SUOMALAINEN MELANKOLIA

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 09.12.2014 02:41

Mirri kirjoitti:Taide on yksi hyvä keino käsitellä mielen synkkyyttä ja raskasmielisyyttä, jopa lievittää sitä. Noin etenkin taiteen tekijälle, mutta miksei myös vastaanottajalle.

Gummeruksen Kultainen sivistyssanakirja vuodelta 2005 selittää melankoliaa näin:
melankolia 1 murheellisuus, haikeus, alakuloisuus, raskasmielisyys 2 psyk. masennustila, depressio
melankolikko melankoliaa poteva ihminen
melankolinen haikea, surullinen, ankea, alakuloinen; onneton, masentunut
melankolisuus haikeus, alakuloisuus, ikävä, raskasmielisyys

Mielestäni aika vahvasti näyttää siltä, että melankolialla on jotakin tekemistä masennuksen kanssa.

Kenties melankolia, melankolisuus, romantisoituu sen liittyessä musiikkiin ja runouteen. Ei tulla ajatelleeksi, että melankoliset tuotokset usein kumpuavat pitkäaikaisesta raskasmielisyydestä, alakuloisuudesta, epätoivosta - lyhyesti sanottuna masennuksesta.
Kenties myös tuotoksen lukijalle tai kuulijalle on helpompi ajatella 'haikeansuloisuutta' kuin sitä (tosiasiaa?), että hän kuulee tai lukee jotakin koskettavaa ja herkistävää, joka on syntynyt synkkyyden ja raskasmielisyyden, murheen, toivottomuuden ja ties miten vakavan masennuksen keskellä.

Taiteilijan ei tarvitse olla itse masentunut luodakseen melankolista musiikkia. Taiteilijat osaavat kuvitella asioita.
Sitäpaitsi merkitsevätkö sanat raskasmielisyys ja epätoivokaan samaa kuin masennus?
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 09.12.2014 02:45

Rane kirjoitti:
Wikipedia: Melankolia tarkoittaa myös katkeransuloisuutta, jossa henkilö saa helpotusta negatiivisista asioista

Siksikö siis melankoliset tekevät surumielistä tai paatoksellista musiikkia, kirjoittavat tuskaisia runoja ja maalaavat synkkiä tauluja? Samanmieliset sitten pitävät niistä, tai muutkin, ihan tavalliset ihmiset, vain vaihtelun vuoksi.

Muutkin kuin melankolikot voivat luoda melankolista taidetta.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 09.12.2014 02:57

Melankolikkohan on myös yksi tempperamenttityyppi. ( jokin vanha määritelmä) Netissä löytyi temppemramenttitestikin: http://www.blogthings.com/whattempermen ... elancholic

Minä olin "melankolikko" tuon testin perusteella, melankolikko ei kuulostanut mielestäni ollenkaan masentuneelta tuon testin kuvauksen mukaan.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Lette » 09.12.2014 12:48

Melankolia on nähty taiteilijoille tarpeellisena olotilana. Pidän tätä näkemystä oikeana.Taiteilija auttaa ihmistä tunnistamaan sisintään ja kokemaan henkistä taspainoa.
Lette
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Kuutar » 12.12.2014 04:16

Mitä sitten tarkoittaa tempperamenttityyppi "melankolikko"? Masennusta tuossa linkittämässäni testisssä ei mielestäni ainakaan kuvattu.
Kuutar
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.12.2014 05:38

Klassinen temperamenttioppi

Varhaisimmissa ihmisten luokittelujärjestelmissä, typologioissa, saatettiin kuhunkin ihmistyyppiin kytkeä sekä määritykset sille ominaisesta temperamentista, ruumiinrakenteesta että sairausalttiudesta. Ruumiinrakenne ja sairaudet voitiin esittää myös omana luokitteluna, erillään temperamentista. Aikaisemmalla tavalla teki esimerkiksi Hippokrates (460-377 eKr.), joka erotti kaksi ruumiinrakenteen perustyyppiä: pitkän ja hoikan, joka on taipuvainen tuberkuloosiin, sekä lyhyen ja paksun, joka on taipuvainen halvauksiin. Hän kehitti käytännön työstään saamien kokemustensa perustalta myös idean siitä, että ihmisen terveyden kannalta olennaista on neljän ruuminnesteen keskinäinen tasapaino. Nimeltä mainittuina nämä nesteet olivat musta sappi (khole), lima (flegma), keltainen sappi (khole) ja veri (sanquis).

Kuitenkin vasta Hippokrateen seuraajien katsotaan kehitelleen hänen ajatuksiaan varsinaiseksi temperamenttiopiksi, joka vaikutti länsimaisessa lääketieteessä aina 1700-luvulle saakka. Tunnetuin näistä Hippokrateen seuraajista oli Roomassa lääkärinä toiminut Galenos (131-201 eKr.). Galenos yhdisti Hippokrateen ideat neljän ruumiinnesteen ominaisuuksista sekä niiden vaikutuksista ihmissieluun ja kreikkalaisesta filosofiasta periytyneen opin neljästä alkuaineesta, jonka mukaan maailma koostuu maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä. Tuloksena oli neljä temperamenttityyppiä:

1. Kuivan ja kylmän (ilma ja maa) mustan sapen hallitsema melankolinen eli raskasmielinen, sisäänpäin kääntynyt, pohdiskeleva ja alistuva.
2. Kostean ja kylmän (vesi ja maa) hallitsema flegmaattinen eli tyynen rauhallinen, hidas ja välinpitämätön.
3. Kuivan ja kuuman (ilma ja tuli) keltaisen sapen hallitsema koleerinen eli ankara, kiivas, kuohahtelevainen, voimakas.
4. Kostean ja kuuman (vesi ja tuli) veren hallitsema sangviininen eli toiveikas, vilkas ja välitön tyyppi.

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkist ... yypit.html

Mustan sapen hallitsema melankolikko... Kuvaus viittaa vahvasti masennukseen, vaikka Galenoksen aikana tuskin vielä tunnettiin käsitettä masennus.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22358
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 12.12.2014 08:53

Kuitenkin ilmeisesti vasta arabialaiset liittivät ruumiillisiin temperamentteihin em. psyykkiset kvaliteetit,
mm. persialainen Avicenna eli Ibin Sina (n.980 - 1037). Eurooppalaiset oppineet käänsivät 1100-luvulta
näitä tekstejä latinaksi, minkä myötä temperamentit tulivat osaksi länsimaista lääketiedettä.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Lette » 12.12.2014 12:59

Mielestäni herkkyys, luovuus ja raskasmielisyys liittyvät toisiinsa esimerkiksi siten, että masennus estää luovuutta tai muuttaa asian sisältöä. Hyvä esimerkki on Jean Sibelius nro 4 a-molli op 6. Olin kuuntelmassa konsertin ja tunnistin sen melankolian, mikä teki siitä tasapainottavan ja nautittavan. Toisessa osassa oli iloista leikkimielisyyttä. Sibelius kosketti kahdella tavalla. Taiteilija on usein aikaansa edellä.
Lette
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Lette » 13.12.2014 12:49

Sateentekijä, yhdistät melankolian masennukseen, jota se ei ole.

"Mielestäni herkkyys, luovuus ja raskasmielisyys liittyvät toisiinsa esimerkiksi siten, että masennus estää luovuutta tai muuttaa asian sisältöä. Hyvä esimerkki on Jean Sibelius nro 4 a-molli op 6. Olin kuuntelmassa konsertin ja tunnistin sen melankolian, mikä teki siitä tasapainottavan ja nautittavan. Toisessa osassa oli iloista leikkimielisyyttä. Sibelius kosketti kahdella tavalla. Taiteilija on usein aikaansa edellä."

Sibelius käyttää melankoliaa välineenä sen tiedostamiseen, mikä tuntui vapauttavalta.
Sen jälken hän luopuu melankoliasta muuttaen sen leikkimielisyydeksi.
Taiteilja on paras henkilö osoittamaan melankolian toisarvoisuuden.
Lette
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.12.2014 13:35

Katkelma Jean Sibeliuksen terveydestä kertovasta artikkelista:
Kaamosmasennus

Sibelius puhui varsin usein vuodenaikojen vaikutuksesta mielialoihinsa, ja tämän huomaa myös päiväkirjasta. "Hyvin herkästi tunnen vuodenaikojen ja ilmaston vaihtelut. Pimein aika ennen joulua, siis juuri viikot ennen ja jälkeen syntymäpäiväni, jolloin aurinko painuu yhä alemmas, ovat aina olleet hyvin raskaita. Koulussa en silloin jaksanut pysyä mukana, ja numerot huononivat aina syyslukukauden lopulla. Kohta joulun jälkeen tapahtuu käänne. Koko elämä alkaa tuntua paremmalta", hän selitti sihteerilleen.

Vävylleen Jussi Jalakselle Sibelius kertoi, että kaamosmasennus vaikutti myös työhön. "Talvisaikana, jolloin päivä on lyhyt, minulla aina on depressiokausi. Olen myös todennut, että ideani tulevat depression aikana, mutta nousun aikoina sen sijaan voin paremmin tehdä varsinaista työtä."

Koska Linda-sisar kärsi mielenterveyshäiriöistä, myös Sibelius pelkäsi sairastuvansa skitsofreniaan tai maanisdepressiivisyyteen. Luulo oli kuitenkin turha, ja se saatetaan laskea Sibeliuksen luulosairauden tiliin.

http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaih ... erv_07.htm

Sibelius on näköjään itse huomannut itsessään masennusta, ja hän kuvailee oireiluaan erittäin uskottavasti.

Lette, en oikein ymmärrä miksi haluat kivenkovaa vakuutella melankolian ja masennuksen olevan eri asioita. Eivät ne ole.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22358
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Lette » 14.12.2014 13:20

Aihe on herättynyt runsasti mielenkiintoa, mikä on aina hyvä asia. Mielestäni melankolia on kuin keitto, johon olen laittanut mausteeksi pari ripausta masennusta antamaan oman vivahteensa. Johtuuko se siitä, että elämä kantanut minua, en ole pääsyt pahemmin masentumaan. Saa olla eri mieltä, kuten eräs kirjoittaja tukarilla sanoi.
Lette
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Maaria » 14.12.2014 13:48

Hyvähän se, jos ei ole kokenut masennusta, enkä suosittele sitä kellekään.
Joskus saattaa kestää kauan ennenkuin paranemista tapahtuu.
Eikä masennus ole ihmisen huonoutta, vaan yleensä se on herkkyyttä reagoida voimakkaasti ympäristön yllykkeisiin.
Maaria
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja tuuve m » 14.12.2014 15:37

Tarkoitatko ehkä, että ympäristö aiheuttaisi masennuksen?

Minäkään en ehkä ole ikinä ollut masentunut, koska aina olen jaksanut nousta sängystä ylös, jos fyysiset sairaudet eivät ole ollut esteenä.
Minulle on jäänyt sellainen kuva ettei voi olla masentunut, jos jaksaa esim. mennä lenkille.
tuuve m
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 14.12.2014 15:38

Jill kirjoitti:...Eikä masennus ole ihmisen huonoutta, vaan yleensä se on herkkyyttä reagoida voimakkaasti ympäristön yllykkeisiin.

Vastustan ihmisen arvioimista hyvyys — huonous –asteikolla. Eikä kai kukaan ole sellaista vakavissaan esittänytkään. Sen sijaan jonkun heikkouden määritteleminen herkkyydeksi on myös ehkä jossain määrin haitallista ja itse ilmiön jäsentelyn hautaamista epämääräisyyteen ja epäselvyyteen.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 14.12.2014 15:42

Jill kirjoitti:Hyvähän se, jos ei ole kokenut masennusta, enkä suosittele sitä kellekään.
Joskus saattaa kestää kauan ennenkuin paranemista tapahtuu.
Eikä masennus ole ihmisen huonoutta, vaan yleensä se on herkkyyttä reagoida voimakkaasti ympäristön yllykkeisiin.

Mutta vain hysteriformisessa masennuksessa.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Maaria » 14.12.2014 16:07

Tarkoitin että se voi olla herkkyyttäkin...minut voi muuten poistaa päiväkirjoineni täältä.
Maaria
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja tuuve m » 14.12.2014 18:08

Jill kirjoitti:Tarkoitin että se voi olla herkkyyttäkin...minut voi muuten poistaa päiväkirjoineni täältä.


No miksi, sinähän selitit mitä tarkoitit.
tuuve m
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Maaria » 14.12.2014 21:27

Deletoin jo itseni ja ettei Pp tarvitsisi taas poistaa kirjaani, mutta se oli jo tehty, koska en reagoinut nopeasti.
Maaria
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Hilppa » 14.12.2014 21:42

Oliko tämä herkkyysasia sellainen, jota en olisi saanut mielipiteenäni sanoa? Itsekin olen sairastanut nimenomaan hysteriformista (jonkinlainen vanhanaikainen luokittelutapa yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle?) enkä ole koskaan saanut itselleni mitään hyötyä, siis parantumisen kokemusta siitä, että sairauttani olisi (ja on!!) määritetty herkkyydeksi. Olen liian analyyttinen luonne nielemään tunteenomaisesti latautuneita määrittelyitä ja haluan konkreettisemmin sanoittaa omaa kokemustani. Sellaisen olen kokenut hyväksi omassa psykoterapiassa aikoinaan.
Hilppa
 

Re: SUOMALAINEN MELANKOLIA

ViestiKirjoittaja Maaria » 14.12.2014 21:46

Sanoinko ettet saanut sanoa? Satun itse vaan nyt lääkkeideni vähennyksen vuoksi olemaan enemmän vereslihalla ihan kaikesta. Tarvitseeko sinun hilppa tuoda omat mielipiteesi esille kuin yleisenä syytöksenä, siitä kuinka huonosti minä ylennsä asian tunnen. Tyylisi on hyökkäävä ja kylmä.

En jaksa tällaista suhtautumista ihmisiin. En juuri nyt jaksa. Puhun ja kirjoitan vain omista sairauskokemuksistani, en ehkä sitä osaa aina hyvin ilmaista. Syytät minua tunteenomaisuudesta mikä johtuu siitä, että olen hyvin tunteenomainen ihminen. Yhtä hyvin voin syyttää sinua kylmyydestä.
Viimeksi muokannut Maaria päivämäärä 14.12.2014 21:52, muokattu yhteensä 1 kerran
Maaria
 

EdellinenSeuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron