SUOMALAINEN MELANKOLIA

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 15.12.2014 01:16

Psykopatologia kirjoitti:Se, että muiden propagoimana ympäristöön "liittyy" masentavia tekijöitä
ja että on niin hölmö että uskoo niihin (auktoritatiivisin lausumiin).

Tässä ketjussahan sinulla on ainakin kaksi elävää esimerkkiä (itseni mukaanlukien).

Kiitos hyvästä kuvauksesta, jonka valitettavasti ymmärrän kouriintuntuvasti ja Pohjanmaan kautta. Mutta valitettavasti kasvatuksen autoritaarisuus painaa pitkään ja saa ihmisen (ainakin minut) reagoimaan. Vaikka mullan alla ovat maanneet molemmat vanhempani jo pitkään.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 01:20

Psykopatologia kirjoitti:Herkkyys on hyvä asia edellyttäen että siihen ei liity masennustaipumusta tms.
Kaavamaisesti => luja minuus (ego) ja heikot suojautumis-prosessit (defenssit).

Miten tuo voisi olla mahdollista? Ihmisellä jolla on luja minuus, tuskin voisi olla heikot defenssit, tai sitten luja ei ole herkkä.

Itsekin välillä ihmettelen mitä sanalla herkkyys tarkoitetaan, sehän voi tarkoittaa monia eri asioita, esim: aistityliherkkyys, allerginen yliherkkyys, herkkä loukkaantumaan, herkkä hermostumaan, herkkä liikuttumaan jne.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 01:26

Psykopatologia kirjoitti:Se, että muiden propagoimana ympäristöön "liittyy" masentavia tekijöitä
ja että on niin hölmö että uskoo niihin (auktoritatiivisin lausumiin).

Entäs henkilö joka päinvastoin suhtautuu useimmiten skeptisesti kaikkeen? Miten ympäristö vaikuttaa häneen tai hänen mielenterveyteensä? Mikä tällaista ihmistä vaivaa vai vaivaako mikään?
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 15.12.2014 01:27

Minusta tuo on lähellä paranoidisuutta tai ainakin vaarassa kääntyä sinne päin.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 01:31

Hilppa kirjoitti:Minusta tuo on lähellä paranoidisuutta tai ainakin vaarassa kääntyä sinne päin.

Tarkoitin henkilöä joka ei olisi sentään paranoidi, mutta päinvastoin ajatteleva kuin se auktoriteettiuskoinen. Siis henkilö joka kyseenalaistaa auktoriteetit tai hänellä ei lähtökohtaisesti ole auktoriteetteja.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 15.12.2014 01:38

Ne pari lausetta esitystavallaan antoivat vihjeen siihen suuntaan, että paranoidiseen päin. "Että aina epäilee kaikkea..." Mutta sellainen joka ei kunnioita mitään auktoriteetteja on sitten toisenlainen. Jos ei myöskään kunnioita toisia eli vertaisiaan olisi narsistinen aika vahvasti. Jos auktoriteettiusko puuttuu on ehkä sitten sellainen amerikkalaisen järjestelmän Ihailema individualisti. Mutta nämä eivät siis mitään tietopohjaisia vaan ainoastaan tunnepohjaisia ajatuksia... 8-)
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Mirri » 15.12.2014 01:40

Hilppa kirjoitti:
Jill kirjoitti:...Eikä masennus ole ihmisen huonoutta, vaan yleensä se on herkkyyttä reagoida voimakkaasti ympäristön yllykkeisiin.

Vastustan ihmisen arvioimista hyvyys — huonous –asteikolla. Eikä kai kukaan ole sellaista vakavissaan esittänytkään. Sen sijaan jonkun heikkouden määritteleminen herkkyydeksi on myös ehkä jossain määrin haitallista ja itse ilmiön jäsentelyn hautaamista epämääräisyyteen ja epäselvyyteen.

Millä lailla heikkous-vahvuus -asteikko olisi parempi ihmisten arvioimiskeino verrattuna hyvyys-huonous -asteikkoon? Varmaan tiedät, että heikkouden vastakohta on vahvuus; ihmistäkin voidaan pitää heikkona tai vahvana.

Henkilön, kuten lapsen ja kasvuikäisen, herkkyyden tunnistaminen ja siitä puhuminen ei määrittele häntä millään lailla eikä millään alueilla vahvaksi/heikoksi tai hyväksi/huonoksi.
Sinä ilmeisesti arvelet ihmisen heikkouden (mitä mahdatkaan tarkoittaa sillä) voivan hautautua herkkyys-käsitteen alle.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22358
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 15.12.2014 01:43

Vastustan tuota akseli- ja asteikkoajattelua.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 01:47

Hilppa kirjoitti:Ne pari lausetta esitystavallaan antoivat vihjeen siihen suuntaan, että paranoidiseen päin. "Että aina epäilee kaikkea..." Mutta sellainen joka ei kunnioita mitään auktoriteetteja on sitten toisenlainen. Jos ei myöskään kunnioita toisia eli vertaisiaan olisi narsistinen aika vahvasti. Jos auktoriteettiusko puuttuu on ehkä sitten sellainen amerikkalaisen järjestelmän Ihailema individualisti. Mutta nämä eivät siis mitään tietopohjaisia vaan ainoastaan tunnepohjaisia ajatuksia... 8-)

Minusta auktoriteettiuskoisuus merkitsee sitä, että pitää auktoriteetin ajatuksia parempina kuin omiaan tai jotenkin lähtökohtaisesti pitää omia mielipiteitään huonompina kuin toisten. Individualisti sen sijaan voi ajatella, että se on oikeassa, jolla on parhaat argumentit, riippumatta siitä kuka puhuja on.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 15.12.2014 01:52

Kuutar kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:Minusta tuo on lähellä paranoidisuutta tai ainakin vaarassa kääntyä sinne päin.

Tarkoitin henkilöä joka ei olisi sentään paranoidi, mutta päinvastoin ajatteleva kuin se auktoriteettiuskoinen. Siis henkilö joka kyseenalaistaa auktoriteetit tai hänellä ei lähtökohtaisesti ole auktoriteetteja.

Kyllä paranoidista herkkyyttä(kin) on.

Descartes epäili kaikkea.

Siis skeptinen pyrkii ajattelemaan "omilla aivoillaan", mihin ei anaa kuitenkaan ole edellytyksiä.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Mirri » 15.12.2014 01:55

Hilppa kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:Herkkyys on hyvä asia edellyttäen että siihen ei liity masennustaipumusta tms.
Kaavamaisesti => luja minuus (ego) ja heikot suojautumis-prosessit (defenssit).

Juuri tuo on se asia, joka on itselleni ollut se punainen vaate. Tarkennus: Siis että joku (useampikin läheiseni) on tullut toitottamaan minulle, kuinka herkkä hän on. Ja käytös on sitten ollut mitä on ollut. Ei ainakaan mitään herkkyyteen viittaavaa, vaan lähinnä minua kohtaan loukkaavaa.

Mutta ei näillä asioilla ole mitään tekemistä palstan ihmisten kanssa. Minä vaan en kokemuksistani johtuen pidä sellaisesta, että joku toteaa itsensä herkäksi suhteessa muihin.

Minun kanssani toteamuksillasi ja kokemuksillasi on tekemistä siinä mielessä, että luulen tietäväni ja ymmärtäväni tasan tarkkaan mistä puhut.
Tiedän karvaasti neljännesvuosisadan ajalta mitä on ja miltä tuntuu, kun läheinen selittää käyttäytymistään herkkyydellään... Minullekin käsite herkkyys on ollut jo pelkästään sananakin 'punainen vaate'; sen verran vaurioitunut olen läheisen 'herkkyydestä'.

Pahimmillaan häiriöinen 'herkkä' läheinen tukahduttaa kaiken herkkyyden ympäriltään ja saa toiset uskomaan, että nämä ovat toinen toistaan tunteettomampia, kovempia ja kylmempiä - kun eivät ymmärrä hänen 'herkkää sieluaan' ja sen oikkuja. Ja aivan sama ovatko tällaisen 'herkkiksen' kohteet lapsia vai aikuisia; hän vaatii muilta ymmärtämystä 'herkälle sielulleen' olivat ihmiset hänen ympärillään minkä ikäisiä hyvänsä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22358
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 15.12.2014 01:56

0:56
Kuutar kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:Herkkyys on hyvä asia edellyttäen että siihen ei liity masennustaipumusta tms.
Kaavamaisesti => luja minuus (ego) ja heikot suojautumis-prosessit (defenssit).

Miten tuo voisi olla mahdollista? Ihmisellä jolla on luja minuus, tuskin voisi olla heikot defenssit, tai sitten luja ei ole herkkä.

Itsekin välillä ihmettelen mitä sanalla herkkyys tarkoitetaan, sehän voi tarkoittaa monia eri asioita, esim: aistityliherkkyys, allerginen yliherkkyys, herkkä loukkaantumaan, herkkä hermostumaan, herkkä liikuttumaan jne.

Jos on luja minuus, ei tarvitse "t u r v a u t u a" defensseihin, jotka ovat kaavamaisia ja vääristävät kaikkea.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 15.12.2014 01:58

Kuutar kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:Ne pari lausetta esitystavallaan antoivat vihjeen siihen suuntaan, että paranoidiseen päin. "Että aina epäilee kaikkea..." Mutta sellainen joka ei kunnioita mitään auktoriteetteja on sitten toisenlainen. Jos ei myöskään kunnioita toisia eli vertaisiaan olisi narsistinen aika vahvasti. Jos auktoriteettiusko puuttuu on ehkä sitten sellainen amerikkalaisen järjestelmän Ihailema individualisti. Mutta nämä eivät siis mitään tietopohjaisia vaan ainoastaan tunnepohjaisia ajatuksia... 8-)

Minusta auktoriteettiuskoisuus merkitsee sitä, että pitää auktoriteetin ajatuksia parempina kuin omiaan tai jotenkin lähtökohtaisesti pitää omia mielipiteitään huonompina kuin toisten. Individualisti sen sijaan voi ajatella, että se on oikeassa, jolla on parhaat argumentit, riippumatta siitä kuka puhuja on.

Mielestäni auktoriteettiuskon täydellisessä puuttumisessa on mukana myös tuo auktoriteettien täysi kunnioituksen puute. Sellainen ihminen ei maksa pysäköintisakkojaan, ei tottele liikennesääntöjä, maksa velkojaan, ei siis hanki omaisuutta, kuten omistusasuntoa, asuu avoliitossa tai ei ainakaan solmi avioliittoa eikä muutoinkaan pyri kunnioittamaan mitään sääntöjä. Sellainen ihminen on individualisti, joka pilkkaa sääntöjen mukaan eläviä ihmisiä "rehellisyys maan perii ihmisiksi". En kykene näkemään tätä ihmistyyppiä kovin mukavana ihmisenä. Hän osaa nauttia elämästään ilman huolta huomisesta, mutta kun rahat loppuvat, tulee tippa linssiin ja auktoriteettiuskoinen ystävä onkin yhtäkkiä mukava tyyppi hänen mielestään. Pelkkä filosofia ei elätä, vaan käytännön toiminta pitkälti määrää minkälaisesta ihmisestä on kyse.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 02:03

Hilppa kirjoitti:
Kuutar kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:Ne pari lausetta esitystavallaan antoivat vihjeen siihen suuntaan, että paranoidiseen päin. "Että aina epäilee kaikkea..." Mutta sellainen joka ei kunnioita mitään auktoriteetteja on sitten toisenlainen. Jos ei myöskään kunnioita toisia eli vertaisiaan olisi narsistinen aika vahvasti. Jos auktoriteettiusko puuttuu on ehkä sitten sellainen amerikkalaisen järjestelmän Ihailema individualisti. Mutta nämä eivät siis mitään tietopohjaisia vaan ainoastaan tunnepohjaisia ajatuksia... 8-)

Minusta auktoriteettiuskoisuus merkitsee sitä, että pitää auktoriteetin ajatuksia parempina kuin omiaan tai jotenkin lähtökohtaisesti pitää omia mielipiteitään huonompina kuin toisten. Individualisti sen sijaan voi ajatella, että se on oikeassa, jolla on parhaat argumentit, riippumatta siitä kuka puhuja on.

Mielestäni auktoriteettiuskon täydellisessä puuttumisessa on mukana myös tuo auktoriteettien täysi kunnioituksen puute. Sellainen ihminen ei maksa pysäköintisakkojaan, ei tottele liikennesääntöjä, maksa velkojaan, ei siis hanki omaisuutta, kuten omistusasuntoa, asuu avoliitossa tai ei ainakaan solmi avioliittoa eikä muutoinkaan pyri kunnioittamaan mitään sääntöjä. Sellainen ihminen on individualisti, joka pilkkaa sääntöjen mukaan eläviä ihmisiä "rehellisyys maan perii ihmisiksi". En kykene näkemään tätä ihmistyyppiä kovin mukavana ihmisenä. Hän osaa nauttia elämästään ilman huolta huomisesta, mutta kun rahat loppuvat, tulee tippa linssiin ja auktoriteettiuskoinen ystävä onkin yhtäkkiä mukava tyyppi hänen mielestään. Pelkkä filosofia ei elätä, vaan käytännön toiminta pitkälti määrää minkälaisesta ihmisestä on kyse.

Minusta auktoriteettiuskossa tai sen puuttumisessa on kyse enemmän suhtautumistavasta asioihin. Individualistikin voi noudattaa liikennesääntöjä ja muita sääntöjä, jotka kokee mielekkäiksi. Auktorieettiuskossa on kyse juurikin uskosta, usko ei vaadi mitään perusteluja, kun taas itsenäinen ajattelija odottaa perusteluja.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 02:05

Psykopatologia kirjoitti::56
Kuutar kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:Herkkyys on hyvä asia edellyttäen että siihen ei liity masennustaipumusta tms.
Kaavamaisesti => luja minuus (ego) ja heikot suojautumis-prosessit (defenssit).

Miten tuo voisi olla mahdollista? Ihmisellä jolla on luja minuus, tuskin voisi olla heikot defenssit, tai sitten luja ei ole herkkä.

Itsekin välillä ihmettelen mitä sanalla herkkyys tarkoitetaan, sehän voi tarkoittaa monia eri asioita, esim: aistityliherkkyys, allerginen yliherkkyys, herkkä loukkaantumaan, herkkä hermostumaan, herkkä liikuttumaan jne.

Jos on luja minuus, ei tarvitse "t u r v a u t u a" defensseihin, jotka ovat kaavamaisia ja vääristävät kaikkea.

Silloin ei kai myöskään ole herkkä?
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 15.12.2014 02:05

Turha lainaus (yllä).
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 15.12.2014 02:06

Psykopatologia kirjoitti:Turha lainaus (yllä).

Mutta mitä vastaat kysymykseeni? Voiko henkilö jolla on luja minuus, olla herkkä?
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 15.12.2014 02:13

Kuutar kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:
Kuutar kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:Ne pari lausetta esitystavallaan antoivat vihjeen siihen suuntaan, että paranoidiseen päin. "Että aina epäilee kaikkea..." Mutta sellainen joka ei kunnioita mitään auktoriteetteja on sitten toisenlainen. Jos ei myöskään kunnioita toisia eli vertaisiaan olisi narsistinen aika vahvasti. Jos auktoriteettiusko puuttuu on ehkä sitten sellainen amerikkalaisen järjestelmän Ihailema individualisti. Mutta nämä eivät siis mitään tietopohjaisia vaan ainoastaan tunnepohjaisia ajatuksia... 8-)

Minusta auktoriteettiuskoisuus merkitsee sitä, että pitää auktoriteetin ajatuksia parempina kuin omiaan tai jotenkin lähtökohtaisesti pitää omia mielipiteitään huonompina kuin toisten. Individualisti sen sijaan voi ajatella, että se on oikeassa, jolla on parhaat argumentit, riippumatta siitä kuka puhuja on.

Mielestäni auktoriteettiuskon täydellisessä puuttumisessa on mukana myös tuo auktoriteettien täysi kunnioituksen puute. Sellainen ihminen ei maksa pysäköintisakkojaan, ei tottele liikennesääntöjä, maksa velkojaan, ei siis hanki omaisuutta, kuten omistusasuntoa, asuu avoliitossa tai ei ainakaan solmi avioliittoa eikä muutoinkaan pyri kunnioittamaan mitään sääntöjä. Sellainen ihminen on individualisti, joka pilkkaa sääntöjen mukaan eläviä ihmisiä "rehellisyys maan perii ihmisiksi". En kykene näkemään tätä ihmistyyppiä kovin mukavana ihmisenä. Hän osaa nauttia elämästään ilman huolta huomisesta, mutta kun rahat loppuvat, tulee tippa linssiin ja auktoriteettiuskoinen ystävä onkin yhtäkkiä mukava tyyppi hänen mielestään. Pelkkä filosofia ei elätä, vaan käytännön toiminta pitkälti määrää minkälaisesta ihmisestä on kyse.

Minusta auktoriteettiuskossa tai sen puuttumisessa on kyse enemmän suhtautumistavasta asioihin. Individualistikin voi noudattaa liikennesääntöjä ja muita sääntöjä, jotka kokee mielekkäiksi. Auktorieettiuskossa on kyse juurikin uskosta, usko ei vaadi mitään perusteluja, kun taas itsenäinen ajattelija odottaa perusteluja.

Mutta sen auktoriteettiuskon täydellinen puute tarkoittaisi mielestäni myös luottamuksen täydellistä puutetta. Luottamuksen puute yhteiskunnan sääntöjä ja toimivuutta kohtaan. Mielestäni asenteet ja suhtautumistavat eivät liity pelkästään teoriaan, vaan näkyvät käytännössä jollain tavalla ihmisen toiminnassa. Vaikka esimerkiksi niin, että suhtautuu kielteisesti (pilkaten, vaikkakaan ei ehkä suorasti) niihin, jotka toimivat elämässään eri tavoin kuin auktoriteettiuskoton itse elää.

Viittaan tässä sanan uskoa merkitykseen tottelemisena eikä niinkään uskonnollisena (maailmankatsomuksellisena) uskona.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 15.12.2014 02:18

1:18
1. Luja (vahva) minuus ei "tarvitse" vahvoja defessejä ja voi olla herkkä mutta ei "haavoittuvaa" laatua.
2. Näennäisesti luja minuus muodostuu vahvojen defenssien kautta, jolloin ei ole herkkä.
3. Heikko ego ja/tai heikot defenssit myös mahdollistavat herkkyyden, joka on "herkästi haavoittuvaa" laatua.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Lette » 15.12.2014 13:21

Jokaisella ihmisellä on sisäiset rikkaudet, joista on puhuttu ketjussa
Miten kasvattaa.

Inhimillisiä rikkauksia ovat esimerkiksi havaintokyky
(näkö-, kuulo, tunto-, haju- ja makuaisti), kyky muistaa, intuitio,
kyky tuntea ja rakastaa, vastuullisuus, rohkeus ja aloitteellisuus,
luovuus, innostuneisuus, terve järki, arviointikyky, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus, kauneudentaju, itsekuri, erityiset lahjakkuudet,
kyky hankkia kokemuksia, tietoja ja taitoja sekä fyysiset kyvyt.

Inhimilliset rikkaudet ovat riippumattomia ihmisen iästä, etnisestä
taustasta, koulutuksesta tai kulttuurista. Ne ovat olemassa kaikissa
meissä eri tavoin ja eri määrin.

Niiden tiedostaminen on psyykkisen terveyden kulmakivi.

Kun ihminen tiedostaa inhimillisiä rikkauksiaan, hän käyttää ja
siten kehittää niitä.
Lette
 

EdellinenSeuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron