunalkaen yhdistyksen syntyvaiheissa Tukiasema.netissä.
Parisuhdeväkivallan uhri voi olla voimakas, luova, verbaalinen ja sanavalmis ihminen, joka ominaisuuksineen (lahjakkuuksineen?) aiheuttaa narsistiselle puolisolleen niin suuren uhkan, että tämä ryhtyy nujertamaan häntä keinoja kaihtamatta. Narsistin näkemä kilpailutilanne, jonka hän haluaa voittaa keinolla millä hyvänsä.

(Haller, samat sanat toiseen tahtiin: olet minulle korvaamaton nettituttavuus, jolta olen psykiatristen potilaiden lähiomaisena vuosien varrella saanut paljon arvokasta tietoa ja muuta rohkaisua.)